Suomen Agilityliigan toiminta

Suomen Agilityliigan tarkoitukseksi ja päämääriksi on kirjattu: "Yhdistyksen tarkoituksen on edistää ja tehostaa jäsentensä avulla Suomessa toimivien Agilityä harrastavien yhdistysten ja kerhojen toimintaa päämäärätietoisemmaksi ja iloisemmaksi Agilityharrastukseksi" ja
"Päämääriään yhdistys pyrkii toteuttamaan neuvottelemalla ja sopimalla jäsentensä kesken sellaisista yhteisistä Agilitysääntöjen, järjestämisohjeen ja Kennelliiton sallimista menettelytavoista ja pelisäännöistä, joiden katsotaan edistävän Agilitykerhojen toimintaa kaikkialla Suomessa."

Ensimmäisten toimintavuosien aikana toiminnassa keskityttiin erilaisten kilpailuiden järjestämistä koskevien asioiden pelisääntöihin. Tavoitteena oli luoda suosituksia ja yhtenäistää käytäntöjä eri yhdistysten välillä siten, että kilpailijoiden tarvitsisi mahdollisimman vähän arvuutella erilaisten erikois- tai vastaavien tilanteiden tulkintoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyseisen työn tulokset ovat vain suosituksia ja toimintaohjeita. Ainoat viralliset perusteet asioiden hoitoon ovat Kennelliiton virallisten päätöksentekoelimien hyväksymät säädökset, joista tärkeimmät ovat Agility-säännöt. Sääntöjen hyväksyminen ja niihin liittyvät periaatteelliset tulkintatehtävät kuuluvat Kennelliiton Valtuuston tehtäviin. Kaikki varmasti ymmärtävät, että ei ole mahdollista tehdä sellaisia sääntöjä, jotka kattavat kaikki elävän elämän esiintuomat tilanteet. Tällaisissa kysymyksissä hyvän toimintaohjeen muodostaa "terveen talonpoikaisjärjen" käyttäminen. Kokemuksemme mukaan ristiriitatilanteet usein syntyvät siitä, että eri ihmiset tulkitsevat asioita eri tavalla - "tämä tarkoittaa, että jne.". Säännöt ovat kuitenkin rinnastettavissa sopimuksiin, mikä rajaa huomattavasti tällaisten tulkintojen ja tulkitsijoiden tosiasiallista liikkumavaraa. Mielipiteitä saa olla ja on hyvä, että niitä on, mutta omien mielipiteiden asettaminen sääntöjen asemaan ei ole kovinkaan viisasta. Tässä suhteessa Agilityliiga on osaltaan pyrkinyt toimimaan laajan toimijajoukon yhdyselimenä ja käyttämään "tervettä talonpoikaisjärkeä" yhtenäisten käytäntöjen aikaansaamiseksi. Jokainen voi myös ymmärtää, että tällaisen työn tekeminen eri puolilla Suomea asuvien henkilöiden yhteistyönä asettaa omat haasteensa. Agilityliigassa on alusta alkaen korostettu kaikkien mielipiteiden tasavertaista huomioimista, mutta myös edellytetty osallistujilta kykyä joustaa ja asettua myös sellaisten tulkintojen taakse, jotka eivät ole vastanneet alkuperäisiä omia näkemyksiä. Tässä suhteessa tehty yhteistyö ja asioiden käsittely on onnistunut erittäin hyvin.

Agilityliiga on myös omalta osaltaan välittänyt tietoja yhdistysten välillä erilaisista hyviksi havaituista toimintatavoista ja käytännöistä useilla eri alueilla. Tietohan on siitä erinomainen resurssi, että se ei kulu käytössä, vaan sitä voi monistaa ja käyttää aina uudestaan. Tämä yhteistyön alue on monessa suhteessa varsin alkutaipaleella, mutta sisältää paljon mahdollisuuksia.

Vuoden 1999 kokouksessa Agilityliiga asetti seuraavan kauden päätehtäviksi lajiliitto-selvityksen, kilpailuasioiden kehittämisen, seurojen yhteistyö ja osallistumisen Agilitysääntöjen kehittämiseen. Näistä kysymyksistä on lajiliittoselvitys aiheuttanut jo jonkin verran keskustelua. Käsittelemme jatkossa hieman tätä kysymystä. Aivan ensimmäiseksi haluamme korostaa, että kyseessä on selvitys.

Lajiliittoselvityksen lähtökohtana on selvittää voiko tällaisella organisoitumisella edistää agilityn harrastusta ja harrastusmahdollisuuksia maassamme eli voidaan todeta asiaa tarkasteltavan itsekkäästi agilityharrastuksen kannalta. Aivan vastaavasti on selvitettävä tällaisen organisoitumisen mahdolliset haitat ja erilaiset uhkatekijät. Lienee itsestään selvää, että asian ympärillä on erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Tarkoituksena on aikaansaada mahdollisimman ehyt ja kattava tosiasioihin perustuva pohja keskustelulle. Tässä asiassa pätee vähintään yhtä hyvin tarve avoimeen mielipiteenvaihtoon ja vuorovaikutukseen kuin juttumme alussa kuvatussa yhteisten käytäntöjen etsimisessä ja sopimisessa. Selvityksen tarkoituksena on ehdottomasti välttää turhia vastakkainasetteluja tai siltojen polttamisia. Tässä vaiheessa on aivan liian ennenaikaista ottaa kantaa erilaisiin toteutusvaihtoehtoihin tai edes koko asian tarpeellisuuteen tai realistisuuteen.

Käydyssä keskustelussa on jo tähän mennessä noussut esiin teemoja, joissa oletuksen omaisesti tehdään erilaisia johtopäätöksiä eri asioiden suhteen; suhteet Kennelliittoon katkeavat, huippukilpailijoiden ehdoilla, tavalliset harrastajat kärsivät jne. Toivomme todella, että tämäntyyppisestä keskustelusta päästäisiin mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Kysehän on ihmisten kesken tapahtuvasta toiminnasta eikä "luonnonlaeista". On paljon hedelmällisempää asettaa asiat erilaisiksi tavoitteiksi, joiden pitäisi toteutua tai uhkatekijöiksi, jotka tulee välttää. Toiseksi toivomme vilpittömästi, että keskustelua käydään aidon mielipiteenvaihdon ja vuorovaikutuksen muodossa tosiasioihin ja tavoitteisiin perustuen. Jos uskomme, että meidän tietomme yhdessä on enemmän kuin jokaisen mielipiteet ja tiedot erikseen, niin lopputulokselta voi odottaa paljon, muussa tapauksessa ei näin ole.

Terveisin Suomen Agilityliigan puheenjohtaja ja sihteeri

Tapani Turunen ja Asko Jokinen

Suomen Agilityliigan toiminnasta on kirjoitettu mm. seuraavat artikkelit ASB-lehdessä:
ASB 11/97 s. 6, Suomen Agilityliigan perustamisesta ja siihen liittyvistä asioista
ASB 12/97 s. 3, Suomen Agilityliigan sihteerin kirjoitus A-liigan toiminnan alkamisesta ja käsiteltävistä asioista
ASB 10/98 s. 3 ja 14, Suomen Agilityliigan sihteerin kirjoitus A-liigan vuosikokouksesta ja käsiteltävistä asioista
ASB 10/99 s. 8, Suomen Agilityliigan neuvottelemia suosituksia
ASB 11/99 s. 3 Suomen Agilityliigan sihteerin kirjoitus A-liigan vuosikokouksesta, toiminasta ja tavoitteista vuodelle 2000