3.2.2001

SKL:n alaisten työryhmien jäseniä ja työryhmiä kokonaisuudessaan sitoo toiminnassa selkeä sääntö: keskeneräisistä asioista ei tiedoteta (en taaskaan ota kantaa onko asia hyvä vai ei, se jääköön, kuten muissakin vastaavissa kohdissa, kunkin lukijan oman harkinnan varaan). On siis monia asioita, joita tutkitaan ja mietitään, mutta ehkä virallinen vahvistus (Skl:n hallitus, valtuusto) vielä puuttuu, siksi myös tiedotus on hoitamatta. SKL:n virallinen tiedotuskanava on luonnollisesti sen oma lehti eli Koiramme-lehti. Kaikki kunnia yksityisille lehdille, mutta niiden käyttö tavoittaa vain osan SKL:n jäsenistöstä. Koiramme-lehden jakelu on taas luonnollinen etu jäsenille, jotka siis saavat sen automaattisesti jäsenyyden perusteella ja siksi sen kautta tuleva tiedotus on kaikille tasapuolinen. Itse käytän sähköisiä viestimiä päivittäin, mutta emme ainakaan vielä voi velvoittaa kaikkia lajimme harrastajia hankkimaan henkilökohtaista pc:tä, vaikka tiedotus olisi sen kautta todella helppoa, nopeaa ja vaivatonta järjestää.

Olen viimeksi kaksi viikkoa sitten ehdottanut, että esimerkiksi vuoden 2002 agilityn SM-kilpailut olisivat karsintamenetelmineen jo harrastajien tiedossa. Asia ei edennyt, koska pöytä (jonka päällä ovat eri lajien SM-kilpailuista kaavakkeet) on liian pieni. Sille ei siis mahdu monen kilpailun anomuskaavakkeet myöntämispäätöksineen, elämme siksi muutaman kuukauden sykkeellä, vaikka esimerkiksi agilityn MM-kilpailut päätetään aina 5 vuotta ennen kisaisännyyttä. Osaamme sen laittaa tiedostoihimme muistiin, miksei siis SM-kilpailujakin? On odotettava, että saamme asioitamme hoitamaan riittävillä ammattitaidoilla koulutetut henkilöt, joilla on riittävä tahtotila muuttaa luutuneita menetelmiä. Myös menetelmät ja säännöt olisi oltava niin tarkat, että ne ohjaisivat ihmisiä pakostakin tekemään asiat riittävän ajoissa ja kaikkien asianosaisten tarpeet huomioiden. Asiat hallittiin tukkimiehenkirjanpidolla (viivoja tupakka-askin kyljessä) aiemmin, kun kilpailuja oli vuosittain kaikki lajit laskien vain muutama ja osallistujamäärät olivat pienet. Harrastuksemme on kasvanut, joten on syytä myös kulkea ajassa mukana ja kehittää sujuvat menetelmät jäsenien (lue= asiakkaiden) tarpeiden mukaisesti. Laiva kääntyy, joskus se vain ottaa hieman aikaa; mielihyvällä voi sanoa, että työ on aloitettu, kun ajatus on herätetty.

Kirjoitin aiemmin, ettei kannata vielä pohtia, miten Portugalin MM-kilpailuissa säkäluokat määritellään ja mitkä säännöt siellä ovat voimassa (en taaskaan ottanut itse kantaa, onko asia tai asiantila hyvä vai ei). Selvennän hieman: asiat voivat muuttua vielä FCI:n virallisissa kokouksissa ennen kisaa ja kirjoitukseni (joulukuu 2000) jälkeen. Seuraava FCI:n agilitykomitean kokous on 10-11.2.2001. Siellä keskustellaan taas säännöistä ja kisasta. Saattaa olla, että FCI:n hallitus ottaa vielä asiaan kantaa ja se kokoontuu maaliskuussa. Toisaalta esimerkiksi Suomesta on kokouksessa/komiteassa yksi jäsen kerrallaan ja komiteassa on 23 jäsenmaata. Emme siis voi Suomesta vaikuttaa asioihin kuin yhdellä äänellä ja toki monilla puheenvuoroilla, argumentoinneilla, lobbaamalla ja muilla kennelpolitiikan tuntemilla menetelmillä. Katsotaan siis kuinka asiat loppujen lopuksi sujuvat MM-kilpailujen osalta tänä vuonna. Hyvin, uskon minä. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että säännöt olisi oltava tiedossa vähintään vuotta ennen tärkeitä kilpailuja ja muutenkin asiat saisivat olla paremmin. Mutta asiat eivät kehity, jos ei muutosehdotuksia tule eli miten asiat olisi hoidettava paremmin. Ehdotuksia kirjallisesti niille työryhmille, jotka kyseisiä asioita käsittelevät. Ei riitä, että asioista vain puhutaan (vaikka sekin on hyvä asia), on myös tehtävä asioiden eteen itse jotakin konkreettista. Meille ihmisille on tyypillistä, että vastoinkäymisissä perustamme oman yhdistyksen ennemmin kuin teemme rakentavaa työtä jo olemassa olevissa yhdistyksissä.

Periaatteita työryhmäjäsenyyteen

Työryhmien jäseniksi pitäisi valikoitua lajinsa aktiivinen jäsen, joka on sitoutunut työskentelemään virkeästi asioiden hoitamiseksi ja uusien menetelmien kehittämiseksi. Yrityspuolella katsotaan, että 3 vuotta on hyvä aika laittaa asiat vauhtiin ja muutosprosessit esimerkiksi tarpeeksi pitkälle, että taas joku muu vuorollaan voi asioiden eteenpäinmenon hoitamista jatkaa. Oli kuka vain niin älykäs, innovatiivinen ja työteliäs kuin mahdollista, mutta jossain vaiheessa ne uudet ajatukset ja asiat on käyty läpi. On siis uusien ihmisten vuoro tuoda raikkaita ajatuksia rutinoituneisiin kuvioihin. Me ihmiset hyvin helposti pidämme kiinni vanhoista rutiineista tai vanhoista työryhmäjäsenyyksistä. "Vallasta" on vaikea luopua. On kuitenkin hyvä luopua, kun vielä tekee asioita, eikä ole pysähtynyt kumileimasimeksi.

Yksi maailman suurimmista organisaatioista, USA pystyy taas kerran vaihtamaan presidenttiä George Walker Bushin ottaessa Valkoisen talon isännyyden vuorostaan. Samalla hän vaihtaa lähes kaikki tärkeimmät ja ehkä vähemmän tärkeät virkamiehet. Silti elämä USA:ssa jatkuu omalla tavallaan, asiat hoidetaan kansalaisten, yritysten ja muun toiminnan sen kummemmin sekaantumatta. On siis vaikea uskoa, että vaihdokset työryhmien jäsenyyksissä, muissa luottamustehtävissä, matkanjohtajissa, tuomarikurssien vetäjissä ja kouluttajissa Kennelliitossa haittaisivat koiraharrastusta. Päin vastoin, uudistukset olisivat monesti paikallaan. "Vanhat jäärät" eivät vain aina luota, että uusi ja nuori osaa hoitaa kennelkuvioissakin asioita ja jopa paremmin.

Agilitytyöryhmän jäsenten toimikaudeksi on määrätty koe- ja kilpailutoimikunnassa 2 vuotta. Työryhmän puheenjohtajan valitsee, agilitytoimihenkilön ja koe- ja kilpailutoimikunnan toimiston esittelijän esityksestä, koe- ja kilpailutoimikunta. Nykyinen käytäntö ei kenties ole paras mahdollinen ja neutraalein. Toivoisin, että valinnoissa otettaisiin aktiivisesti huomioon järjestön eri tasot: kennelpiirit, yhdistykset ja muut lajia harrastavat liiton jäsentahot. Harrastajien eli SKL:n jäsenten ääni on jäänyt huomioimatta. Uskon, että osaavia henkilöitä on varmastikin harrastajien joukossa. Lajituntemus on tärkeä kriteeri valittaessa aktiivisia, tasapuolisia ja valtakunnan kokonaistoiminnan huomioivia ihmisiä. Harrastajat kyllä tietävät, ketkä toimivat aktiivisesti ja osaavat toimia tasapuolisesti sääntöjen mukaan.

Tässä kohtaa heittäisinkin pallon teille, hyvät agilityn harrastajat. Tehkää aloitteita toiminnan muokkaamiseksi, ehdottakaa uusia jäseniä eli toimikaa aktiivisesti. Vaikutusmahdollisuuksia on, ja kanavina voi käyttää esim. kennelpiirejä tai voi lähestyä vaikka suoraan Kennelliiton agilitytyöryhmän jäseniä. En kehota teitä barrikadeille, vaan ainoastaan ottamaan oman paikkanne kennelmaailmassa. Tämän maailman totuus on, ettei mitään saa, jos ei pyydä ja ole valmis työskentelemään asioiden muuttamiseksi. Nettikeskustelulla ja koulutuskenttien seurapiireillä on oma paikkansa sosiaalisena seurustelumuotona, mutta niillä käydyt keskustelut eivät yleensä kantaudu päättäville tahoille.

Itse haluan seistä sanojeni takana, eli jätän agilitytyöryhmässä paikkani uudelle jäsenelle. Kiitän näistä ihanista, kasvattavista vuosista, joiden aikana olen saanut tehdä yhdessä agilityharrastajien kanssa lajia tunnetuksi. Uskon, että monia asioita on kehitetty ja olemme hyvällä suunnalla osaamisessamme. Kiitos SKL:lle luottamuksesta, työryhmän jäsenille yhteisistä työtunneista. Toivotan menestystä uudelle työryhmälle - työtä varmasti riittää.

Agilityterveisin

Mikko Lehtinen

Jakelu:

Koiramme-lehti

ASB-lehti

Suomalaiset agility WWW-sivut www.finagility.com/