AJATUKSIA AGILITYSTÄ

Kuluneen kymmenen vuoden aikana on suomalaisten agilityharrastajien lukumäärä kasvanut suuresti. Tänä päivänä kansallinen tietotaito agilityn harrastamiseen ja kehittämiseen on korkealla tasolla ja toiminta aktiivista. Pelkästään agilitya harrastavia yhdistyksiä on useita ja agilitytuomareitakin on maassamme jo kolmisenkymmentä. Vuosien mittaan on keskusteltu paljon esim. agilityn luonteesta, säännöistä, ratakuvioista, koiraroduista, tuomarityöskentelystä, esteiden kunnosta, koirien vauhdista ja suoritusvarmuudesta. Samanlaista keskustelua on käyty myös muissa agilityä harrastavissa maissa. Rakentava keskustelu onkin lajin kehittymisen ja eteenpäinviemisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Kymmenen vuoden aikana Suomi on saavuttanut agilityn MM- ja EM-kilpailuissa useita yksilö- sekä joukkuemitaleita enemmän kuin mikään muu maajoukkue. Menestys kertoo, että suomalaisen agilityn suunta on ollut oikea.

Kansainvälisesti agilityvuosi 1999 huipentuu lokakuussa Dortmundissa järjestettäviin MM-kisoihin. MM-kisojen luonne on olla agilityä eteenpäinvievä, kannustava ja jännittävä tapahtuma. Kymmenen vuoden aikana olemme nähneet MM-kisoissa erilaisia rataprofiileja ja kilpailusuorituksia, mutta joka vuosi on yli kahdenkymmenen maan edustajien joukosta löydetty upeita puhtaan ja hallitun radan suorittaneita voittajia. Aina on kisojen jälkeen keskusteltu tuomarityöskentelystä, ajanotosta, alustan materiaalista, ihanneajoista jne. Radan ulkopuolelta tapahtuva arvostelu on helppoa - kuten eri urheilulajeista tiedämme- mutta rakentavassa hengessä annettuja kehittäviä kommentteja jää usein kaipaamaan.

Jokaisen kilpailuradan ja siinä käytettävät esteet päättää kilpailun arvosteleva tuomari, niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin kisoissa. Tuomarin rooli on vaativa ja tärkeä. Päätökset on lajin nopeudesta johtuen tehtävä välittömästi. Tehtävä ei koskaan ole helppo ja varsinkin arvokisoissa tuomariin kohdistuvat kilpailijoiden ja yleisön paineet. MM-kisojen tuomarit valitsee FCI:n agilitykomitea, jonka jäsenistä useat ovat agilityssa kilpailleita ja lajin parissa pitkään toimineita tuomareita. Komitea valitsee FCI:n alaisten agilitya harrastavien maiden asettamista ehdokkaista tähän tehtävään mielestään sopivimmat henkilöt.

Kilpailijoiden ja koirarotujen erilaisuudesta syntyvä lajin vivahteikkuus on ilo sekä katsojille että harrastajille. Kilpailuissa ja koulutuskentillä nähdään monenlaisia hyviä ohjaustyylejä ja suoritustapoja. Vaikka kilpailusuoritus onkin vakava ja tosissaan otettava tapahtuma, kilpailemiseen kuten yleensäkin harrastamiseen kuuluu aina reilu henki ja eritoten koiran palkitseminen. Olemme saaneet iloksemme huomata, että vaikka Suomessa kilpaillaan tosissaan ja halutaan menestyä aina MM-huipputasolle asti, on harrastajilla säilynyt iloinen ja vilpitön koiran kanssa tekemisen riemu.

SKL:n Agilityöryhmän sekä FCI:n agilitykomitean jäsenenä, kilpailijana, ylituomarina ja ennenkaikkea koiraharrastajana toivon kaikille rakentavan kritiikin vuotta 1999 rakkaitten lemmikkien parissa.

Mikko Lehtinen