Kirsi Leppälammi
PUOLI MINUUTTIA!
Kerronpa salaisuuden agilitystä. Syyn siihen, miksi suurin osa koirista rakastaa tuota lajia.
Agility on suuremmoinen laji. Koiramaailman vaikein! Se sisältää tottiksen tarkkuuden, palvelus-koiran itsenäisyyden, urheilijan vauhdin ja tasapainon... ennen kaikkea se on puhtainta metsästystä! Agility on laji, jossa koira ja ihminen todellakin toimivat laumana. Mikään muu laji ei vedä vertoja agilitylle.
Lähtö: Metsästyksen johtaja (eli ohjaaja) erkaantuu laumatoveristaan. Tai on muuten tarkkana. Se valitsee näkymättömästä saaliistaan heikoimman yksilön. Tottiksen takkaavaisuus, ehdoton tottelevaisuus laumanjohtajan käskyjä kohtaan, hiljaisuus... jos joku nyt menee pieleen, saattaa koko metsästys mennä pilalle. Metsästyksen johtaja antaa koiralle käskyn, ohjaten koiran tuon näkymättömän saaliin kimppuun. Koiran on vain luotettava johtajan käskyihin, sillä se ei itse voi tietää, missä saalis on. Saalis tekee äkkinäisiä käännöksiä. Sekä ohjaajan että koiran on reagoitava mahdollisimman nopeasti saaliin liikehdintään. He ovat lauma, joten heidän on myös koko ajan tiedettävä toistensa tarkka sijainti. Palveluskoiran itsenäisyys…. Koiran on itsenäisesti erkaannuttava ohjaajasta. Jos ohjaajan käskyt ovat myöhässä, koiran on pakko myös tehdä omia ratkaisujaan. Ei ole varaa pysähtyä ja päästää saalista karkuun. Koiran on luotettava täysin ohjaajan kykyyn näyttää missä saalis menee. Koiran on oltava nopea, sen on kyettävä salamannopeisiin käännöksiin, hypittävä, sukellettava, kiivettävä...
Kuten metsästyksessäkin, läheskään aina ei saalista saada kiinni. Ohjaaja "kadottaa saaliin", ei reagoi tarpeeksi nopeasti laumatoverinsa käännökseen, unohtaa ohjata koiraa, jolloin koira valitsee väärin, ennakoi liian aikaisin näkymättömän saaliin liikehdinnän (eli kääntää koiran liian aikaisin tms.), unohtaa laumatoverinsa... Moni asia voi mennä pieleen. Koiran pitää vain luottaa ohjaajaansa. Jos koira kyseenalaistaa ohjaajan metsästystaidot, se ei uskalla laittaa kaikkea peliin. Sen pitää tarkkailla koko ajan ohjaajaansa, varmistella ja kysellä. Metsästyksessä tilanne on mahdoton. Saalis juoksee karkuun. Ohjaaja on liian hidas reagoimaan, liian epälooginen, liian vaativa tai liian haluton. Koiran luonteesta riippuu, miten hän huonoon metsästyksen johtajaan reagoi. Jotkut koirat lähtevät metsästämään yksin, toiset haluavat miellyttää ohjaajaa, jolloin tuloksena on hidas ja kömpelö suoritus. On myös koiria, jotka sinkoilevat sinne tänne, yrittäen itse arvailla minne seuraavaksi, minne saalis meni. Suoritus muuttuu pyörimiseksi, säntäilemiseksi –hallitsemattomaksi. Viimeinen este... maali. Metsästys on päättynyt. Saalis muuttuu näkyväksi patukan, pallon, tai vaikka HK-sinisen muodossa. Koiran silmät loistavat! Se on omassa elementissään.
Agility on metsästystä puhtaimmillaan... veri ei virtaa, turkki ei tahreennu, ei kuolemaa, ei taistelua elämästä. Yksinkertaisesti vain metsästyksen iloa! Puoli minuuttia, jolloin koira saa olla susi!
Kirsi Leppälammi, rakastunut lajiin, rakastunut koiraansa
