Ismo Teivainen
Agility-liiga

Säkäryhmä- ja hyppykorkeusmuutos

Säkäryhmä	Säkäkorkeus	Hyppykorkeus
Mini	< 40,00 cm	30,00 - 40,00 cm
Maxi	40,00 cm <	55,00 - 65,00 cm

Koirien säkäkorkeuden ja agilityhyppyjen suhdetta voidaan tarkastella myös seuraavan kaavion avulla:

Muutosten vaikutus

Muutosten tavoitteet

Sääntömuutosmenettelyssä on tavalliselle harrastajalle jäänyt ainakin osittain epäselväksi sääntömuutokselle asetetut tavoitteet. Toivottavaa olisikin, että tulevaisuudessa käytäisiin etukäteen syvällisempää keskustelua laajemmassa piirissä tavoitteista ja päämääristä ja pyrittäisiin sitten laatimaan sääntömuutokset vastaamaan näitä tavoitteita. Tavoitteiden asettelussa tulisi myös koko harrastajakentälle antaa mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa esille.

Esteturvallisuus

Sääntökirjan sivulla 11 mainitaan: ŽEsteiden tulee olla turvallisia koiralleŽ. Turvallisuus voidaan näkemyksemme mukaan jakaa välittömään turvallisuuteen ja vaikutukseltaan pidempiaikaiseen turvallisuuteen eli siis lähinnä terveydellisiin vaikutuksiin. Terveydellisten vaikutusten osalta FCI:n sääntömuutoksella todennäköisesti edettiin oikeaan suuntaan koskien suurinta osaa koiria. Välittömän suoritusaikaisen turvallisuuden osalta tehtiin oikeansuuntaisia, mutta osittain riittämättömiä muutoksia. Kansallisella tasolla tulisikin välittömästi SKL:n toteuttaa paremman välittömän turvallisuuden turvaavia sääntöjä tai ohjeita. Sääntöjen tulisi tietysti täyttää myös kaikki FCI:n kansainvälisten sääntöjen määräykset, mutta olla selvästi tarkempia. Turvallisuuden lisääminen ei voi mitenkään olla ristiriidassa kansainvälisten sääntöjen kanssa, joten tarkistukset ovat hyvin aiheellisia.

Esteiden tekniset muutokset

Hyppyesteiden tekniset muutokset eivät välttämättä ole kovin suuria. Muutoksen jälkeen kaikissa hyppyesteissä tulee kuitenkin löytyä kannakkeet aiempien korkeuksien (30, 35, 40, 55, 60 ja 65 cm) lisäksi myös 25 cm ja 45 cm hypyille. Jokaiselle säkäryhmälle tulee siis olla kolme vaihtoehtoista hyppykorkeutta.

Riman materiaalista on säännöissä suosituksia (ei metallia tai muovia), mutta paksuudesta tai mallista niissä ei sanota mitään. Olisi mielekästä määrätä kansallisesti myös rimalle tarkemmat määritykset. Todennäköisesti turvallisin on pyöreä n. 30 mm halkaisijaltaan oleva puurima. Olisi perusteltua määritellä rimalle myös painorajat. Riman kannakkeet saattavat myös aiheuttaa vaaratilanteita, jos rima on liian syvällä kannakkeen kuopassa tai kannake on muuten liian ahdas eikä rima pääse irtoamaan. Riman tulee päästä putoamaan kohtalaisen, mutta ei liian helposti, jos selvä kosketus tapahtuu. Noin 0,5 cm urasyvyyden voi katsoa hyvin riittävän riman kannattamiseen ja tuulen aiheuttamien putoamisten estämiseen. Rimassa ei saisi olla kulmia, jotka aiheuttavat iskukipua.

Oksereissa korkeuseron tulee uusien sääntöjen mukaan olla 15 - 25 cm. Tästä johtuu, että okserin alempia rimoja varten tarvitaan kannakkeet myös 50, 20, 15 ja 10 cm korkeuksille. 5 cm korkeudelle tai maanrajaan tuskin kannattaa enää kannaketta laittaa, ja siksi kansallisesti kannattaisikin määritellä, että okserin alin rima on 10 cm korkeudessa.

Muurin osalta käytäntönä on ollut, että yhdistyksillä on ollut yhdet mini- ja yhdet maxi-muurit. Säännöissä on mainittu kuitenkin niille väli, joka todellisuudessa edellyttäisi kullekin säkäryhmälle myös useampia muurinkorkeuksia. Tällainen sääntötulkinnan mahdollisuuskin pitäisi poistaa. Kansallisesti tulisi täsmentää ohjeita niin, että jokaiselle säkäryhmälle määriteltäisiin vain yksi hyppykorkeus nykyisen välin sijaan. Hyppykorkeuksien tulisi olla mineillä 30 cm, mideillä 40 cm ja maxeilla 60 cm. Sääntöjen tulisi sallia vain mittavirhe +/- 1,00 cm

Pituushypyn osalta mainitaan hypyn pituusvälit eri säkäryhmissä. Mini (40-50 cm) Midi (70 - 90 cm) ja Maxi (120-150 cm) Esteen osat tulee kasata matalimmasta korkeampaan. Esteiden osien tulisi sääntöjen mukaan olla hieman kaltevia, mutta näin ei nykyisin kaikissa estesarjoissa ole. Käytännössä tämä ei ole aiheuttanut mitään ongelmia, mutta onko mielekästä säännöissä mainita esteelle erikseen jokin ominaisuus, jos sitä ei kuitenkaan käytännössä edellytetä. Olisi siis mielekästä joko poistaa maininta tai tehdä esteet sääntöjen mukaisiksi. Eri säkäryhmille tulisi myös määritellä korkeimman osan korkeus erikseen. Korkein osahan on nykysäännöissä määritelty 28 cm korkuiseksi. Kun minien alin hyppykorkeus on 25 cm, ei voida pitää perusteltuna, että pituushypyn korkein osa on korkeampi kuin alin normaalihyppy.

Puomin ja A-esteen nousulistat tulisi uusien sääntöjen mukaan jatkossa olla noin 20 mm leveitä ja kulmistaan pyöristettyjä. Listan korkeus olisi noin 5-10 mm ja etäisyys toisistaan noin 25 cm. Listat tulee kiinnittää niin, että ensimmäisenä kiinnitetään lista, joka on n. 10 cm kontaktipinnan ylärajasta ja sen jälkeen lisätä listoja 25 cm välein niin pitkälle molempiin suuntiin kuin mahdollista. Turvallisuuden vuoksi tulisi vaatia, että listat myös hiotaan hyvin ja varmistetaan, että kiinnitysruuvit uppoavat riittävän syvälle, eivätkä aiheuta vaaraa.

Puomi on este, jonka vakaus on myöskin erittäin tärkeä. Siihen ei säännöissä ole kiinnitetty lainkaan huomiota, paitsi yleismaininnalla, että esteiden tulee olla turvalliset. Valitettavasti joskus kisapaikoilla on aivan liian huteria rakennelmia. Turha huojunta aiheuttaa koulutusongelmia ja asettaa myös kevyemmät ja raskaammat koirat eriarvoiseen asemaan. Todellisia vaaratilanteitakin on esiintynyt. Kansallisesti myöskin puomin vakausominaisuuksiin tulisi säännöissä kiinnittää riittävästi huomiota. Esimerkiksi nopeasti etenevä leonbergi aiheuttaa massallaan uskomattomia voimia, jotka kohdistuvat puomin rakenteisiin. Vakausvaatimuksista tulisi tehdä insinööritasoiset vakauslaskelmat ja antaa siltä pohjalta käytännön sovellusohjeet.

Keinun osalta muutoksessa on huomioitu vain keinun jäykkyys. Jäykkyys mitataan 1 kg painolla, joka asetetaan keinun yläpäähän. Keinun pitäisi laskeutua n. 3 - 4 sekunnissa. Tavoitteena varmasti on yliherkkien keinujen poistuminen, missä edistystä näin saavutetaankin, mutta valitettavasti sääntömuutos jää muuten keinun osalta hyvinkin vajavaiseksi. Koska akselin sijaintia keinun pintatasoon verrattuna ei määritellä, saattaa keinun jyrkkyys ja loppupään korkeus vaihdella kymmeniä senttimetrejä keinusta toiseen. Keinun tukijalkojen leveydestä ei myöskään mainita mitään, minkä takia vieläkin voidaan nähdä keinuja, jotka toteutusratkaisunsa takia ovat herkkiä kaatumaan varsinkin kun keinulle ryntää jokin suurikokoisempi koira. Kaatumisherkkyyteen vaikuttaa myös merkittävästi keinun painopisteen sijoittuminen ja jos se on kovin ylhäällä on hyvin todennäköistä, että keinu on kiikkerä. Keinulle tulisi tehdä myös vakauslaskelmat.

Pujottelun osalta keppienväli pysyy periaatteessa aiempien sääntöjen mukaisena, mutta erikseen mainitaan, että MM-kisoissa tulisi väli olla 60 cm. Perusteltua olisi, että kansallisiin sääntöihin määriteltäisiin, että kaikki arvokilpailut käydään tällä keppivälillä. Tämä johtaisi vähitellen uuden keppivälin käyttöön kaikissa seuroissa. Keppien materiaalista sanotaan uusissa säännöissä, että sen tulisi olla jäykkää, tukevaa ainetta. Tähän asiaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota, koska piiskana viuhuvat raippamaiset kepit ovat myöskin kilpailijoita epätasa-arvoistavia ja koulutusongelmia aiheuttavia tekijöitä. Pahimmillaan tämä epäkohta on todettu jopa MM-kisatasolla. Keppien paksuudelle olisi hyvä myös jatkossa saada jokin suositus. Paksuus voisi vaihdella materiaalista toiseen, jottei rajoitettaisi liikaa materiaalivalintoja.

Renkaan vakautta pyritään uusissa säännöissä lisäämään, mutta muuten rengas pysyy ennallaan. Minit ja midit hyppäävät renkaan vanhalta mini korkeudelta ja maxit kuten ennenkin. Renkaan vakauttamiseksi tukijalan pituuden on oltava noin 1,5 kertaa kehikon korkeus. Aiemmin ei tukijalkojen pituudesta mainittu mitään. Käytännössä on syntynytkin todella vaarallisia tilanteita, kun rengas on kaatunut koiran mentyä siitä läpi. Sopii vain toivoa, että uusien sääntöjen tukijalan mitta on riittävä. Jatkossa renkaan aukonhalkaisijan minimimittaa tulisi säännöillä selkeästi kasvattaa nyt sallitusta 38 cm suurempaan. Kansallisesti minimimitaksi tulisi sallia 55,00 cm. Renkaan paksuudesta ei myöskään ole olemassa mitään sääntöä, mutta sellainen ehdottomasti tarvittaisiin. Nythän teoriassa rengas voisi olla vaikkapa formula 1 takarenkaan levyinen. Siinä taas yksi asia kansainvälisillä kentillä ajettavaksi.

Umpitunnelin kankaan pituus on uusissa säännöissä 2,5-3,5 metriä, kun minimimitta aiemmin oli 3,0 metriä. Minikoirille lyhyt pussi on varmasti perusteltu. Maxikoirilla tulee sen käytössä huomioida, että koska umpitunneli on hidastava este, sen nopeutta tasoittava merkitys on todennäköisesti sitä suurempi, mitä pidempi kangas on. Ihan yksiselitteistä tämä kuitenkaan ei ole, joten varmasti taktikoinniltakaan ei vältytä jatkossa, kun pussien pituuksia yhdistyksissä harkitaan.

Pöydän ja renkaan osalta sääntömuutos ei koske niiden hyppykorkeutta vaan tulevat minit ja midit käyttävät vanhaa minikorkeutta olevia pöytää ja rengasta.

Vastaajien suhtautuminen teknisiin muutoksiin

Yleisesti voidaan todeta, että muutosten työmäärää ei pidetty mahdottomana, mutta kuitenkin aikaa vievänä ja kustannuksia lisäävänä tekijänä. Vaikutelmaksi kuitenkin jäi, että todelliselle työmäärän arvioinnille ei vielä oltu uhrattu montakaan ajatusta. Jotta muutokset saataisiin toteutettua systemaattisesti ja riittävän nopeasti tulisi sääntömuutosehdotuksesta saadaan varmuus jo ennen syksyä.

Kun esteille muokataan sääntömuutostekstejä, tehtäisiin lajille suurpalvelus, jos samalla SKL määräisi toteutettavaksi kunnolliset työpiirustukset ja -ohjeet. Nykyisin lajin leviämisen suurin rajoitus on estepula. Kunnolliset ohjeet parantaisivat tätä tilannetta huomattavasti. Näille löytyisi varmasti myös kansainvälistä käyttöä ja sen avulla voitaisiin nostaa Suomen agilityn asemaa ja statusta. Mahdollinen sponsorikin saisivat kansainvälistä huomiota.

Terveysvaikutukset

Terveysnäkökohdat ovat ehkä tärkein syy, millä sääntöuudistusta ajetaan ja puolustetaan. Ajatuksena on, että pienempi hyppykorkeus on terveellisempi. Tämä on varmasti totta ja nämä parit ovat aiheesta tyytyväisiä. Kaikilla uuden miniluokan koirilla hyppykorkeus pienenee 5,00 cm, mikä on 14 - 20 % tämän luokan koirien säkäkorkeudesta. 40,00 - 42,99 cm koirilla hyppykorkeuden pudotus on 20,00 cm, mikä on 46 - 50 % niiden säkäkorkeudesta.. Näillä koirilla onkin odotettavissa terveysetuja. Hyppyvarmuuden vaikutukset nähdään sitten käytännössä.

Kaikilla koirilla ei hyppykorkeus kuitenkaan pienene vaan jopa kasvaa. Näin tapahtuu tulevan midi-luokan alempien säkäkorkeuksien eli 35,00 - 39,99 cm koirille.

Suurimmaksi korkeuseroksi hypyn ja säkäkorkeuden vertailussa jäi 43,00 cm olevan maxi-koiran 65,00 cm hyppy (ero 22 cm), joka on siis 1,5 kertaa korkeampi kuin koiran säkäkorkeus. Näissä tapauksissa voi aivan aiheellisesti kysyä olisiko löytynyt myös näille ryhmille terveellisempi vaihtoehto. Yleisesti voidaan sanoa, että jos harrastajat katsoivat koiransa terveyden kärsivän, oli suhtautuminen muutokseen kielteistä.

Terveydellisistä syistä tulee sääntömuutoksen yhteydessä jotkin parit lopettamaan, kun kasvanut hyppykorkeus tulee aiheuttamaan ongelmia, mutta myös jotkut aiemmin lopettaneet parit voivat palata harrastuksen pariin. Vaikutus kilpailu-uran pituuteen on parikohtaista.

Koiran ikä

Koiran aloitusikä nousee aiemmasta 15 kuukaudesta vähintään 18 kuukauteen. Kun koirat tulevat kilpailuikään entistä vanhempina, se toivottavasti rajoittaa yli-innokkuutta koulutuksen aloittamiseksi pennulla, joka ei siihen vielä ole valmis. Pennun koulutus on aina vaativa tehtävä ja on paljon muitakin asioita tehtävissä kuin hyppyyttää vielä kehittymätöntä koiraa ylikorkeilla hypyillä. Kilpailuikä on kai ainoa kriteeri, millä asiaa voidaan jotenkin valvoa, vaikka eri rotujen välillä on huomattaviakin ajallisia eroja niiden kehityksessä.

Kilpailun kulku

Kilpailun kulkua pohdittaessa kannattaa muistaa, että pääosin mini ja midi-ryhmät on muodostettu vain jakamalla aiempi miniryhmä puoliksi. Maxeista siirtyy koiria vain 3 cm säkäalueelta lisäämään midi-ryhmän kilpailijamääriä. Vanhoillakin säännöillä ovat miniryhmät olleet joskus jopa puolet pienempiä kuin maxiryhmät. Joillakin paikkakunnilla miniryhmät ovat olleet usein alle 10 kilpailijaa. Starttimäärillä onkin valtava merkitys kilpailujen järjestäjien suhtautumisessa muutokseen.

Kilpailujen kulkuun säkäryhmämuutos tulee vaikuttamaan vaihtelevasti riippuen eri yhdistyksissä noudatettavista rutiineista. Yhdelle uudelle säkäryhmälle tulee joka kilpailuluokassa rakentaa rata, järjestää rataantutustuminen ja jakaa palkinnot, mikä pidentää kilpailupäivää ja lisää toimihenkilöiden tarvetta.

Palkintojen määrän kasvu 1,5 kertaiseksi tulee aiheuttamaan ikävän loven järjestäjien kisatuotoille. Kisatuotto on nykyisinkin monilla yhdistyksillä niukka ja sponsoreilta on aina vaan vaikeampaa saada palkintoja. Kaikkien luokkien kisoissa palkintoja tarvitaan todella runsaasti. Jos palkintopotti nousee liian suureksi, sponsori ei välttämättä anna edes niitä palkintoja, joita se aiemmin on antanut. Tässä tapauksessa voi niidenkin palkintojen kustannukset siirtyä yhdistysten vastuulle.

Pienten paikkakuntien seurojen edustajat olivatkin aiheesta hieman huolissaan siitä, että kisojen kannattavuus täytyy jotenkin turvata. Muussa tapauksessa vain isoilla yhdistyksillä on edes varaa järjestää kisoja. ŽRiittääkö kilpailijoita ehdotettujen kaltaisiin kolmeen säkäryhmään ottaen huomioon pääkaupunkiseudun ulkopuolinenkin Suomi?Ž kysyi eräs vastaaja. Kisojen kannalta riskinä voi olla se, että pienimmästä ja kannattamattomimmasta ryhmästä luovutaan ja silloin karsinta voi kohdistua uuteen miniryhmään.

Jotta jonkinlainen tasa-arvo kisaajien välillä voitaisiin taata, SAL ehdottaa, että kilpailun järjestäjä voisi valita vain eri kilpailuluokkien (I, II ja III), mutta ei säkäryhmien (mini, midi ja maxi) välillä. Muussa tapauksessa voi käydä niin, että uutta mini-ryhmää boikotoidaan, mikä ei ole lajin kokonaisuuden kannalta kannatettavaa.

Jollei kilpailujen kuluja saada pidettyä kohtuullisina voidaan joissakin yhdistyksissä joutua kilpailumaksujen korotukseen. Tästä eivät harrastajat ole mielissään, mutta se voi olla ainoa vaihtoehto monen kisan talouden turvaamiseksi.

Mittaus

Rajatapauksien määrä kasvaa ja jatkossakin mittaustapahtumat tulevat vaatimaan enemmän työtä kuin aiemmin. Kaikkein eniten mittausongelma aiheuttaa työtä kuitenkin siirtymävaiheen aikana. Yhdistysten, piirien, tuomareiden ja SKL tulisikin yhteistyössä laatia kunnolliset mittausohjeet sekä varmistaa, että mittaukset ovat kunnossa jo ennen uusien sääntöjen voimaan astumista. SAL:n saamassa palautteessa toivottiinkin, että mittaus aloitettaisiin pikaisesti ja varmistettaisiin, että mittaus on samanlainen kaikilla. Mittaus ei saa myöskään jäädä yksinään sääntömuutoksen jälkeisten ensimmäisten kisojen järjestäjien vastuulle vaan vastuunkantajia tulee löytyä lisää.

Harrastajamäärä ja koulutus

Harrastajien kokonaismäärään säkäryhmät vaikuttavat todennäköisesti aivan kuten kilpailijoihinkin. Toiset tulevat lopettamaan aiemmin kuin ehkä olisi toivottavaa, mutta toiset saattavat palata lajin pariin muutaman vuoden tauonkin jälkeen. Lopullista vaikutusta on vaikea ennakoida. Järkevintä ja perustelluinta olisikin seurata eri säkäryhmien suhteiden muuttumisia hieman pidemmällä aikavälillä. Harrastajien kokonaismäärän olettaisi kuitenkin kasvavan niin vanhoilla kuin uusillakin säännöillä kuten se on tehnyt jo vuosia.

Säkäryhmämuutokset tulevat vaikuttamaan koulutusjärjestelyihin jonkin verran jokaisessa yhdistyksessä. Sekaryhmissä rimoja joudutaan nostamaa ylös ja alas, mikä vie harjoitteluaikaa. Toisissa yhdistyksissä harjoitteluryhmät on alun perin koottu mineille ja maxeille erikseen. Nyt nämä yhdistykset joutuvat miettimään perustetaanko mini- ja midi-ryhmät erikseen. Muutoksen merkitys on riippuvainen omaksutusta koulutustavasta, harjoituspaikan kustannuksista ym. seikoista, jotka ovat enemmänkin yhdistyskohtaisia.

Yhdistysten talous

FCI:n sääntömuutos tulee vaikuttamaan monien yhdistysten talouteen merkittävästi. SAL:n mielestä tämän kaltaisia sääntömuutoksia valmisteltaessa tulisi selkeämmin tiedustella seuratasolta asti näkökulmia jo sääntöjen valmisteluvaiheessa. FCI:n sääntömuutoksiin tulisi kysyä mielipiteitä ehdottomasti ennen muutosta eikä ainoastaan sen jälkeen. Jatkossa mitään uudistusta ei saisi viedä eteenpäin ennen kuin myös sen taloudellisia vaikutuksia on kartoitettu koko harrastuksen näkökulmasta.

Koiran valinta

Suomen agilityn rikkaus, valtava rotukirjo, on säilynyt nykysäännöillä hienosti. Harrastajien enemmistö tuntuu myöskin tukevan tätä monipuolisuuden periaatetta, mistä loistavana esimerkkinä on vuosittainen Agi-Rotu-tapahtuma.

Säkäryhmäsäännökset ovat asioita, joita tulisi valmisteluvaiheessa lähestyä myös tästä näkökulmasta ja toivottavasti näin on toimittukin. Se on varmaa, että harrastajat miettivät säkäryhmiä, missä haluavat kilpailla ja valitsevat koiria, jotka niihin ajatuksiin sopivat. Ei tämä pohdinta varmasti koske kaikkia ohjaajia, eikä se ole ainoa ajatus, mutta merkittävä tekijä kuitenkin.

Rodun lisäksi, myös koiran sukupuolen valinta tulee merkitsemään joillakin laajalti harrastetuilla agilityroduilla samalla myös kilpailuryhmän valintaa. Näin on aina jossakin määrin ollut, mutta uusilla säännöillä sillä on vielä suurempi merkitys.

Arvostus

Eri säkäryhmien arvostuksesta voidaan myös olla huolissaan. Maailmalla maxit ovat olleet arvostetuimmassa asemassa, mutta Suomessa minit ovat omalla tinkimättömällä työllään ja menestyksellään nostaneet arvostuksensa samalle tasolle. Toivottavasti kansallisesti uudet midi- ja miniluokat nousevat samalle arvostuksen tasolle. Kansainvälisesti kai on melko vaikea tehdä mitään asian parantamiseksi.

Maajoukkue ja arvokisat

Maajoukkueeseen tullaan tulevaisuudessa valitsemaan kahden nelihenkisen joukkueen sijasta kolme kolmihenkistä joukkuetta. Varsinkin maxijoukkueeseen tulee olemaan todella kova kilpailu niistä kolmesta paikasta.

Positiivisena asiana voidaan pitää pienempien koirien (alle 43 cm) kasvanutta mahdollisuutta saada maajoukkuepaikka. Voidaankin myös todeta, että monella uuden miniluokan ohjaajalla on nyt etsikkoaika ja mahdollisuus aloittaa loistava karriääri maailman huipulla.

Kun kilpailu maajoukkuepaikoista tiivistyy, niin pisimmälle ehtineet harrastajat miettivät jo miten nuo paikat voitaisiin täyttää mahdollisimman oikeudenmukaisilla kriteereillä. Kaikille pitäisi olla itsestään selvää, että vain parhaimmat kannattaa maailmalle lähettää. Joukkueessa pitäisi olla vain nopeita ja varmoja koiria. Noita kriteereitä tulisi lähestyä ja tutkia vaihtoehtoja jo ennen lopullisia sääntöpäätöksiä hyödyntämällä vuosien varrella kertyneitä tietokantoja ja kokemusta. Karsintavaatimuksista tulisi päättää vasta, kun on todellista tietoa siitä, mitä se vaikuttaisi vaikkapa tämän vuoden lähtötiedoilla. On tärkeää, että arvokisoihin ei päästä liian löysin perustein, mutta kisojen tulee kuitenkin olla kunnollinen iso tapahtuma, että se on kilpailullisesti ja taloudellisesti mielekäs.

Tiedotus

Kaikkien arvokilpailujen tiedotus tulee toteuttaa nykyaikaista informaatioajattelua vastaavasti. Tiedotuksessa tulee käyttää useita eri välineitä ja tietoa tulee jakaa mieluiten hieman liikaa kuin liian vähän. Ei ole kenenkään etujen mukaista, että kriteerit ja ohjeet ovat harrastajille epäselviä. Seurojen tulee saada kirjalliset perusohjeet suoraan kirjeitse SKL:sta, eikä välikäsien kautta piireistä, koska se aiheuttaa virheitä, katkoksia ja viivästyksiä. ASB-lehti on media, joka pystyy kommentoimaan ja tulkitsemaan tiedotusmateriaalia lajikohtaisesti, niin kuin yleisesti erikoislehdistön odotetaan tekevän. Sitä lukee myös suurin osa harrastajista. Koiramme-lehdellä on virallinen asema SKL:n tiedotuslehtenä, mutta sen tavoitteena ei edes ole kommentoida lajia samasta lähtökohdasta kuin lajin erikoislehden. Pienempiin yleisiin kysymyksiin tulee ohjeiden laatijoiden pystyä antamaan vastauksia nopeasti myös netissä.

Järjestämisohjeita tulee kehittää niin, että kaikkeen tiedottamiseen tulee luoda pysyvät aikataulut. Seuroilla tulee olla varmuus, että arvokilpailujen ohjeistukset tulevat vuodesta toiseen aina ajallaan.

Nyt käynnissä olevan sääntömuutosprosessin tiedotuksesta tulee tehdä selkeä suunnitelma, missä huomioidaan kaikki tiedotettavat tahot. Harrastajien, toimihenkilöiden ja tuomareiden lisäksi on syytä panostaa siihen, että piirien ja rotujärjestöjen päättäjät, jotka eivät lajia hyvin tunne voivat saada selkeän kuvan muutoksesta ja sen merkityksestä.

Kun sääntömuutokset on valtuustossa hyväksytty tulee tiedotus tapahtua heti!

Sääntötekstit

Sääntömuutoksen tekstin prosessointi on vaativa tehtävä. Harva tuskin edes osaa kuvitella kuinka paljon aikaa se toteuttajaltaan tulee vaatimaan. On syytä antaa ainakin kaikki henkinen tuki hänen työlleen. Toivottavasti SKL:lla on tähän tehtävään valittuna pitkäpinnainen henkilö.

Sääntömuutokset muuttavat sääntökirjaa melkoisesti. Sääntökirjan rakenne on tähän mennessä ollut sellainen, että siellä on ollut sekaisin kansainvälisiä ja kansallisia sääntöosuuksia. Selkeyden vuoksi olisi varmasti hyvä pyrkiä siihen, että nämä osiot olisivat erotettuja toisistaan edes kirjasintyypillä. Nyt ei aina tiedetä mikä taho kunkin sääntökohdan on laatinut.

Käännöstyö on vaativaa ja johdonmukaisen terminologian säilyttäminen vaikeaa. Termistön looginen käyttö on eräs tärkeimpiä työvälineitä, kun pyritään ŽlakikirjastaŽ saamaan ymmärrettävää.

Erittäin tärkeätä sääntömuutoksen onnistumiselle on, että aletaan todellisiin konkreettisiin valmistelutöihin nyt heti. Eräs vastaaja kommentoi: ŽAgilitytyöryhmän tulisi pohdiskelun lisäksi valmistautua käytännön tasolla kaikkiin uusien sääntöjen vaatimiin toimenpiteisiin eli toimitsija- tuomari yms. koulutukset ja niiden aikatauluttaminenŽ

SKL:lla tulisi olla valmiudet toimittaa sääntötekstit, järjestämisohjeet ja koulutusmateriaalit välittömästi painoon, kun valtuusto on sääntömuutoksen hyväksynyt. Valmiusaste tulisi olla mahdollisimman lähellä 100 %.

Harrastajat tuntuvat odottavan myös yhä tarkempaa opusta, ettei porsaanreikiä eikä tulkinnanvaraa ole.

Kansainvälisten ja kansallisten sääntöjen sekä järjestämisohjeiden lisäksi käytännön kilpailutilanteissa vaikuttavat tuomareiden keskenään tekemät sopimukset. Kaikessa oikeuden käytössä on olemassa tämänkaltaista toimintamalleja ja sopimuksia. Harrastajien kannalta olisi tärkeää, että vaikka tämänkaltaisia sopimuksia ei helposti sääntökirjaan kirjata, tulisi niistä tapahtuva tiedotus myös hoitaa säännönmukaisesti. Oikeuslaitoksissa julkaistaan ennakkotapauksista omia kirjoja, jotta taattaisiin yhdenvertainen asema ja varmistettaisiin tiedon leviäminen laajemmalle. Miksei agilityn harrastajalla olisi oikeutta etukäteen saada tietoa tuomareiden sopimuksista ja soveltamisohjeista?

Kilpailukirja

Kilpailukirjan sisältö tulee väkisinkin muuttumaan. Keskustelua on käyty myös siitä, mikä kilpailukirjan asema jatkossa tulee olemaan. Mitä tulisi kilpailukirjaan merkitä ja mitä ei? Kuka saa kilpailukirjaan tehdä merkintöjä? Nämä ovat asioita, joita tulisi ennakkoluulottomasti pohtia huomioiden myös kilpailukirjojen käsittelyn vaatima suunnaton työmäärä. Vähintään tulisi luopua rutiininomaisesti merkittävistä arvosanoista Erinomainen, Erittäin hyvä ja Hyvä.

ATK-järjestelmät

Muutokset eivät rajoitu vain esteisiin, sääntökirjoihin ja muuhun säänneltyyn tai ohjeistettuun materiaaliin tai toimintaa. Nykyisin kilpailun kannalta tärkeä elementti ovat ATK-järjestelmät, joihin myöskin joudutaan tekemään muutoksia. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että muutokset ovat pieniä, mutta kuitenkin välttämättömiä. Jotta ATK-järjestelmiä voitaisiin hyödyntää lajin kannalta mahdollisimman tehokkaasti tulisi SKL perustaa myös erillinen ATK-asiantuntijoiden työryhmä, joka yhdessä miettisi keinoja ja toteutustapoja, joilla tätä nykyaikaista kisajärjestäjän apuvälinettä pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Pitäisikö lähteä mukaan uuteen sääntöön ja koska

SAL kysyi harrastajilta kuinka nopeasti vastaajat toivoisivat sääntöjen astuvan voimaan. Suhtautuminen oli odotetusti hyvin monitahoista. Toisten mielestä pitäisi pysyttäytyä vanhoissa säännöissä, koska heistä muutoksella ei saavuteta mitään etua vaan aiheutetaan ajan ja rahan kulua vain muutaman koiran tähden. Toiset haluaisivat, että sääntöjen voimaantulolla olisi pitkä sopeutumisaika eli useampia vuosia. Eräs vastaaja ehdotti, että kolme säkäluokkaa olisivat käytössä vain kolmannessa luokassa. Muuan vastaaja pohdiskeli myös sitä, että haittaisiko loppujen lopuksi, jos KV-säännöt olisivat erilaiset kun kansalliset. (näinhän on monessa muussakin koiralajissa).

Monet toivoivat, että luokkien välisiä säkäkorkeuksia vielä tarkistettaisiin. Perusteina oli tällöin terveys, taloudellisuus, luokkien väliset kilpailijamäärät ym..

Enemmistön kanta kuitenkin oli, että sääntöuudistukseen tulee mennä ja säännöt ottaa käyttöön mahdollisimman nopeasti. Harva uskoi, että se on mahdollista 1.1.2002, mutta noin puolen vuoden kuluttua eli toukokuussa 2002 sen toivottiin olevan mahdollista. Kaikki kannattajat eivät suinkaan kiljuneet riemusta sääntöuudistuksen johdosta, mutta he pelkäsivät, että Suomi jää lajin kehityksen kelkasta, jos muutoksia ei toteuteta, vaikka tarkoitusperiä ei aina ymmärrettäisikään. Kahdenlaisten sääntöjen ei myöskään uskottu palvelevan virallista agilitya ja siitä uskottiin tulevan vain hankaluuksia.

Suomen Agilityliigan kannanotto

Muita sääntötarkennuksia

Agilitya harrastavat yhdistykset toivovat, että myös järjestämisohjeet uusitaan ja erityistä tarvetta olisi uusille kunnollisille kansainvälisten kisojen ohjeille.

Säännöistä tuli löytyä myös tietoja seuraavista kohdista

• Tulos muodostuu perus- ja hyppyradan yhteistuloksesta.
• CACIAGia varten tulos max. 0,99 vp
• Miten koirasta tulee KANS AVA
• Voiko CACIAGin jakaa kivesvikaiselle koiralle (vastaavissa toko- ja PK-kokeissahan ei voi jakaa CACIOBia tai CACITia kivesvikaiselle!)
• Mikä on varaCACIAGin merkitys
• Mikä on avustavan tuomarin rooli ja asema?
• Uusista säännöistä voisi poistaa kohdan, jossa kielletään tuomarin tutustuminen etukäteen lähtöluetteloon (sivu 51), koska tämän kohdan perusteella on kielletty kertomasta etukäteen mitä koiria kisoissa on. Agilityssä tällä määräyksellä ei ole käytännön merkitystä, kuten asian laita on esim. näyttelyssä ja ehkä jossain muussa koiralajissa.