Jutun lähetti Ylipainoinen , Lokakuun 14, 2009 kello: 11:16:28
Re: Sivusta seurannut ja kisaajaVastineena juttuun: Re: Sivusta seurannut ja kisaaja, jonka kirjoitti: kisojen koetoimitsija , Lokakuun 14, 2009 kello: 10:45:25:
Tässä ilmoittautuu nyt julkisesti haukuttavaksi sen kuuluisan ylipainoisen koiraraukan omistaja. Kisapäivän nöyryytys näköjään jatkuu, kun koirani painoa tällä tavalla puntaroidaan myös keskustelupalstoilla.
Tuomari saa ja hänen pitääkin puuttua huomautettaviin asioihin. Tämän tilanteen tekee törkeäksi vain tapa, miten asia hoidettiin. Asiallinen keskustelu aiheesta olisi ollut ihan ok. Koska täällä on paljon arvuutteluja ja vihjailuja, kerrotaanpa asia kuten se oikeasti on.
Kuten moni täälläkin on kirjoittanut, koira meni iloisesti ja kohtuullisella vauhdilla koko radan pituudelle asti. Pituuseste on ollut sille todella vaikea pitkään herkän koiran aiemmin hypättyä pituuden kappaleiden sekaan. Virhe on toki tehty siinä, ettei pituutta ole noin pitkänä treenattu ja este oli liian pelottava koiralle. Kyse ei ole siitä, etteikö se pystyisi sitä fyysisesti hyppäämään. Kolmen kiellon jälkeen jatkoin rataa, joka sujui hyvin loppuun asti. Rata on myös videoitu ja olen järkyttynyt, jos joku sieltä löytäisi "selkeitä vajeita liikkumiskyvyssä", kuten joku viisaasti kirjoitti.
Koirallani on vähän ylimääräistä - juuri kuten joku hienosti jo tiesikin: johtuen pääasiallisesti oman vauvani syntymisestä 7 kk sitten. Kuinka moni äiti edes jatkaa aktiivista harrastustaan näinkin pian? Omista koiristani juuri tämä ei leiki muiden kanssa niin paljoa, eli on jäänyt vähemmälle liikunnalle. Tästä olen pahoillani ihan jokaiselle ja etenkin koiralle, mutta mielestäni on törkeätä väittää, että vaarannan koiran terveyden. Koiran painonnousu huomattiin jo aikaa sitten ja se on ollut laihdutuskuurilla. Lisäksi liikutan koiriani nyt selvästi enemmän kun olen päässyt ns. aktiiviseen harrastamiseen takaisin. Tuomari ei siis kertonut minulle mitään uutta. Koira on ehdottomasti harrastuskuntoinen ja painon eteen tehdään töitä. Kisoihin ei lähdetty "kilpailuvietin vuoksi koiran terveydestä piittaamatta" vaan hakemaan kisakokemusta ja vaihtelua treeneihin. Jokainen, joka kisapaikalla päivitteli koirani kokoa, olisi voinut tulla kokeilemaan itse ja huomata, että puolet siitä ulkonäöstä selittyy pörröisellä karvalla. Aussiet usein ovat vähän tanakan näköisiä, ainakin jos vertaa niihin työlinjaisiin bordercollieisiin, jollainen ilmeisesti jokaisella harrastajalla pitäisi olla. En yritä selitellä, tiedän, että koiralla on ylimääräistä - mutta että tällaisesta asiasta voidaan tehdä tällainen show. Kyllä on agilitystä tullut vakava laji!
Jos joku vielä väittää, että tilanne hoidettiin hienosti, uskallan kysyä, miten näin moni minulle tuntematon ihminen tietää täällä näin tarkkaan tilanteeni? Kuulutuksilla ensin herätettiin paikallaolijoiden huomio ja sitten hallin oviaukossa kovaan ääneen väitettiin vastuuntunnottomaksi ja epäiltiin koiran terveyden vaarantamisesta. Selitykset menivät kuuroille korville. Jokainen, joka oli paikan päällä, näki varmasti, kuinka raskaasti otin tämän puhuttelun. Mikäli en välittäisi koirani kunnosta, olisinhan varmasti ollut myös väliinpitämätön tuomarin puheille tai suuttunut asiasta. Koska todella välitän koirastani enkä halua tarkoituksella kisata ylipainoisella, tuntuivat tuomarin sanat ja koko tilanne todella pahalta. Olen mielestäni aktiivinen koiraharrastaja (kolme koiraa, kaikkien kanssa kolmea lajia, seuran hallituksessa, agilitytoimikunnassa ja agilitykouluttajana) ja julkinen väite siitä, etten hoida koiraani kunnolla, osui todella arkaan kohtaan. Jos koira pääsee lihoamaan elämäntilanteen muutoksen takia, olenko jotenkin huono ihminen - parhaani olen aina yrittänyt koirieni eteen!
Tuomari halusi evätä minulta kilpailun tuona päivänä, mutta antoi minulle mahdollisuuden yrittää uudestaan. Mikäli koira ei hyppäisi pituutta silloinkaan, saisin kilpailukiellon. Koska pituuseste-kammo on tiedossani, en voinut lähteä yrittämään, vaan myönnyin siihen, että tuomari eväsi kisamme. Ensi kerralla toivon, että koirani ei pelkää mitään hyppyestettä, vaan mieluummin kontaktiestettä - siitä tuskin tulee kilpailukieltoa?
Edelleen korostan, että ylipainoon saa ja pitääkin puuttua. Tässä tilanteessa tuomari olisi voinut kaikessa hiljaisuudessa käydä vain keskustelemassa asiasta ja olisin senkin ottanut vakavasti. Miksi tilanne piti hoitaa näin julkisesti ja niin syyttävästi? Joku kirjoitti, että siitä oli nöyryytys kaukana: toivottavasti itse joskus joudut samaan tilanteeseen, koska minä koin itseni todella nöyryytetyksi. En olisi ikinä voinut kuvitella, että joku väittää julkisesti minun kohtelevani koiraani huonosti. Näiden kirjoitusten lukeminen ei varmasti helpota oloani, voisitte itsekin tarkistaa faktanne ennen kuin arvostelette. Tuomarin käytös oli muutenkin ala-arvoista, kiitokset aloittajan hyvälle kirjoitukselle - myös minä ja harrastusystäväni tiedämme jatkossa välttää tätä.