Jutun lähetti gööttifani , Maaliskuun 5, 2010 kello: 13:36:37
Re: Agilityn eettisyysVastineena juttuun: Re: Agilityn eettisyys, jonka kirjoitti: Olenko huono ihminen ? , Helmikuun 25, 2010 kello: 20:03:33:
Olenko huono ihminen ? kirjoitti:
» Agilityharrastaja kirjoitti:
» » Kiinnostaisi tietää, millaisia ajatuksia agilityharrastajissa herää esim. tästä keskustelusta:» » http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/318353.html
»
» Olemmepa huonoja ihmisiä : ( . Osa näyttää olevan harrastuksen tiedoista ihan kuutamolla ja siitä kuinka hyvin vastuuntuntoiset agiharrastajat hoitavat koiraansa. Eipä niiden tokokoirienkaan niskat huippukunnossa ole mitä olen puskaradioista kuullut jos niille ei tehdä muutakuin mennään niskakenossa päivästä toiseen.» Joka lajissa löytyy niitä jotka eivät välitä koiransa (lapsensa, hevosensa jne:lleen) hyvinvonnista. Niinkuin ilmeni joissa ihan asiallisissa kirjoituksissa olennaista on
» - alkulämmittely ja jäähdyttely
» - ei liian kylmässä /liian lämpimässä treenamista
» - sopiva alusta ei liian kova/liukas
» - asiallinen loimi/takki ymv
» - ruokinta7nesteytys
» - hieronta/fyssarit
» - kuvaukset lonkat jne:lleen
» - oikeaa treeniä oikealle rodulle eli ei tanskandogille samaa kuin bc:lle
» - esteiden turvallinen opettelu
» - palkaa motivointia» Ja varmasti paljon muuta voisi yllä olevaan lisätä.
» Totta varmasti sekin, että osalla kilpailuvimma on mennyt koiran hyvinvoinnin edelle eivät rasitusvammat kuulu kaksi vuotiaalle koiralle vai kuuluuko ????
» Ja vahinkoja sattuu mutta voi se sattua muuallakin kuin agikentällä eli metsälenkillä ja ties missä.
» Eli pidetään hierojat, fyssarit, kouluttajat ja loimien tekijät leivissä ja jatketaan hauskaa harrastamista tervettä maalaisjärkeä käyttäen.
Kommpaan edellistä. Maalaisjärkeä käyttämällä, koiraa unohtamatta, jatketaan harrastamista. Mulla on ihan pian 10-vuotiaaksi tuleva pappa, joka on kisannut kohta 9 vuotta (syksyllä 2001 aloitti) ja ihan hyvänä on pysynyt ja on parantanutkin ihan viime vuosina menoaan. Olen säästellyt koiraa aina kun olen voinut: eli kotona hypätään matalia, ei treenata /kisata yhtään enempää kuin on tarvis ja pidetään hyvää huolta kunnosta (hieronta, kunnon ruoka, lisärehut ja lääkärillä tarkissa käynnyt) ja koira sen kuin porskuttaa. Annan sen kisata niin kauan kun sillä riittää haluja. Kyllä se itse kertoo sit kun on aika lopettaa. Ja vahinkoja VOI sattua ihan missä vaan. Itse voi tehdä sen että yrittää minimoida kaiken: ei laske koiraa irti paikassa jossa se voi joutua auton alle jos sattuu karkaamaan, ei treenaa kovilla pakkasilla, jos on pöpöjä liikkeellä niin ei laske toisten koirien kaa nuuhkimaan ja pitää yllä koiran kuntoa vaikka ois kisataukokin. Mutta pumpulissa ei voi pitää. Koira kärsis siitä. Jos koira ei kestä harrastamista niin sit se jätetään eläkkeelle, mutta oma on pysynyt (koputetaan puuta) toistaiseksi hyvässä kunnossa ja teen kaikkeni jotta asianlaita pysyy samana jatkossakin. Eräs eläinlääkäri sanoi aikoinaan mulle kun keskustelin hevoseni saamasta rasitusvammasta: hevonen voi saada rasitusvamman vain seisomalla boksissa. Jos koiran kaa ei tee mitään niin se voi rasittua siitäkin, ja ainakin sen lihakset on niin huonossa kunnossa että se voi reväyttää paikkojaan sit jos sille annetaan mahdollisuus esim. juosta irti toisen koiran kaa. Maalaisjärki, se auttaa aina. Antaa koirien olla koiria ja tehdään kaikki kohtuudella. Ei innostuta liikaa (innokkaan koiran kanssa tulee helposti ylitreenattua kun koira vaan tekee ja tekee) eikä aloiteta liian aikaseen. Itsellä on 10-kuinen pentu ja sen kanssa on vasta katsottu esteet. Olen yrittänyt malttaa sen kaa, koska aikaa on. Koiralla ois intoa tehdä vaikka mitä ja siksi mulla on kiusaus ruveta tekeen kaikkee sen kanssa. Mutta en ole, koska haluan että se elää pitkän ja mahdollisimman terveen koiranelämän. Kiire alussa kostautuu joskus. Ja mä en halua tehdä hallaa mun pikku kullalle. Se ehtii myöhemminkin ja on sitten pitkäikäisempi kisakoira - jos siitä sellainen tulee.