Jutun lähetti Jagster , Toukokuun 1, 2010 kello: 17:11:56
Re: Agility ja nivelrikkoVastineena juttuun: Re: Agility ja nivelrikko, jonka kirjoitti: laukkari , Huhtikuun 18, 2010 kello: 20:54:26:
Vertaukset ontuvat, joka suhteessa. Mutta heppaihmiset selittäkööt laukkahevosen, hyppääjän ja ravurin erot - niin rasituksen luonteessa, määrässä ja loukkaantumiserojen suhteen.
Greyhoundit minä tunnen.
Jännevammat eivät johdu lihasvoiman käytöstä, vaan alustan pettämisestä alta - käytännössä aina kaarteessa, kun koko paino ja vääntö on yhdellä jalalla. Lihasvammat ovat pääsääntöisesti revähtymiä ja ovat ylirasitusvammoja. Jokainen raju anaerobinen suoritus aiheuttaa lihasvammoja ja jos koira ei saa aikaa palautua niistä, niin ne kumuloituvat ja jossain vaiheessa lihas repeää. Krampit ovat myös yksi altistava tekijä. Muualla maailmassa, kuten vaikka Englannissa, suurin yksittäinen loukkaantumistyyppi on murtumat, usein kintereessä. Taas kerran, suurin syyllinen on rata, sen jälkeen ylirasitus ja kolmantena - mielipiteitä jakavana - on kehno ruokinta, josta puuttuu tai on rajusti vajetta kalsiumista ja D-vitamiinista.
Englanti on ongelma, koska siellä omistajat eivät saa kilpailla greyhoundeillaan, vaan ainoastaan lisensoitu treenari. Kaikki pyrkivät ratojen sopimustreenareiksi, koska silloin treenari sitoutuu toimittamaan määrätyn määrän koiria kilpailuihin. Koska starttimääristä maksetaan, ei menestyksestä, ja koska omistaja maksaa viikkohinnan lisäksi myös kun koira starttaa, niin koiria juoksutetaan helposti liikaa. Tyypillinen suljettujen ratojen ongelma, eikä tuota järjestelmää ole muualla kuin USA:ssa ja Briteissä. Ylirasitusvammat ovat arkipäivää.
Mitään tekemistä tuolla ei kuitenkaan ole nivelvammojen ja kulumisten kanssa, ja ne ovatkin greyhoundeilla käytännössä tuntemattomia.
Agissa ei puhuta samanlaisista äärirasituksista kuin vaikka mitä vääntövoimat ovat greyhoundin ranteessa ja kintereessä. Agilityn hypyt ovat kohtuullisen lähellä normaalia hyppyä, ja minun on vaikea kuvitella, että se rikkoisi yhtään mitään. Syy on jossain muualla, ja se on joko perimä tai kasvuvaiheen töpit; ylipaino, liian korkealta hyppääminen jne.
Tuolta http://www.jakkelehtonen.fi/katiska/tagit/loukkaantumiset/ löytyy perusteita ja miksi ihan kaikkea ei kannata yrittää perustella greyhoundien kanssa, ei puoltona eikä kieltona. Mutta luulisin, että ajattelemisen aihetta saattaisi agility-maailmakin saada. Esimerkiksi että etupääongelmia kykenee välttämään jo silläkin, että koiran lihashuolto on tehty kunnolla, eikä esteille viedä koiraa, joka ei liiku suoraan ja puhtaasti. Eli ihan jokaisen urheilukoiran kohdalla, lajista riippumatta, on opittava seuraamaan koiran liikkeitä ja reagoitava poikkeavuuksiin.