Jutun lähetti bc ja muita rotuja+aktiivinen , Kesäkuun 4, 2010 kello: 12:00:07
Re: talkootyöVastineena juttuun: Re: talkootyö, jonka kirjoitti: x-rotu , Kesäkuun 4, 2010 kello: 10:31:13:
Onhan tuossa kouluttamis/talkoovelvoite asiassa sellainenkin puoli kuin ajankäyttö.
Yleensä nk. huipuilla eli taitavilla ja edistyneillä kilpa-agilitaajilla on useampikin koira joiden kanssa harjoitellaan.
He saattavat käydä seuran ulkopuolisissa valmennuksissa kaukanakin ja käyttävät aikaa ja rahaa lajin parissa selkeästi enemmän kuin peruskisaaja/ -harrastaja. Siitähän sitä muille jaettavaa oppia kertyy. Tuntuu hieman kohtuuttomalta vaatia sitten vielä heiltä "pakollista enemmän" panostusta seuratoimintaan.Kaikista seuralaisista ei ole talkooinnosta huolimatta kouluttamaan tai ei löydy halua edes sitä opetella. Siksikin kouluttajien palkitseminen ja motivoiminen on etuuksien muodossa tärkeää. Ilman seuran tarjoamia koulutuksia ei kohta ole niitä talkoolaisiakaan.
>>Jos kouluttamisesta saa vastinetta (ilmaisia treenivuoroja ja/tai koulutusta) ei treeniryhmien vetäminen vapauta henkilöä työvelvoitteesta.
» Kisamenestyksellä ei mielestäni saa korvata työvelvoitetta. Vaikka se houkuttelevalta kuulostaisikin SM-nollien metsästäjille ;).Muutenkaan on tästä viestiketjusta vaikea tunnistaa itseään tai kavereitaan. Kuulun seurani taitavimpiin, käyn usein ulkopuolisissa valmennuksissa ja olen menestynyt arvokisoissa useina vuosina. Agilityyn kuluu useita tunteja viikossa.
Omien koirien kanssa jonkin verran, mutta toinen mokoma muita kouluttaen ja toimikunta-asioita hoitaen.Useasti olemmekin miettineet, miten se tavalliset harrastelijat saisi motivoitua tekemään muuta kuin pakolliset talkoopäivät kisoissa. Vuosikokouksissa heitä ei juuri näy, joten luottamustoimet eivät osu kohdalle, kouluttaminen on liian vaativaa ja vaivalloista ja aikaavievää, vaikka kisaavalla varmaan olisi jotain jaettavaa vähemmän osaaville. Kentän kunnostukset ja muuta vapaaehtisemmat talkoot hoituvat aina sen saman tutun porukan voimin, vaikka kakkia mukaan kutsutaan. Sitten kisoissa huomaa että ympärillä on kymmeniä outoja naamoja, jotka vaan ilmaantuvat pakkotöihinsä.
Näille riviharrastajille sitten tarjotaan puoli-ilmaista koulutusta, johon kouluttaja sitoo omaa aikaansa viikottain ympäri vuoden, ja pahimmillaan koulutettavat unohtavat kertoa poissaoloistaan. Kun seisoskelee sateessa ihmettelemässä tuleeko paikalle kahta koirakkoa enempää, niin alkaa kummasti miettiä, onko kouluttamisen ilo sen muutaman euron edun arvoinen, jonka seura siitä treenioikeuden muodossa tarjoaa.
Seurojen pitäisikin herätä hinnoittelemaan toimintansa tehdyn työn arvon mukaisesti. On huomattavasti mielekkäämpää kouluttaa seuran nimissä niin, että siitä hyötyy seura, eikä se melko passiivinen perusharrastelija. Ja seura voisi sitten jakaa sitä hyötyä niille, jotka oikeasti osallistuvat seuran toimintaan työlllään.
Silloin ei kenenkään tarvitsisi narista toisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Ihmisten elämäntilanteet ovat niin kovin erilaisia. On työasiat, lapsikiireet sun muut ajankäyttöön vaikuttavat asiat. Aina ei voi eikä halua/jaksa seuratoimintaan osallistua yhtään pakollista enempää, mutta toisaalta haluaisi pysyä mukana mukavassa tuttavapiirissä ja maksaa talkoopanoksensa sitten vaikka suuremman jäsenmaksun/treenimaksun muodossa. Suvaitsevaisuutta! :)