Jutun lähetti Ykkösluokkalainen , Syyskuun 3, 2010 kello: 23:49:00
Re: Ykkösluokassa kisaavaVastineena juttuun: Re: Ykkösluokassa kisaava, jonka kirjoitti: Vanha , Syyskuun 3, 2010 kello: 17:16:55:
Minulla on kokemusta kahdesta agilitykoirasta. Toinen, jonka kanssa kisasin jonkun verran vielä kolmosissa, on jo eläkkeellä ja toinen on juuri aloittanut kisauransa. Ensimmäisen koiran kanssa oli suuria ongelmia (näin jälkikäteen ajateltuna itseni aiheuttamia) mm. kontakteilla ja kepeillä - itse "pelkäsin" näitä esteitä eniten ja kisoissa kun oli vielä kova jännitys päällä, niin omalla sähläämiselläni pilasin monta tilannetta. Selvittiin kuitenkin kolmosiin asti, mutta loppuun asti jännitin kovasti kisoissa näitä em. esteitä.
Ensimmäisestä kokemuksesta viisastuneena aloitin nuoremmalla koiralla siitä mikä vanhemmalla oli hankalinta - eli kontakteista ja kepeistä. Pihalle sai kepit helposti tumpelompikin pystyyn ja kontaktin alastulona käytin leveää lankkua (koira siis pienikokoinen). Lankku toimi hyvin myös sisällä tyynyn päällä. Herkuille ahne koira oppi hyvin nopeasti mitä käskyni lankulla tarkoitti ja asia oli helppo siirtää oikeille esteille. Muut esteet opettelimme pikkuhiljaa yksitellen ja siitä vähitellen pikku radanpätkistä pidempiin. Kun esteet olivat minua tyydyttävällä tavalla opittu, menimme möllikisoista toiseen ja ai että oli kivaa, kun sai nauttia radoista ilman että tarvitsi jännittää erityisemmin jotain tiettyä estettä. Ja nyt on muutama virallinen startti takana ja ihan eri fiilis kisoissa kuin aikoinaan kun ensimmäisen koiran kanssa aloitin.
Eli suosittelen ehdottomasti ensin opettamaan kaikki esteet koiralle, ennenkuin lähtee minkäänlaisiin kisoihin! Hommasta nauttii alusta alkaen paljon enemmän. Toki niihin takapakkeihin on aina varauduttava, mutta sehän tämän lajin suola onkin että koskaan ei ole täysin valmis :)