Jutun lähetti ITe , Marraskuun 29, 2010 kello: 12:41:36
Re: ToimihenkilövelvoitteetVastineena juttuun: Re: Toimihenkilövelvoitteet, jonka kirjoitti: Jari Lukkarinen , Marraskuun 29, 2010 kello: 10:51:18:
Suomi on sopimusyhteiskunta ja agilityn parissakin asioita on syytä tehdä sopimuspohjalta. Seuran yleiskokous on ensimmäinen paikka, missä sovitaan miten seuraavan vuoden toiminta toteutetaan. Toimintasuunnitelmassa on kaksi lähtökohtaa, joista toinen on toiminnallinen ja toinen on rahoituksellinen. Ne kulkevat käsi kädessä. Toiminta ja tilat vääjäämättä aiheuttaa kuluja ja nuo kulut on peitettävä tuloilla. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että koko ajan tehtäisiin tappiota, sillä mitään ulkopuolista mustaa kättä ei ole olemassa, joka suoltaisi toimintaan rahaa jostain kaivosta. Joskus tuntuu siltä, että monet unohtavat tämän perusasian. Varojen kerääminen voi kuitenkin tapahtua monella tavalla. Seuran sisällä yleiskokouksessa tehdään sopimus siitä, miten tarvittavat tulot hankitaan.
Kun seuraan valitaan hallitus, niin ehdokkailla tulee olla jo etukäteen ennen valintaansa tiedossa ne tavat, miten toiminta on tarkoitus rahoittaa. Tämä on osa seuran sisäistä sopimusta. On mahdotonta kuvitella, että kukaan sitoutuisi tehtävään, jollei hän tietäisi, mitkä rahoituskeinot ovat käytettävissä. Aivan yhtä vaikea on kuvitetella, että kukaan sitoutuisi tehtävään, jollei hänellä olisi tiedossa millä resursseilla nuo varat on tarkoitus kerätä. Työvelvoite on siksi mielestäni seuran sisäinen sopimus ja jäsenten osoitus sitoutumisesta toimimaan resurssina, kun seuran taloutta tasapainotetaan tulojen osalta. Jollei tällaista resurssisitoumusta synny jää teoriassa ainoiksi vaihtoehdoiksi jäsenmaksujen, harjoitusmaksujen, kilpailumaksujen, kurssimaksujen tai muiden vastaavien korottaminen. Periaatteessa seuran yleiskokouksessa siis tehdään valintoja siitä, miten kustannukset yhdessä hoidetaan. Seuran jäsen on sitoutunut jäseneksi ryhtyessään noudattamaan seuran sääntöjä. Varmasti kaikkien yhdistysten säännöistä voi tehdä johtopäätöksen, että yleiskokouksessa päätetään suurimmasta osasta asioita enemmistöpäätöksin. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta silti yleiskokouksen päätökset sitovat kaikkia. Jos ei ole tyytyväinen yleiskokouksen päätökseen tulee siitä tehdä merkintä kokouksen pöytäkirjaan ja ryhtyä lain edellyttämiin toimiin määräajassa. Muuten päätökset ovat sitovia.
Yhdistyksillä on ns. yhdistysautonomia, mikä tarkoittaa, että niillä on suuri vapaus itse järjestellä toimintaansa. Tärkeintä on, että toimitaan kaikkia jäseniä kohtaan tasapuolisesti. Tasapuolisuus tarkoittaa sekä oikeuksia että velvoitteita. Jos jommat kummat ovat kohtuuttomia voi tietysti hakea kohtuullistamista ensin yhdistyksen hallitukselta ja viimekädessä oikeusistuimen kautta. Mielestäni voidaan kuitenkin aina kysyä, että jos yhdistyksen suuri enemmistö pitää jotain kohtuullisena, niin miten joku asia voisi yhden harrastajan kohdalla olla täysin kohtuuton. Tietysti ihmisillä on esimerkiksi hyvinkin erilaisia töitä ja siksi sitoutuminen juuri tiettyyn viikonlopun päivään voi olla ja onkin joskus mahdotonta. Työvelvoitetta voi kuitenkin seuran sisällä tulkita joustavasti niin, että velvoite on mahdollista toteuttaa vaikkapa jollakin muulla yhtä kauan kestävällä työsuoritteella. Voi olla myös erityisiä syitä, joidenka perusteella hallitus voi lieventää yksittäisen henkilön velvoitetta. Tällainen voisi mielestäni olla vaikkapa henkilön viimeisillään oleva raskaus tai sairaus. Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia, joilla varmistetaan ettei velvoitteesta tulisi jossain oloissa kohtuuton. Terveellä ja muutenkin harrastamiseen kykenevällä yleiskokouksessa sovittu työvelvoite ei kovin helposti kuitenkaan tule täysin kohtuuttomaksi.
Yhdistyksen säännöissä harvoin on määritelty, että yhdistyksen jäsenyys oikeuttaa vaikkapa harjoittelupaikkaan. Tuskin koskaan siellä on myöskään määritelty mitään muutakaan harjoittelupaikkaan tai kilpailuihin liittyviä seikkoja. Näistä kaikista asioista tulee siis kustannus- ja muutenkin karkealla tasolla sopia yleiskokouksessa. Koska nämä ovat kuitenkin varsin keskeisiä asioita tämän lajin harrastamisen kannalta tulee tärkeimmät pääasiat käsitellä juuri yleiskokouksessa. Mielestäni hallitukselle tulee jäädä vain hienosäätö ja käytännön menettelyjen ohjaus ja valvonta. Hallitusten ei tule tehdä omin päin mitään radikaaleja järjestelmämuutoksia. Mahdollisten muutosten valmistelu sen sijaan hallitukselle kuuluu, mutta päätökset on tehtävä yleiskokouksessa.
Viime kädessä on niin, että mikäli henkilö ei ole valmis sitoutumaan yhteisesti sovittuihin velvoitteisiin, niin hänellä ei MINUN MIELESTÄNI ole oikeutta myöskään hyödyntää seuran kaikkia palveluita. Jotkut palvelut voidaan mielestäni sitoa velvoitteisiin, jos näistä asioista on sovittu yleiskokouksessa, mutta ei kovin helposti muussa tapauksessa. Jos seuran yleiskokouksessa tekemät jäseniä koskevat velvoitteet eivät tunnu hyväksyttäviltä, niin ainahan voi etsiä sellaista seuraa, jonka menettelytavat sopivat paremmin itselle.
Itse suhtaudun erittäin kriittisesti vapaamatkustajiin ja rusinoiden poimijoihin, jotka eivät ole valmiit ottamaan mitään vastuuta yhteisistä tehtävistä. Kyky ja mahdollisuudet tehdä asioita vaihtelevat, mutta piittaamattomuus kokonaisuuden toimivuudesta on käsittämätöntä.