Jutun lähetti eivät kaikki ole samanlaisia.... , Elokuun 12, 2011 kello: 12:22:56
Re: ei enää ikinä pentua agilitykoiraksiVastineena juttuun: Re: ei enää ikinä pentua agilitykoiraksi, jonka kirjoitti: käsittämätöntä , Elokuun 12, 2011 kello: 11:27:17:
Asialla on myös se toinen puoli. Itse olen kahden kolmosissa kisaavan minikoiran ohjaaja ja kun koirilla alkaa ikä tulla vastaan, olen tietysti pentua etsimässä. Itse olen hurahtanut kisaamaan agilityä ja tietysti aina toivon, että pentu olisi sellainen, että sen kanssa tämä mahtava laji on mahdollista.
Jotenkin tuntuu, että sekin kun kerron haluavani sellaisen pennun, jonka kanssa agilityä voisi harrastaa, niin sekin tuntuu aiheuttavan puheita, että minä henkilökohtaisesti pidän koiriani pelkkinä kilpailuvälineinä ja egon jatkeina, unohtamatta omaa pätemisen tarvetta. Siis ihan omassa rodussa, joka siis ei ole sheltti eikä borderterrieri.
Mä olen ihan tavallinen harrastaja, joka treenaa kahdesti viikossa koirien kanssa ja käy kisoissa suunnilleen kesäaikaan joka toinen viikonloppu ja talvella noin kerran kuukaudessa. Nykyinen "kisakoira" on 6v., joten pentua olen etsimässä, jotta sitten kun sen kanssa aikanaan aloitetaan kisaaminen, on nykyinen kisakoira 8-9v. ja mahdollisesti sen kanssa sitten jo mennään kevyemmin (ja mennäänkin, saman rodun muut edustajat ovat vetäytyneet kisakentiltä 9-10 -vuotiaina). Tätä nykyistä kisakoiraani olen alkanut kouluttamaan agilityyn sen ollessa reilun puolen vuoden ikäinen (oliskohan ollut peräti 8kk) ja silloisen kisakoiran (eli nyttemmin tämän vanhimman koiran...) treenien yhteydessä. Kentällä putkia, pussia ja puomin alastuloa, siivekkeiden kiertämistä ja leikkimistä kun kentällä on häiriötä. Koira on perusterve, luusto kuvattu terveeksi ja tervepäinen. Kisaamisen sen kanssa aloitin koiran ollessa hieman alle 2v. ja kolmosiin se nousi reilulla 10 startilla. Vanhemman koirani kanssa aikoinaan tahkosin kakkosissa vuoden ja varmaan 30 starttia, kun ei osannut silloin niin ei osannut. Tämä toinen koira on opetettu hieman eri tavalla, tosin ei sekään vuoden ikäisenä mennyt täysmittaista 20 esteen rataa ja keskittyminen oli tasan sen muutaman minuutin ja niillä mentiin. Silti siitä tuli ihan toimiva agilitykoira.
Ymmärrän, että kukaan kasvattaja ei myy minulle takuupentua, enkä sellaista edes hae. Itse katson koiran vanhempia ja mahdollisia aikaisempia jälkeläisiä kun pentua ja yhdistelmää valitsen. Ja sitten toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja koiran kanssa on mahdollista aloittaa tämä mahtava laji. Mutta auta armias kun näistä suunnitelmista aukaisee suunsa "väärässä" seurassa niin johan tulee ämpäristä niskaan. Vaikka itse haluankin harrastaa agilityä niin jos tuleva pentu vaan ei ole syystä taikka toisesta agilityyn sopiva, niin sitten keksitään jotain muuta. Onhan vanhempi koiranikin tokossa voittaja-luokassa ja ollaan jokunen vuosi sitten käyty hakutreeneissä, eli lajeja löytyy kyllä muitakin.