Jutun lähetti KatriS , Syyskuun 23, 2011 kello: 18:54:21
HSKH:n kisat 17.9/ tapaturma
Allekirjoittanut osallistui koiransa kanssa HSKH:n järjestämiin kisoihin lauantaina 17.9 Ojangossa; hyppyradalla matka katkesi esteelle 3, kun hiekka luisti kenkien alta ja "otin maakosketuksen", jossa (ambulanssiväen mukaan naisille tyypillisesti) laitoin sitten ensimmäiseksi käden maahan... Noustessani ylös ei (vielä) kummemmin sattunut mihinkään, mutta vasen ranne oli kyllä niin luonnottomalla mutkalla, että päätin poistua radalta.Svärdin Outi otti koirani haltuunsa, minä pääsin penkille ensin istumaan ja sitten pitkäkseni, kun tajusin, että nyt pyörryttää. Kylmäpussi saatiin paikalle kohtuullisen nopeasti, joku soitti ambulanssin, Lehtosen Tiina toi Buranaa & vettä ja Virtasen Johanna, Erkon Jade ja Mäkelän Sari taiteilivat käteen lastan, joka ensihoitajien mielestä oli vallan pätevä (joskin vaihtoivat sen tyhjiölastaan, ennen kuin lähdettiin liikkeelle).
Ensihoitajat sanoivat, että eivät olleet koskaan aikaisemmin ajaneet perille yhtä hyvin opastettuina - kertaakaan ei tarvinnut loppupätkällä pysähtyä kysymään tietä, vaan koko ajan oli joku viittomassa oikeaa suuntaa.
Ambulanssi vei minut Haartmanin sairaalaan, jossa muutaman tunnin odotuksen jälkeen ranteeni yritettiin (kahdesti) vetää oikeaan asentoon, mutta kun tämä ei onnistunut, minut lähetettin Töölön tapaturma-asemalle, jossa operaatiota yritettiin vielä kerran. Kun se ei vieläkään onnistunut, minulle varattiin leikkausaika ja pääsin kotiin (noin kello 22 lauantai-iltana). Käsi leikattiin Töölön sairaalassa keskiviikkona (21.9) ja nyt on "rautaa ranteessa" (sekä iso sidos, jonka tarkoituksena on estää ääriliikkeet, mutta sallia ranteen pienet liikkeet eteen, taakse ja sivuille: käden käyttäminen ja sen treenaaminen pitää nykykäsityksen mukaan aloittaa heti, ettei ranne turhaan jäykisty ja liikeradat pienene). Nyt edessä on käden tervehdyttämis- ja kuntouttamisjakso (sekä vakuutuspapereiden täyttäminen, onneksi on tuo lisenssi ja siinä tapaturmavakuutus....).
Kiitokset kaikille avusta ja tsempityksestä sekä ERITYISKIITOS seurakavereille, jotka ottivat hoiviinsa niin koirani, autoni kuin muutkin tavarani ja vielä pitivät minut ajantasalla piirimestaruuskisojen tilanteesta! Ja kun joukkueessa ollut koirani kerran jäi kisapaikalle, niin seurakaverit lupasivat, että joku starttaa Essin kanssa, jolloin Essin viimeinen rata ennen yli kuukauden mittaista taukoa ei ollut palkaton kolme estettä, vaan ihan oikeaa menoa (ja joukkuekin sai neljännen koirakon)!
KatriS
ATD