Jutun lähetti ITe , Lokakuun 3, 2011 kello: 11:31:10
Re: Miten ymmärtää tämä?Vastineena juttuun: Re: Miten ymmärtää tämä?, jonka kirjoitti: Ms X , Lokakuun 3, 2011 kello: 11:23:18:
Oheisena Helsingin yliopiston sivuilta otettu tiivistelmä harjoistustyön roolista. Oleellista on, että suojattu on vain se asu miten kyseinen tulos on esitetty:
6 Harjoitustyö teoksena
6.1 Edellytyksiä teoskynnyksen ylittämiselle
Harjoitustyöt ja opinnäytteet yleisemminkin voivat saada tekijänoikeudellista suojaa. Oma erityisryhmänsä opinnäytteitä ovat ne teokset, jotka oppilaitosta koskevissa säännöksissä ja määräyksissä erityisesti säädetään julkaistaviksi. Tällaisia ovat muun muassa väitöskirjat ja jotkut taideteokset. Myös näitä opinnäytteitä voi tekijänoikeus koskea.
Edellä on jo useaan otteeseen tullut esiin teoskynnyksen merkitys. Tekijänoikeudellista suojaa teos saa vain mikäli se on riittävän itsenäinen ja omaperäinen. Tähän kaatuukin useimpien harjoitustöiden suoja. Etenkään peruskurssien harjoitustyöt eivät yleensä osoita mitään suurempaa luovuutta tekijässään, vaan ratkaisut ovat tavallisesti varsin ilmeisiä. Sen sijaan pidemmälle ehtineiden opiskelijoiden tekemät laajemmat harjoitustyöt ja erityisesti lopputyöt ovat useinkin jo siinä määrin omaperäisiä, että teoskynnys ylittyy. Tenttivastaukset ovat luonteensa mukaisesti vain harvoin sanavalinnoiltaan ja muulta ilmiasultaan niin omaperäisiä, että ne ylittäisivät teoskynnyksen. Sen sijaan esimerkiksi seminaaritöiden on yleensä katsottava olevan teoksia.Toisaalta on huomattava, ettei tavanomaisten, mielikuvituksettomien harjoitustöiden suojeleminen ole mikään ongelma. Juuri tavanomaisuutensa vuoksi ne eivät houkuttelekaan väärinkäytöksiin. Sen sijaan laajemmat ja kekseliäisyyttä osoittavat harjoitustyöt kiinnostavat muita ja saattavat viekotella luvattomaan käyttöön.
En toki halua väittää, että oppilaitosten henkilökunta pyrkisi tahallaan varastamaan opiskelijoiden luovuuden tuloksia! Mielestäni ongelmana ovat molemmin puolin kovin puutteelliset tiedot opiskelijan oikeuksista. Kun sen enempää opettajat kuin opiskelijat itsekään eivät tiedä, kenellä on oikeus määrätä harjoitustyön käyttämisestä, voi vahinkoja sattua.
Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voisi harjoitustöidenkin itsenäisyyden ja omaperäisyyden osalta pitää sitä, että teoskynnys ylittyy, jos kukaan muu ei tekisi työtä juuri samalla tavalla. Tämä on usein helppoakin todeta; vertailukohteita löytyy muiden opiskelijoiden vastaavista harjoitustöistä.
Esimerkkinä harjoitustyöstä, joka ei ylitä teoskynnystä, voisi mainita vaikkapa tietokoneohjelman, joka tulostaa kuvaruudulle tervehdyksen "Hello, world!" Tällaista ohjelmaa ei tavallisesti toteuteta kovin omaperäisesti, vaan tyydytään ratkaisuihin, joita kuka tahansa voisi käyttää.
Sen sijaan vaikkapa teekkarin diplomityönään tai filosofian ylioppilaan pro gradu -työnään tekemä suurehko tietokoneohjelma varmasti sisältää omaperäisiäkin ratkaisuja; eipä kai sitä muuten lopputyöksi hyväksyttäisikään. Voidaankin sanoa, että pro gradu -tutkielmaa vastaavat lopputyöt ja sitä ylemmät opinnäytteet jo luonteensa vuoksi täyttävät kirjallisten teosten teoskynnysvaatimuksen.
Lausunnossaan 1989:8 tekijänoikeusneuvosto on todennut, että ylioppilasaine on siinä määrin luovuutta ja omaperäisyyttä edellyttävä opintosuoritys, että sitä voidaan pitää TekijäL:n mukaisena kirjallisena teoksena. Tätä lausuntoa voinee pitää varsin hyvänä suuntaviittana opinnäytteiden teoskynnyksestä.
Korostettakoon, että tekijänoikeus ei suojaa yksittäisiä tietoja tai ideoita, vaan sitä omaperäistä muotoa, johon tekijä on ne saattanut. Niinpä opinnäytteissä eivät tekijänoikeudellista suojaa saa tutkimustulokset tai tieteelliset väittämät, vaan se asu, johon ne on puettu.