Jutun lähetti täti taas , Lokakuun 16, 2011 kello: 11:31:38
Re: HerätysVastineena juttuun: Re: Herätys, jonka kirjoitti: Lisenssiseura , Lokakuun 16, 2011 kello: 00:32:53:
Lisenssiseura kirjoitti:
» ITe kirjoitti:»
» » En tiedä, mitä lisenssiseuralla tarkkaan ottaen tarkoitat, joten sitä en lähde sen enempää pohtimaan.» Lisenssiseura on seura, joka kilpailee jäsenistään tuottamillaan eduilla ja etuisuuksilla.
» Lisenssiseura ostaa mm. koulutuksen ja kilpailujen järjestämispalvelut kaupallisilta toimijoilta.
» Lisenssiseurat kilpailevat sponsorituloista SAGin kanssa, tehden omia sopimuksiaan jäsenistönsä kasvattamiseksi ja hyödyksi.» Ehdinpäs mukaan
Olisikohan nyt tilanne jossa huippukisaajien (ja heitä valmentavien?)odotukset ovat hiukan kaukana yhdistyksen arjesta? Suomessa on tyypillisessä agilityseurassa usein enemmistö jäsenistä ei-edes-kisaavia. Seuran toiminta treenitilojen ylläpitoa ja rakentamista myöten rahoitetaan jäsenten työllä kerätyillä varoilla. Koulutuksen ostoonkin näitä varoja voidaan käyttää, mutta ostopäätöksissä on katsottava koko jäsenistön, ei vain harvojen huippukisaajien etua. Kisapalveluja ei nähdäkseni kovin laajalti edes ole kaupan, ne tuotetaan talkootyöllä, ja jos olisikin, niin jostakin pitäisi edelleen ottaa varat talkootyöpanoksen puuttuessa pienenevien kisatuottajen korvaamiseen. Koska yhdistyksessä päätökset tehdään yhdistysdemokraattisin periaattein, saa kyllä tehdä melkoisesti lobbausta että saa selitettyä jäsenistölle huippukisaajista aiheutuvan seuran jäsenille niin mittavaa hyötyä, että yhteisellä työllä kerättyjä varoja kannattaa käyttää oikein huipuista kilpailemiseen.
Toki seura huippujen myötä saa lisää näkyvyyttä, mutta vaikka sponsoripennosten määrän ajattelisi optimistisesti kasvavan 30% vuodessa, menee varmasti reilut kymmenen vuotta ennen kuin sponsorirahan varaan voi rakentaa vaikka hallin rahoittamista, ja tämäkin skenaario on VAIKKA, eli suhdanteet jne vaikuttavat agilityn tapaisessa lajissa sponsoreiden määrään ja sijoittamishalukkuuteen. Siihen saakka varat toimintaan kerätään jäsenten työllä, lukuunottamatta suhteessa pieniä valtiolta tulevia avustuksia. Suurin osa jäsenistä on liittynyt seuraan ihan itsekkäistä syistä saadakseen itse harrastaa, ei tukeakseen työpanokselleen muiden harrastusta, (lähimmät perheenjäsenet pois lukien).
Ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento, myös ei-niin-potentiaaliset harrastajat, joista ei koskaan tule huippuja. Kehityskeskusteluissa tämä usein leimataan ymmärtämättömyydeksi, mutta olisitteko te joiden mielestä kaikki kehitys tulee tapahtua huippujen kehityksen (eli käytännössä usein keskustelijan itsensä tai hänen lähipiirinsä) ehdoilla valmiita esim. kuvioon jossa lajia markkinoitaisiin ja kehitettäisiin ensi sijassa mainiona henkisen ja ruumiillisen työhyvinvoinnin ylläpidon välineenä työelämän loppuvaiheessa oleville. Suomessa itse asiassa näitä henkilöitä on lukumäärällisesti laaja joukko ja rahoitusnäkymät olisivat ihan mukavat. Epäilen alle kolmekymppisten huippukisaajien halukkuutta painaa kisatöitä ja kouluttaa palkatta jotta tädit ja sedät saisivat treenata lämpimässä tai jotta voitaisiin rahoittaa vaikka tutkimusta fyysisesti parhaista ohjaustekniikoista ikääntyvän ohjaaajan fysiikalle... Vastaavaa ymmärtämättömyyttä saattaisi siis hyvinkin tulla vastaan. Lajin huipun kehitys on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on mielestäni tajuta, että lajin parissa tehdään töitä muillakin tavoitteilla kuin maailmanmestaruuden voittaminen. Paras kehitystulos saadaan, kun myös kuunnellaan toisia ja pyritään monialaiseen kehitykseen. Kehityksen suunnittelun tulisi myös tapahtua reaalipohjalla, ei jostain jonkun muun lajin kehityskaaresta napatusta visiosta käsin.
Viimeistä lausetta en oikein tajua, haluaisin tietää miten lajia kehittää se että lajiliitto ja seurat kilpailisivat samoista sponsorituloista? Luulisi että etua toisi pikemminkin jonkinlainen synergia kuin kilpailu. Vai olisiko "lisenssiseura" jonkinlainen lajiliitonkin (kaupallinen) kilpailija?