Jutun lähetti Liikkuja , Marraskuun 13, 2011 kello: 22:35:53
Re: Starttien määrä vuodessaVastineena juttuun: Re: Starttien määrä vuodessa, jonka kirjoitti: mielipide vaan , Marraskuun 13, 2011 kello: 21:05:24:
mielipide vaan kirjoitti:
» Ei kallistu vaan suoristuu kirjoitti:
» » Vanha kirjoitti:
» » » Mikä on liikaa? kirjoitti:
» » » » Selailin huvikseni agi.fi -rankingistä löytyviä starttimääriä. Enimmillään jollain näytti olevan reilu 100 starttia vuodessa, mutta myös 80-90 starttia tehneitä löytyi yllättävän paljon.» » » » Kuullostaa siltä, että koirille ei enää sallita harjoittelukausia tai lepojaksoja, vaan kisataan läpi vuoden - nyt kun on noita lämpimiä hallejakin yllin kyllin.
» » » » Onko tämä tie menestykseen vai varmin tapa pilata hyvä agilitykoira varhain?
» » » KALLISTUN JÄLKIMMÄISEN PUOLEEN...
» » Kuin myös, tiukennetaan lisää nollatulosvaatimuksia, niin saadaan terveempiä agikoiria, kouluttajia, valmentajia ja ohjaajia ;)=
»
» miettikääpä nyt hetki.....Jos lenkität koiraasi parisen tuntia päivässä metsässä missä se kirmaa muiden koirien kanssa melko monta kilometriä päivässä, koira treenaa agilityä pari kertaa viikossa n 30min kertaa kohden. käy kisaamassa vaikka nyt sitten joka viikonloppu 3 starttia. Niin meinaatteko oikeesti että nämä kisastartit pilaavat hyvän agilitykoiran. Kisastartit on hyväkuntoiselle koiralle fyysisesti yks kärpäsen ....a. Itellä 13v koira kotona joka kisas uransa aikana melko paljon ja hyvinhän tuo vieläki jaksaa lenkillä käydä ja leikkimielisesti tehdä agiaki.:-)Kun koiran lihashuollosta pitää huolta asianmukaisesti hierojalla/fyssarilla em lisäksi ei ole mitään syytä tehdä koirasta sohvaperunaa. Jos oireita tulee jotka usein hyvä fyssari löytää jos omistaja ei näe (halua nähdä) niin sitten on eriasia. Jotenkin tutuu siltä kun joku menestyy aletaan heti väittämään huonosta koiran pidosta ja ties mistä. Täytyy myös muistaa, että bc, belgille, parssonille ym työkoiraksi jalostetulle koiralle on ihan eri juttu liikkuva elämäntapa. Seurakoirilla on jo jalotuksella lähdetty eri suuntaan varsinkin sen moottorin suhteen. Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei niillä voi ja pitäisi harrastaa agia tai mitä muuta koiraharrastusta. Valitettvasti usein on vain niin, että perustyöjuhdat kun vasta on lämmeneet niin monet seurakoirat ovat jo psyykkisellä puolella hyytyneitä. Surullista on kun koiran ja omistajan aktiivisudet eivät mene yksiin. Innokkaalla harrastajalla koira jota ei kiinnosta lelut, makkarat tai ylipäätäsä mikään tai laiskalla hengailemaan tuleella harrastajalla tykki. Ja jos tätä eroa ei ymmärrä niin tietinkin tulee väärinkäsityksiä puolin ja toisin.