Jutun lähetti Tipsi , Marraskuun 19, 2011 kello: 22:56:32
Re: Vanhan koiran elämää & lapsetVastineena juttuun: Re: Vanhan koiran elämää & lapset, jonka kirjoitti: Sanomatta selvää , Marraskuun 19, 2011 kello: 21:02:06:
Vanha koira alkoi käyttäytyä aggressiivisesti, koska se puolusti tilaansa. Kun käy kuulo heikoksi, on ympäristön seuraaminen vaikeaa ja arkiset asiat vauhdikkaassa lapsiperheen elämässä stressaavat. Liikkuminen ei onnistu enää niin nopeasti ja voihan selässtä tai muualla olla kipujakin, tai ainakaan koira ei tykännyt kun nuorempi koira hyppi päälle tai lapset taputtivat.
Takaa tulevat ihmiset (lapset) yllättivät, kolahdusten alkuperää oli vaikea hahmottaa ja lattian töminä pelotti yms. Koska tila on rajoitettu, voi syntyä ikäviä vaaratilanteita, jotka vanhan koiran kodin muutoksella vältettiin. Ehkäpä tässä oli ajatuksena ettei perheenjäsentä haluttu lopettaa vihaisuuden takia vaan tarjota sille arvokas vanhuus. Varsainaisesta aggressiostahan tässä tuskin oli kysymys, lähinnä koira varoitti murisemalla ja hampaita näyttelemällä, mutta koska omat pennut on tärkeimmät ihmisellekin, en halunnut ottaa riskiä että mitään vahinkoja pääsee sattumaan.Vanhan ihmisen vauhti vastaa hyvin vanhan koiran vauhtia. Nuoresta koirasta ei terapiakoiraksi ole eikä se olisi koheltamisellaan edes vanhusten huusholliin sopinut. Siellä ei ole tarjolla harrastuksia, koulutusta eikä jättipitkiä lenkkejä. Sen talon koiranvirkaan oli kuitenkin rauhallisuuden lisäksi pääsyvaatimuksena toimeentulo kissojen kanssa sekä usein vierailevien lasten kanssa(onneksi tilaa oli enemmän). Peruskäytöstavat ja luoksetulo- yms käskyjen tottelu, omalla tontilla pysyminen, ihmisiä vasten hyppimättömyys ja vapaana lenkillä mukana pysyminen olivat myös tarpeen, joten mikään aikuinen rescue-koira ei olisi kelvannut.
Koira voi olla rakastettu monella tapaa. Itsekästä mielestäni olisi tilanteessa ollut kiusata vanhaa eläintä mekkalan keskellä pikkulapsiperheessä rajoittaen sen oleskelua jonnekin omalle eristeylle rauhalliselle alueelle.
Sanomatta selvää kirjoitti:
» Kyllä itse ainakin suoraan sanon, että varmasti aika usein se vanhempi koira on parempi terapiakoira kuin nuori.» Ei meidän perheen koirista nuorimmainen ainakaan sopisi ollenkaan terapiakoiraksi.. se kun on otettu harrastuksia silmällä pitäen ja eritoten agilityä, joten sillä on energiaa, intoa ja sitä nuoruuden paloa. Se ei varmastikkaan viihtyisi kodissa jossa sen kanssa ei oikeasti myös harrastettaisi jotain ja touhuttaisi ja tehtäisi pitkiä lenkkejä ja että se pääsee myös vapaana juoksemaan yms. Tällä koiralla jo muutama hiljaisempi päivä esim. omistajan sairastaessa näkyy kyllä ulospäin koiran hyperaktiivisuuteena.
» Sitä vastoin perheemme vanhin koira, joka tällä hetkellä on 9v... ei sekään ole mikään rauhallinen, mutta sen voisin jo elämänkokemuksen yms. perusteella kuvitella olevan terapiakoira. Se osaisi sellaisessa tilanteessa käyttäytyä ja on esim. vanhusten kanssa todella rauhallinen, vaikkei siis normitilanteissa sekään kovin rauhallinen ole. Osaa siis selvästi lukea tilannetta ja toimia tilanteen mukaan. Lisäksi se ei enää repeä liitoksista, vaikka ei pääsisikään pitkille metsälenkeille tai sen kanssa ei enää harrastettaisi jotain. Se sopeutuisi tilanteeseen hyvinkin. Sen verran hyvin nämä omat koirani tunnen.
» Itsellä tilanne on se, että jos vanhalle koiralle tulisi tällä hetkellä jotain en sitä pois antaisi. Se on otettu perheenjäseneksi ja sitä tulee myös loppuun asti meillä olemaan. Mutta jos jostain syystä pitäisi jommasta kummasta luopua, niin kyllä meiltä lähtisi myös tuo vanhempi terapiakoiraksi jollekkin tutulle, vaikkapa omille vanhemmilleni. Siellä se olisi tutussa paikassa ja näkisi myös minua. Nuorempaa en kyllä energisyyden puolesta heille voisi edes antaa eli jos koirista täytyisi kokonaan syyn tai toisen takia luopua, niin nuoremalle täytyisi etsiä uusi koti kokonaan jostain muualta ja varmasti sille etsisin sellaisessa tapauksessa kodin jostain harrastavasta perheestä. Siellä se eläisi onnellisena.