Jutun lähetti tuullas , Marraskuun 20, 2011 kello: 23:33:24
Re: Vanhan koiran elämääVastineena juttuun: Re: Vanhan koiran elämää, jonka kirjoitti: X , Marraskuun 18, 2011 kello: 19:19:30:
»
» Aina ei ole paikkaa, jonne sijoittaa koiria, eikä se sovi kaikkien periaatteisiin. Ainakin minun ja puolisoni vanhemmat ovat joko kuolleet tai niin sairaita, etteivät pysty edes itsestään huolehtimaan, saati jostain elukasta. Ja meidän lähtökohta on, et jos koira otetaan, se myös itse hoidetaan, loppuun asti. Jos nyk. koirista ei olisi kisaajiksi jostain syystä, mutta kotikoiriksi soveltuvat, lisääkään ei voi ottaa, se tarkoittaa harrastuksen lopettamista tai ainakin kisaamisen lopettamista. Kun puntariin laitetaan harrastuksen jatkaminen uuden pennun turvin vs harrastuksen lopettaminen ja entisten koirien pitäminen, ollaan tilanteessa, jolloin jostakin on luovuttava. Eikä luopuminen ole koskaan helppoa. Ei sekään taida olla kovin kestävä lähtökohta, että omistaa koiria, joista puolet jäävät huonolle hoidolle.» Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, jos koirien jakoon tai jopa viimeiselle matkalle lähettäminen koetaan aika kylmäksi ja laskelmoivaksi teoksi.
Minun ratkaisuni tuossa tilanteessa, kun omista korista ei ollut enää tavoitteelliseen harrastamiseen, enkä voinut/halunnut niitä muualle alkaa sijoittelemaan ja kun talouden koirakiintiö oli täynnä, oli jatkaa harrastamista lainakoiralla.
Itseasiassa se olikin varsin oiva tapa päästä kehittymään ja etenemään harrastuksen parissa. Lainakoiran kun voi aika pitkälle valita (niitä voi hyvä ohjaaja jopa "kilpailuttaa"); koira on usein täyskasvuinen ja siitä näkee fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet, ja aika pian myös sen, mikä on sen kapasiteetti kisakoirana. On helppo luopua lainakoirasta, jos lupaavampi tulee kohdalle. Pakko tunnustaa että vaikka alkeistasolla treenaava lupaus saa usein "sormet syyhyämään", kun näkee että sen oma ohjaaja turhautuu ja on viittä vaille lopettamassa harrastusta, kun taidot ei vielä riitä... :)
Onneksi on omistajia, jotka haluavat antaa koiransa lainaksi harrastukseen, kun eivät itse ole innostuneita, ehdi tai muusta syystä pysty tarjoamaan koiralle virikkeitä. Lainakoirien kohdalla en ole kuullut vielä moralisointia, voiskos joku siitä keksiä jotain ;)Muuten hevospiireissä oman harrastuskaverin vaihto ei ole ollenkaan moralisoitavaa, johtuen toki paljon siitä, että koira ja hevonen muodostavat ihmisen kanssa erilaisen kumppanuuden. Koiran kanssa suhde on tiiviimpi ja se yleensä asuu saman katon alla. Voihan koirakin olla tarhassa asuva metsästyskaveri, ja metsästyskoirissahan on ihan normaalia vaihtaa se pois, ellei toimi metsällä.