Jutun lähetti Harrastamista , Joulukuun 3, 2011 kello: 23:51:45
Re: Millaisia ajatuksia herättää Ruotsin sääntömuutoksetVastineena juttuun: Re: Millaisia ajatuksia herättää Ruotsin sääntömuutokset, jonka kirjoitti: toy , Joulukuun 3, 2011 kello: 17:41:46:
toy kirjoitti:
» Mitä ihmettä kirjoitti:
» » toy kirjoitti:
» »» » » Siksi, jos haluaa pienen koiran. Pienen koiran omistajat eivät ole nykyään enää mikään vähemmistö. Eikä ääripää. Nyt lajia kehitetään sellaisen rodun ehdoilla, jota rekisteröidään huomattavasti vähemmän kuin esim. chihuahuoja. Miksi näin?
» » » Miksi ei ole mahdollista laajentaa täysin keinotekoisen lajin sääntöjä sellaisiksi, että kaikki sitä voivat harrastaa? Noiden pienten rotujen kohdalla ei ole kyse muusta kuin hyppykorkeudesta. Jossain pk-lajeissa ymmärtää vaatimukset, koska kyse on oikeasta käyttötarkoituksesta, ei huvittelusta. Agilityn tärkeys on yhteiskunnan kannalta ihmisten liikuttaminen. Tätä tavoitetta ei aja se, että iso ryhmä potentiaalisista harrastajista jätetään säännöillä lajin ulkopuolelle. Sitten vielä lajiliittokin hymyssä suin kertoo, kuinka laji sopii kaikille roduille. Sopiihan se, mutta säännöt eivät.
» » » Voisihan jättiroduillekin omat korkeudet kehittää, mutta yleensä noiden koirien rakenne ei kestä nykyisiäkään maksikorkeuksia. Kun taas monet pienet rodut ovat rakenteeltaan terveitä, eikä niillä sen suhteen ole esteitä harrastamiselle.
» » Kerrohan miten säännöt estävät äärilaitakoirien harrastamisen? Taitaa harrastamisen este olla enemmän siellä ohjaajan päänupissa, kuin säännöissä. Itse en ole törmännyt lähes 20 vuotisen urani aikana yhteenkään koiraan, joka ei 35 cm hyppäisi. Olen kyllä törmännyt lukemattomiin bordereihin ja sheltteihin, joista ei kunnon agikoiraa tule millään ja silti he lajia harrastavat, koska koira nauttii agista.
» » Säännöt ovat sääntöjä ja jokainen koiraansa hankkiessaan tietää, mihin koira soveltuu ja millä tasolla koiralla voi mitäkin lajia harrastaa. Pointti on, että kaikilla koirilla voi harrastaa ja yleensä kaikki koirat agista nauttivatkin. Toystä ei maailman tai Suomen mestaria agissa saa millään, muussa kuin pelkästään toylle suunnatuissa kisoissa.
» Sulla on varmaan sitten vähän kokemusta. Ei kaniinimäyräkoira pysty välttämättä hyppäämään muuria, pituutta tai 35 cm hyppyjä - ehkä muutaman kerran, mutta ei jatkuvasti. Sheltit ja borderit harvemmin ovatkaan alle 25 cm korkeita.
» Eikä nyt ole kyse mistään arvokisoista, vaan ihan harrastamisesta. Jos muuri/rengas/pituus on rakennettu tietyn kokoiseksi, ei sitä pieni (tai iso) pysty välttämättä suorittamaan. Ja näin ollen jää tämän koiran omistajalta se viikottainen kuntoliikunta pois. Tottakai jokainen voi harrastaa aina jotain muuta. Mutta jos agility olisi muuten se liikkeelle laittava harrastus.
» Mutta aina on helppo todeta "ei kosketa minua - asia ei ole tärkeä". Samalla tavalla voisin itse sanoa, että minua ei maksien asiat juurikaan kiinnosta, koska omat koirani eivät makseja ole. Mutta kun en sano.
Jos kyse on harrastamisesta ja vaikkapa siitä viikottaisesta kuntoilusta, niin miksi pitäisi pitää ne estekorkeudet sellaisena, että ne tuottavat koiralle ongelmia? Jos kerran on esim. kaniinimäyräkoiran hnakkinut, haluaa harrastella agilityä ja kuntoilla agilitya harrastaen, niin miksi siitä tarvitsee tehdä koiralle vaarallista?
Ihan yhtä hauskaa harrastaminen voi olla, jos pitää hyppykorkeudet vaikka 15 cm:ssä ja laittaa muurin palikat suoraan maahan ja jättää menemättä pituudelle, jos koira ei kykene turvallisesti hyppäämään muutamaa kymmentä senttiä eteenpäin.