Jutun lähetti agilityuskontoako , Maaliskuun 5, 2012 kello: 13:31:04
Re: Alueellinen valmennusVastineena juttuun: Re: Alueellinen valmennus, jonka kirjoitti: Lehdet ja koirat vai ihminen , Maaliskuun 5, 2012 kello: 12:53:59:
Minä en myöskään ymmärtänyt sitä koirakerho ACEn lehtijuttua lukiessani, että miten nuo valokuvat liittyvät siihen juttuun? Tuli mieleen, että onko tässä joku uskonnollinen viritelmä taustalla, kun on valkoisia halleluja-asuja, ruusuja ja sitten koira (yllättäen bc) nostettu palvonnan kohteeksi. Ei mennyt oikein ymmärrykseen minullakaan.
Tuntuu vähän siltä, että nykyään agilitykuvioissa jokainen haluaa vaan olla huippu, jokainen haluaa oman koiransa olevan huippu, kaiken pitää toimia nopeammin ja epäonnistuminen tarkoittaa jo sitä, että koira pudotti riman, tai teki liian pitkän kaarroksen, joka söi 0,02 sekuntia ajasta.
Valmennukseen tarvitaan mielestäni ehdottomasti sitä ei-niin-huippu-urheilun asennetta, seuratason yhdessätekemisen meininkiä, iloa ja hauskanpitoa lemmikin kanssa. Kun harrastetaan seuratasolla ja ohjataan esimerkiksi nuorten koiranohjaajien ryhmiä, niin vaatii taitoa ja silmää opastaa näitä agilitaajien alkuja reilun pelin henkeen ja olemaan reiluja niin itselleen, kuin koiralleen.
Minusta ainakin tuntuu, että tuo huippu-urheilustatuksen tavoittelu on vienyt tämän lajin jo vähän liiankin kauas realiteeteista ja tehnyt koirasta ihmisen pärjäämisen ja egonpönkittämisen välineen. Kuten urheilukilpailuissakin, urheilijan harrastusvälineen merkki pitää olla näkyvästi esillä. Sillä on tänä päivänä aivan liian paljon merkitystä, että hiihdätkö Peltosilla, tai kisaatko agilitya bordercolliella. Nykyään odotukset ja asenteetkin ihmisillä kertovat omaa kieltään: jos sinulla on bordercollie, niin sinun uskotaan ja oletetaan pärjäävän hyvin. Seuroissa nämä "uskotaan pärjäävän hyvin" -rotujen omistajat pääsevät kohtuullisen kivuttomasti treeniryhmiin, kun taas esimerkiksi pikkuterrierirodun harrastaja saattaa joutua odottamaan treeniryhmäpaikkaa jopa vuoden tai pari samassa seurassa (tämä ei ole olettamus, vaan faktatietoa ja tapahtunut oikeasti), sama koskee näiden alueellisten valmennusryhmien kokoonpanoja. Olisi kiva nähdä rotujakauma valittujen koirien osalta. Jos joku on eri mieltä, niin vilkaisu starttimääriin, tilastoihin & tiettyjen rotujen pentujen rekisteröintimäärien lisääntymiseen viime vuosina kertoo tositarinaa siitä, mihin huippu-urheilustatuksen tavoittelu tätä lajia on viemässä.