Jutun lähetti Anu , Toukokuun 23, 2012 kello: 15:57:50
Re: Hitaan koiran tavoitteista.Vastineena juttuun: Hitaan koiran tavoitteista., jonka kirjoitti: hidas , Toukokuun 23, 2012 kello: 14:57:42:
hidas kirjoitti:
» Anu kirjoitti:
» » Hidas medi kirjoitti:
» » » Mä en tiedä, mutta itselläni hitaahko medi ja kisaamme ennenkaikkea itseämme vastaan ja ihanneaikaa vastaan. Usein paukkuu puoli sekuntia yli, mutta jos aika alittuu, tietää suunnilleen tehneensä oman parhaansa :) Kärkeen nopeimmille (mm. Frodo, Pantse jne.) hävitään rataprofiilista riippuen 6-10 sek joten siksikin, kilpailemme yleensä itseämme vastaan ;)
» » » Kyllä noita hyviä nolliakin tullut jokunen tänäkin vuonna ja Jyväskylä kutsuu. Mun mielestä ihanneajat ovat tällä hetkellä aika sopivia. Tiukkoja tosin meille, mutta sehän asettaa mukavasti haastetta ohjauksien suunnitteluun. Miten saat verkkaisemman haukun ohjattua mahdollisimman pienillä kaarteilla kuitenkaan vauhtia hidastamatta.» » Juuri näin! :) Tavoitteiden pitää aina olla henkilökohtaisia ja realistisia omiin kykyihin, koiran ominaisuuksiin ja koulutustasoon nähden. Jos koira ylittää ihanneajan lähes poikkeuksetta usealla sekunnilla, ei tavoitteeksi kannata laittaa ihanneaikaan pääsemistä. Toisaalta ihannejan alitus ei ole tavoite eikä mikään myöskään nopeille koirille, jotka alittavat sen heikommallakin suorituksella.
» » Ei semmoinen harrastaminen motivoi ketään, jos ei koskaan saavuta tavoitteita. Niin kauan kuin ihanneajat ovat mitä ovat, kannattaisiko tavoite asettaa jotenkin muuten? Esim. tietyn etenemän mukaan, ihanneajasta riippumatta? Tai sitten voisi keskittyä ihan vaan siihen suoritukseen ja sen sujumiseen, ajasta välittämättä. Se tuloshan nyt on kuitenkin vain numeroita, eikä kerro siitä, miten hyvin yhteistyö koiran kanssa toimi kyseisellä radalla, miten hyvin se teki kontaktit tai miten hyvin se haki sille haastavan keppikulman. Itse kisaan kahden nopean koiran (joista toinen on vieläpä bortsu) kanssa, ja niidenkin kanssa tavoitteet ovat ihan muissa asioissa kuin siinä, monellako sekunnilla ihanneaika alittuu. Edes virheiden määrä ei aina ole olennaista, jos radalla on muuten onnistuttu jossain meille vaikeassa asiassa. Kisaaminen ja harrastaminen on paljon paikitsevampaa, kun voi olla useammin tyytyväinen. :)
» Hitaamman koiran kanssa harjoittelu painottuun usein siihen vauhtiin, joten ihanneaika on tässä luonnollinen mittari. Hitaamman koiran kanssa ei tarvitse/kannata viilata käännöksiä liikaa, koska se hidastaa. Hitaamman koiran kanssa ei kannata tehdä pysäytyskontakteja, koska siihen ei ole varaa. Pysäytys ei ole linjassa sen kanssa, että koiran halutaan menevän täysillä. Hitaamman koiran kanssa ehtii ohjaamaan edessä hyvin ja perusohjauksilla pärjää hienosti.
» Minkälaisia tavoitteita Anu laittaisi koirakolle, jonka maksiminopeus olisi vaikka noin 3,7 m/s agiradalla ja lähes aina tekee ratavirheettömän suorituksen? Toivoisin esimerkkejä!
» Kyllähän se olisi reilua kertoa ensimmäistä koiraansa hankkivalle, että esim. seurakoirarotuisesta ei välttämättä ole agilityyn, vaikka rotuyhdistyksen sivut toista kertovat. Kaikki rodut kun tuntuvat olevan monipuolisia, sopivat tokoon, agilityyn ja muihin lajeihin.
No sitten laittaisin tavoitteeksi vaikka sen etenemän 3,7 m/s, jos tietäisin, että juuri siihen on onnistuneella suorituksella mahdollista päästä (toki rataprofiili mahdollisesti huomoiden). Ihanneaika voi olla mitä vaan väliltä vaikka 3,2 m/s - 4,4 m/s, joten ihanneaikaan pääseminen riippuu enemmän tuomarista kuin omasta suorituksesta. Ja koska vain omaan suoritukseen on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa, ei tavoitteita kannata laskea tuomarin tekemisten varaan. Jos alkaisin harjoittelun myötä päästä koiran kanssa tuohon etenemään lähes poikkeuksetta, iloitsisin kehityksestä ja voisin nostaa tavoitteeksi vaikka 3,8 m/s. Jos tietäisin, että koirani maksimivauhti on sen 3,7 m/s ja ihanneaika on 4,2 m/s, vaihtoehdot ovat luovuttaa jo rataantutustumisessa tai mennä tekemään se oma paras suoritus ja iloita siitä. On ihan jokaisen oma valinta, kummalla tavalla suhtautuu, mutta pidemmän päälle jälkimmäisestä jää parempi mieli. Ja se on kuitenkin tässäkin lajissa aika tärkeää.
Omia tavoitteitani kisaradoilla ovat mm. rento ja rohkea ohjaaminen, ylhäällä pysyvät rimat, suorat 2on 2off -kontaktit tms., koirasta ja koulutuksellisesta tilanteesta riippuen. En siis ole vielä sillä tasolla, että voisin itse keskittyä pelkkään ajan tuijottamiseen. Ja tulostavoitteellisuudesta yritän muutenkin koko ajan opetella eroon, vaikka vanhemman koiran kanssa kisataankin SM-tasolla. Ei se helppoa ole, mutta helpottavaa. :)