Jutun lähetti Juuri näin , Toukokuun 24, 2012 kello: 15:25:56
Re: EtenemätVastineena juttuun: Re: Etenemät, jonka kirjoitti: Jossain määrin , Toukokuun 24, 2012 kello: 14:09:32:
No eipä eri rotujen nopeuksia olekaan mitään järkeä tässä mielessä verrata, vaan koirakoita saman rodun sisällä.
Ja tuo on taivahan tosi, että osaamista "erilaisten" rotujen kouluttamiseen ei niin helposti löydy, edes rahalla.
Jossain määrin kirjoitti:
» Ei aivan suoraviivaisesti voida tällaista päätelmää tehdä. Koirarodut on kehitetty erilaisiin käyttötarkoituksiin eivätkä ne rakenteellisestikaan pysty samoihin nopeuksiin. Yksittäinen rodun edustaja saattaa olla huippunopea, mutta se ei ehkä sitten vastaakaan rotumääritelmää (esimerkiksi poikkeuksellisen pienikokoinen ja kevytrakenteinen noutaja).» "Erilaisten" rotujen kouluttamiseen ja motivointiin ei myöskään löydy yhdistyksissä osaamista samassa määrin kuin valtarotujen, siis paimenkoirien. Erilaisen rodun harrastaja voi joutua lyömään päätä seinään useamman koiran verran ennen kuin oivaltaa juuri sille rodulle sopivan tavan harjoitella. Jos jonkin rodun kanssa voi tehdä sata epäonnistunutta toistoa ja koira tekee yhtä suurella innolla edelleen sitä sadattaensimmäistä toistoa, toisen rodun edustajat taas eivät tällaista kestä vaan niille pitää saada muutama laadukas onnistunut toisto. Jos tällaisia eroja ei ymmärretä, kuilusta agilityn valtarotujen ja muiden rotujen välillä tulee yhä suurempi.
» Juuri näin kirjoitti:
» » Peilaaja kirjoitti:
» » » Lähes kaikki suoritukset, kisoissa, ovat sellaisia että ohjaaja ei pysty hyödyntämään koiransa nopeutta täydellisesti.
» » » Ihanneaikohin pääsemisen suurin este on ohjaaja, ei koira, eikä tuomari! Toista kymmentä vuotta olen lajia harrastanut ja aktiivisesti seurannut sen kehitystä. Huonon ja hyvän suorituksen ero näkyy mm. matkaerona, jopa 20m per rata. Tuo 20m tarkoittaa 3,7m/s = 5,4s hitaampaa aikaa vaikka koirat juoksevat samalla nopeudella. Pellissä piilee suuri salaisuus.» » Olen tästä samaa mieltä. Ja mitä parempi ohjaaja, sitä paremmin pystyy hyödyntämään koiran nopeuden ja muut taidot. Tämän vuoksi harvinaisemmat/hitaammat rodut esiintyvät monesti agilityssä vähän turhankin huonossa valossa: monet ovat ohjaajiensa ensimmäisiä agikoiria joiden kanssa tutustutaan lajiin, ehkäpä vielä niin että aloitettaessa koira on jo aikuinen. Sitten kun osaamista ja koulutustaitoja alkaa ohjaajalle kertyä, hän vaihtaa helposti valtarotuun jota lähtee kouluttamaan pikkupennusta alkaen, ja pentukin on tietysti jo osattu valita huolellisemmin.