Jutun lähetti ITe , Heinäkuun 31, 2012 kello: 11:41:42
Re: KarsintaformaatistaVastineena juttuun: Re: Karsintaformaatista, jonka kirjoitti: puuhastelija , Heinäkuun 31, 2012 kello: 09:16:17:
Ensinnäkin en kannata kilpailujen myöntämistä yhdellekään yritykselle. Jo nykyiset säännöt mahdollistavat ostopalveluiden käytön eli sekä kilpailujen järjestämisen saanut yhdistys tai SAGI voi ostaa palveluita miltä tahansa yritykseltä, jos katsoo sen parhaaksi tavaksi toteuttaa kisan. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan synny järjestämisoikeutta yritykselle vaan jäsenyhdistys on kaikissa tilanteissa vastuussa tilaisuuden onnistumisesta ja riskien arvioimisesta.
Jos kuitenkin spekuloidaan tuolla ehdotetulla yritykselle myönnettävällä kilpailulla, niin varmasti olisi syytä kiinnittää huomiota useampaankin asiaan:
- Kennelliitolla on juridinen suhde lajiliittoon, rotujärjestöihin ja kennelpiireihin sekä niiden kautta myös paikallisiin seuroihin. Kun kennelliitto ei hyväksy jäsenekseen yrityksiä, niin miten juridinen suhde ja sitoutuminen kennelliiton menettelytapoihin olisi edes teoriassa mahdollista toteuttaa, kun jäsenyyden tuomaa sitoutumusta ei ole olemassa? Kennelliitto on jo vuosia pitänyt linjanaan, ettei se ole yritysten yhteisö vaan jäsenyhdistystensä ja henkilöjäsentensä yhteisö. Miten olisi mahdollista teknisesti toteuttaa sellainen sopimus, jossa täyttyisivät kaikki nykyiset SAGIa ja SAGIn jäsenyhdistyksiä koskevat sitoumukset järjestämisoikeuden myöntämisen yhteydessä. Käytännössä tulisi olla uusi formaatti, jonka edellytyksiä tuskin kukaan on koskaan selvittänyt Kennelliiton kanssa. Itse otin juuri äsken suoraan yhteyttä Kennelliiton puheenjohtaja Helena Suniin ja hän piti Kennelliiton kannalta ainoana mahdollisuutena kisojen myöntämistä jäsenseuralle! Olin myös puhelinyhteydessä Kennelliiton koe- ja kilpailutoimikunnan esittelijään Jukka Lindholmiin. Hän totesi, että kisojen myöntäminen yritykselle on täysin mahdotonta. Molemmat myös antoivat luvan mainita heidät nimeltä tätä asiaa koskevissa yhteyksissä. En siis ole tuonut esille ainoastaan omaa kantaani vaan tässä asiassa suurta päätösvaltaa pitävien edustaman linjauksen. Jollei joku tuo tietooni jotain muuta faktaa tai dokumenttia, jonka perusteella kisat voitaisiin myöntää suoraan yritykselle, katson keskustelun tästä olevan omalta osaltani turhaa.
Siinäkin tapauksessa, jos kisat myönnetään yhdistykselle, joka käyttää alihankkijana yritystä tai SAGI päättää käyttää alihankkijaa, olisi alihankintayrityksen kanssa tehtävä tarkka sopimus, jossa yksityiskohtaisesti käytäisiin läpi ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka alihankintasopimukseen kuuluu. Kenen vastuulla on tilavuokrat, ylimääräiset katsomot, tarvittavat teltat ja rakenteet, tuomareiden matka- ja päivärahat (5 henkilöä), palkinnot, numerolappujen pesetykset, ajanottolaitekustannukset, atk-kustannukset, SAGIn toimihenkilöiden matkakustannukset, tiedotuskustannukset jne.. On lukuisa määrä sellaisia kustanuksia, jotka voidaan hyvällä syyllä mieltää kuuluvaksi järjestäjälle tai vaikkapa SAGIlle. Ei ole itsestään selvää myöskään, näkyisikö paikan päällä SAGIn sponsorin lisäksi joitain muita sponsoreita ja millä ehdoin näitä tuottoja käsitellään. Niistä muodostuu suuri summa ja niitä ei voi jättää etukäteen sopimatta. Syytä olisi myös keskustella, tarvitaanko järjestämiselle jonkinlainen vakuus, joka vapautettaisiin vasta, kun kaikki tapahtuman jälkiselvittelyt on käyty. Alihankintayrityksen käyttö on Kennelliitonkin mukaan mahdollista, mutta siis vain ja ainoastaan alihankkijana. Tästäkin sekä Helena Suni että Jukka Lindholm antoivat yksiselitteisen vastauksen.