Jutun lähetti peli menetetty jo , Syyskuun 3, 2012 kello: 18:23:37
Re: Syys-Skabojen radatVastineena juttuun: Re: Syys-Skabojen radat, jonka kirjoitti: Etenemä 4,6 , Syyskuun 3, 2012 kello: 15:50:41:
Agility on jo mennyt siihen, että ne, ketkä haluavat lajia harrastaa, valitsevat harrastusvälineen, haluavat ottaa "agilitykoiran". Seuroissa (pk-seudulla ainakin) suositaan niitä, joilla on rotu, jonka "voidaan olettaa pärjäävän" vaikka koirat olisivat niin nuoria, ettei niiden terveystilanne olisi vielä tutkittu.
Moni tuntemani harrastaja katsoo nykyään kakkos ja kolmosluokkien agilitykisoja sen mukaan että kuka kisassa on tuomarina. Tietyt tuomarit ovat saavuttaneet maineen liian vaikeiden ja koirille epäloogisten kiemuroiden piirtelijöinä ja yleensä ne on samat tuomarit jotka lisäksi asettavat ihanneajat sellaisiksi, että niihin on vaikea yltää (ellei satu omistamaan sitä bordercollieta, kelpiä tai malia). Maksiluokan koirat esimerkkinä siksi, koska maksiluokissa asia korostuu. Monesti näillä tietyillä tuomareilla on vielä taipumus vaatia koirilta ylimmän mahdollisen hyppykorkeuden suorittamista.
Syysskaboissa oli osallistujamäärät tosi pienet. Samoin oli Ojangon kisoissa. Edellämainittujen syiden lisäksi kisastartin hinta alkaa olla jo niin kova (lähentelee 15 e startti), että varsinkin ne, joilla rahaa ei liikaa ole, joutuvat oikeasti miettimään, että kenen radoille ne vähät roposet kannattaa käydä tuhlaamassa. Kyllä miun mielestä agility kilpailuharrastuksena alkaa lähentelemään samaa kuin näyttelyissäkin. Sielläkin katsotaan, että kuka on tuomarina ja minkälaisesta se tykkää, ennen kuin ilmoitetaan koira parin minuutin visiitille kehään.