Jutun lähetti Kakkosluokan tarkoitus , Syyskuun 5, 2012 kello: 14:51:40
Re: Syys-Skabojen radatVastineena juttuun: Re: Syys-Skabojen radat, jonka kirjoitti: Ni iiin , Syyskuun 5, 2012 kello: 14:24:40:
Ni iiin kirjoitti:
» hidas kirjoitti:
» » Ehkä näin, jos hankkii omaan pihaan esteet ja treenailee niillä. Kovin iloista harrastamista ei ole, jos yhdistyksen kouluttajat ja suuri osa muista harrastajista katsoo halveksivasti nenänvartta pitkin hupiharrastelijaa osoittaen selvästi, että häntä ei kaivata tosiharrastajien joukkoon pilaamaan hienoa huippu-urheilua. Hupiharrastajalla tarkoitan siis sellaista henkilöä, joka kyllä kisaa, mutta nopeus ei riitä 3-luokassa tai edes 3-luokkaan nousemiseen eikä tavoitteet ole arvokisoissa.Koko harrastajakentän huomioiminen on ehdottomasti yksi tämän hetken haasteista seuroille. Yhtäältä pitäisi pystyä ylläpitämään ja tarjoamaan riittävän osaavaa ja kattavaa koulutusta, jotta huipulle tähtäävät (ja tekemiseensä sen mukaisesti suhtautuvat) kisaajat eivät kokonaan karkaa kaupallisten koulutusten pariin. Harvianisia (mutta sitäkin arvokkaampia) kun tuntuvat olevan ne vähemmän vakavissaan tekevät, joiden osaaminen riittää esimerkiksi muiden kouluttamiseen. Samalla ei kuitenkaan pidä unohtaa niitä lukuisia, joille riittää, kun saavat lajista liikuntaa ja hauskanpitoa itselleen ja koiralleen, vaikka tavoitteet tekemisessä ovatkin ehkä maltillisempia.
» Miksi sinne 3-luokkaan pitää sitten pyrkiä, jos huvikseen harrastaa ja radat ovat siellä liian vaikeita tai ihanneaika on liian tiukka. Huvikseen ja iloisesti voi harrastaa vaikka ykkös- tai kakkosluokassa, joissa radat ovat kummasti viimeaikoina alkaneet mutkistumaan.
» Onhan se tosin totta, että kilpailuihin osallistuva koulutuettava on paljon arvokaampi jäsen seuroille, kuin jäsen joka ei kisoihin osallistu. 2 - 3 starttia > yhdistysten jäsenmaksu.
Koirakko ei kerran ylempään luokkaan noustuaan voi enää palata takaisin kisaamaan alemmalle tasolle eli kolmosiin noussut koirakko voi sitten valita ainoastaan kolmosten kisat tai epikset, oli sitten valmis kolmosiin tai ei.
Eikö tältä pohjalta olisi jopa toivottavaa, että vaatimustasoa myös alemmissa luokissa, erityisesti kakkosissa, hieman kiristettäisiin esimerkiksi ihanneaikoja kiristämällä, jotta kisaaminen kakkosissa tarjoaisi aidosti toimivan mittarin koirakoiden osaamiselle? Monessakaan seurassa ei varmasti pantaisi pahakseen, jos alemmissa luokissa, jälleen erityisesti kakkosissa, nähtäisiin enemmän kisaajia. Nyt kun tuntuu, että on koirakoita, jotka hakevat yhteistä säveltä ykkösissä kohtalaisenkin pitkään, mutta solahtavat sitten kakkosistakin heti läpi kun yhteispeli koiran kanssa on saatu kuntoon. Ei synny kunnollisia välitavoitteita, joita kohti koirakko voisi pyrkiä, kun joko haetaan vielä perusteita tai sitten pitäisi jo voida kisata tasapäisesti kaikkia huippuja ja tekemisensä välillä turhankin vakavasti ottavia kisaajia vastaan.