Jutun lähetti Aivan , Syyskuun 6, 2012 kello: 11:16:46
Re: Syys-Skabojen radatVastineena juttuun: Re: Syys-Skabojen radat, jonka kirjoitti: moksa , Syyskuun 6, 2012 kello: 10:17:58:
moksa kirjoitti:
» Jokaisella on oikeus harrastaa haluamallaan tasolla. En ole ikinä, koskaan enkä missään nähnyt tai kuullut, että tätä oikeutta olisi haluttu rajoittaa ja kuitenkin olen ollut useammassa seurassa niin kouluttajana kuin luottamustehtävissäkin. Sen lisäksi olen myös tavoitteellinen kilpailija, enkä koskaan, missään enkä ikinä ole kuullut, että kilpakumppaninikaan olisivat oikeasti puhuneet, ettei joku koirakko kuuluisi/saisi kilpailuihin osallistua.» Ainoat rajoitukset liittyvät arvokilpailuihin, eli suomenmestaruuskisoihin ja mm-karsintoihin. Näihin nyt ei kaikkien kai kuulukaan päästä? Arvokisoista piirinmestaruuksista voi kuitenkin kilpailla jokainen kolmosluokkalainen, toki piirinmestaruuskin on rajattu 1- ja 2-luokkalaisilta.
» Jokaisella on oikeus harrastaa haluamallaan tasolla.
» Jokaisella on oikeus asettaa omat tavoitteensa ja harrastaa ja harjoitella näiden tavoitteidensa mukaisesti.» Tavoitteensa pitää kuitenkin asettaa realistisesti.
» Jos koulu/työ/lapset/muut harrastukset/mikä tahansa vievät paljon aikaa, eikä harjoituksiin ehdi kuin silloin tällöin tai joskus, tulee myös omat tavoitteet asettaa tämän mukaisesti.
» Jos oma tai koiran fysiikka asettaa rajoituksia, pitää omat tavoitteet asettaa tämän mukaisesti.
» Harjoittelusta ja/tai kilpailuista voi nauttia omalla tasollaan ja kilpailemalla itseään vastaan. Tavoite voi toisella olla pääsy MM-joukkueeseen. Jonkun toisen tavoite voi olla saada puhdas rata ykkösluokasta. Kolmannen tavoite voi olla nousta kolmosluokkaan ja saada siellä estevirheetön rata maksimissaan 2 sekunnin yliajalla. Yksikään näistä tavoitteista ei ole väärä tai toiselta pois ja jokainen tavoite on yhtä tärkeä ja tavoittelemisen arvoinen.» Epärealistiset tavoitteet tai suuret tavoitteet ilman välitavoitteita sen sijaan aiheuttavat näitä, tässäkin luettavissa olevia, keskusteluja, kateutta ja eripuraa. Jos ei ole aikaa/halua/intoa kouluttaa niin itseään kuin koiraansa, on aivan luonnollista ja oikein, ettei pysty samoihin suorituksiin kuin se koirakko, joka panostaa lajiin moninkertaisesti. Miksi siis verrata itseään sellaiseen, jolla on täysin eri tavoitteet ja panostukset? Eihän normilenkkeilijäkään vertaa itseään maratoonariin! Normilenkkeilijä on tyytyväinen, kun jaksoi lopultakin juosta 5 kilometrin lenkkinsä ilman kävelyaskelia. Normilenkkeilijälle tämä on voitto ja ihan yhtä arvokas, kuin huippumaratoonarin me-aika. Ehkä suoritukset eivät ole saman arvoisia yleisön silmissä, mutta mitä sitten? Vain sillä on, tai pitäisi olla, merkitystä, miten arvotamme omat suorituksemme itsellemme.
» Jokainen voi ja saa harrastaa omalla tasollaan. Jos haluaa asettaa itselleen (realistisia ja välitavoitteiden kautta) tavoitteita ja ne saavuttaakseen on valmis tekemään töitä (kukin resurssiensa mukaan), niin voittoja tulee. Ei ehkä kilpailuvoittoja, mutta omia, henkilökohtaisia onnistumisia ja voittoja. Ne ovat ainoat, joilla pitäisi olla merkitystä ja mitä kautta harrastus on mielekästä.
» Jokainen treeni, jokainen kilpailu voi olla sinun tai koirasi viimeinen. Kukaan ei tiedä etukäteen, mitä hetken päästä tapahtuu.
» Kannattaa siis nauttia joka hetkestä, tehdä, harrastaa ja kilpailla omien tavoitteidensa mukaisesti ja unohtaa muihin vertaaminen. Näin jokainen harjoitus ja jokainen kilparata on mahdollisuus itsensä voittamiseen, riippumatta kilpakumppaneista tai tuomareista.Siinä kaikki oli järkevästi koottu nippuun olisiko tämä hyvä lopetus jo lapselliselle tasolle menneessä keskustelussa ? Antaa kaikkien kukkien kukkia niinkuin joku tuolla mainitsi.