Jutun lähetti Kerrompa nyt... , Lokakuun 17, 2012 kello: 22:42:18
Re: Juoksuisista valittajatVastineena juttuun: Re: Juoksuisista valittajat, jonka kirjoitti: Njaa , Lokakuun 17, 2012 kello: 20:46:55:
Njaa kirjoitti:
» Olen varmaan väärässä, mutta jotenkin musta tuntuu, että suurimmalla osalla asiasta valittajista ei edes ole minkäänlaista kokemusta juoksunarttujen kanssa treenaamisesta tai kisaamisesta? Meidän seurassa juoksunartut saavat treenata housut jalassa eikä niitä mitenkään "piilotella" vuorojen välissä, enkä ainakaan minä ole kuullut, että kukaan olisi asiasta koskaan valittanut tai pyytänyt pitämään nartun kaukana.» Varmasti on uroksia, joilla oikeasti menee polla niin sekaisin, etteivät mitään pysty tekemään, jos haistavat juoksunartun, mutta veikkaan, että valtaosaa ei asia radalla kiinnosta. Mutta se on semmoista, kaikkia ei vaan voi aina saada tyytyväiseksi samaan aikaan.
» nim. "uroksen ja nartun omistaja"
Kokemuksia juoksuisen nartun läheisyydessä treenaamisesta:
* Lyhyttä ratatreeniä koiran kanssa, joka on hulluna lajiin. Ennen meitä radalla treenasi juoksuinen narttu, siististi pöksyt jalassa. Poistui hallista ennen kuin toin oman koirani sisään. Oma koirani reagoi lähtöalueella, pyydettiin istumaan, meni maaten ja lähti ryömien etsimään hajuja. Palautin istumaan, vaihdoin vähän jättöpaikkaa. Sama toistui. Otin koiran keskelle rataa, lentävä lähtö onnistui, täysillä muutama este, sitten jälleen nenä maahan ja korvat katosivat. Seuraavalla treenikerralla meni paremmin, sillä juoksuinen treenasi viimeisenä, eikä käynytkään treenihallissa ennen meitä.
* Aloitteleva koira. Vauhtia ja motivaatiota on. Muille urhoille helposti ärhentelevä naistenmies. Kenttätreenit, lyhyttä, helppoa ja kivaa. Homma kirjaimellisesti kusi, sillä koira kusi ensin putken kulmaan ja samaa vauhtia muurin kulmaan. Meni nenä maassa. Treenit loppui siihen, syytä käytökseen emme pystyneet todistamaan sen enempää kuin että kentänlaidalla oli koiralla suunnaton tarve nuoleskella hiekkaa. Hmm.
* Kisat mattopohjaisessa hallissa. Lähtöalueella koiran nenä menee maahan, kuulee käskyn kolmannella yrittämällä ja lähtee ihan ok liikkeelle. Vähän ennen radan loppua vauhti stoppaa, koiran katse kääntyy rata-aitojen suuntaan ja nenä vie. Ei onneksi yrittänyt hypätä aitojen yli. Loppurata jäi tekemättä.
Nämä koirat eri ikäisiä, kahta eri rotua, kolmessa eri taloudessa asuvia. Yksi VOI-luokan tokokoira, yksi 3-luokan agilityharrastaja ja yksi aloitteleva koira, jolla kokenut ohjaaja. Onko näillä kaikilla siis vain motivaatio-ongelma, tai ongelma koiran ja omistajan välisessä suhteessa? Vai olisiko niin, että kyseessä on kuitenkin tervepäiset koirat, jotka haistoivat tilaisuuden toteuttaa kaikille eläimille yhteistä, voimakkainta viettiä?