Jutun lähetti Keinuleikkiä , Marraskuun 10, 2012 kello: 17:41:14
Re: KeinukammoVastineena juttuun: Keinukammo, jonka kirjoitti: ak , Marraskuun 4, 2012 kello: 19:27:48:
Omalle koiralleni keinu ollut aina vaikea este ja kävin yhden jos toisenkin gurun opissa asian tiimoilta. Kun olo alkoi kaiken yrittämisen ja kokeilemisen jälkeen olemaan kovinkin epätoivoista, rupesin itse miettimään, mitä koirani pelkää tai miksi se käyttytyy niinkuin teki. Meidän tapauksessamme koira ei pelännyt ääntä tai kolahdusta ja se saattoi jopa karata keinulle, vaikka sitten aina jämähtikin puoliväliin ja hiipi loppuun jos tuli ollenkaan.
Päättelin, että koiralleni vaikeinta on se pieni hetki, kun keinu alkaa laskeutumaan. Vielä kun keinut ovat niin erilaisia, että laskeutumisnopeuteen tai tapaan ei ole mitään standardia, antoi se koiralle todennäköisesti sellaisen tunteen, ettei se hallinnut estettä tai ei tiennyt miten se milloinkin pitäisi suorittaa.
Tein kotiin pikkukeinun: maalasin ja hiekalla karhensin pitkästä hyllylevystä keinukopion pihalleni, joka ei tosin noudattanut mitään virallisia keinun mittastandardeja. Levyn alle pieni pyöreä puukapula, jota aikaa myöten kasvatin ja lopulta nostin hirsipalikan päälle, että saatiin keinuun korkeutta (tärkeää on saada palikka alle niin, ettei se karkaa alta ja että keinu keinahtaa nätisti). Makupalan voimin rupesin kuljettamaan koiraa keinulla siten, ettei sen tarvinnut mennä koskaan alas asti. Eli mentiin vain sen verran yli puolen välin, että keinu liikahti vähän (matalalla ja vähän keinuvalla laudalla pelko ei ollut liian iso, jotta koira uskalsi liikuttaa keinua). Heti tämän jälkeen pyöräytin koiran keinulla 180 astetta makupalan voimin ja haettiin taas toiselta puolelta kohta, missä keinu keinahtaa. Joka kerta kun keinu keinahti, pyöräytin koiran toiseen suuntaan. Tässä vaiheessa pitää olla tarkkana, ettei koira putoa keinulta. Itselläni on medi ja tosi näpsäkästi se oppi laudalla kääntyilemään. Paljon toistoja, joka päivä. Pikkuhiljaa koira rohkaistui ja sain sitä tulemaan pitemmälle kumpaankin suuntaan. Lopulta minulla oli targettilautanen molemmissa päissä, eli koira juoksi lautaa ees taas koko sen pituudelta ja palkan sai vasta päästä. Minä tietty kuljin koko ajan vierellä ja vein makupalan koiran eteen lautaselle. Aikaa myöten oltiin siinä pisteessä, että juoksimme kilpaa: minulla oli täysi työ ehtiä viemään makupala targetille ennen kuin koira kääntyi hakemaan taas uutta toisesta päästä. Lopulta tilanne oli sellainen, että juostiin jo eri suuntiinkin. Koira oli hakemassa edellistä makupalaa kun minä jo olin viemässä toiseen päähän makupalaa. Tämä auttoi koiraa suorittamaan keinua itsenäisesti riippumatta siitä mihin suuntaan itse menin.
Jahka koira innostui tästä keinuleikistä matalalla laudalla, siirryimme isolle keinulle tekemään täsmälleen samaa harjoitusta. Ison keinun kanssa pitää olla varovainen ja tarkkana, ettei koira putoa ja jos nousee välillä keinulta, ei keinu saa keinahtaessaan satuttaa koiraa. Tänä päivänä koira tekee keinun kisatilanteessa (ollaan kolmosissa) jo sellaisella vauhdilla, että vaikkei suoritus täydellinen olekaan, ei koira myöskään pysähdy enkä joudu sitä varmistelemaan tai maanittelemaan. Ja mikä tärkeintä: itse en jännitä eikä koira selkeestikään enää pelkää keinua eli voimme nauttia agistä ja jokaisesta esteestä.
Tsemppiä!