Jutun lähetti ITe , Huhtikuun 15, 2013 kello: 13:49:56
Re: KilpailupaikoistaVastineena juttuun: Re: Kilpailupaikoista, jonka kirjoitti: avustuksista , Huhtikuun 15, 2013 kello: 12:17:30:
Kilpailupaikkojen suhteen tuskin on tarvetta ja halujakaan asettaa liian paljon sääntöihin perustuvia määräyksiä ja velvoitteita. Henkilökohtainen näkemykseni on, että kuitenkin jonkinlainen vessa olisi suotava. Odotan myös, että paikalla on jonkinlainen buffetti. PuuCee voi olla erittäin siisti ja toimiva sekä ajaa hyvin asiansa. Viimeviikonloppuna olin mm. RiMan kisapaikalla ja mielestäni heillä on aivan erinomainen ja hyvin toimiva sekä siisti puucee. Itse pitäisin sitä jopa parempana kuin monien huoltoasemien vessoja. Varmasti he ovat joutuneet näkemään vaivaa vessan toteutuksessa sekä ylläpidossa, mutta suoritus on kyllä kympin arvoinen.
Bajamaja on myös varsin käyttökelpoinen ratkaisu. Ennen kaikkea bajamaja on keino ulkoistaa rakentaminen ja huolto. Ennen kaikkea ne ovat toimivia ja kestävät kovaakin käyttöä, koska ne on alun pitäenkin suunniteltu massatapahtumia varten. Bajamaja sopii sekä jatkuvaan käyttöön että myös vaikkapa lisävessoiksi, jos normaali vessakapasiteetti ei riitä. Jos seurat kuitenkin tarvitsevat pidempiaikaista vessaratkaisua, kannattaa miettiä josko puucee olisi kustannustehokkaampi ratkaisu. Hyvä puucee on mielestäni aina myös persoonallisempi ja jotenkin "kotoisampi" kuin muovinen bajamaja.
Vaikka kehitys kehittyy, niin vielä minun nuoruudessani mummolassa, mökeillä, leirikeskuksissa ja muissa taajaman ulkopuolisissa paikoissa ei vesivessoja juurikaan ollut. Puucee oli normaalia arkipäivää miljoonilla ihmisillä. Myös oman seurani ensimmäinen vessa oli puucee. Siksi en edes osaa nähdä puuceen käytössä mitään erityisen ongelmallista. Se on tapa järjestää ihmisten luonnollisten tarpeiden täyttymys. On totta, että siellä voi olla hieman kylmempää, mutta tänä päivänä sinne on helppo laittaa vaikkapa säteilylämmitin. Siisti vessa on myös aina siisti olipa se sitten vesivessa tai puucee ja epäsiisteys on eri asia kuin vessan toteutustapa.
Kriteerien suhteen ollaan sitten jo toisella alueella, kun aletaan asettamaan vaatimuksia vaikkapa SM-kisojen järjestämispaikalle. Sen suhteen olen itsekin aikanaan ollut asettamassa minimivaatimuksia, jossa huomioidaan telttapaikkoja, parkkipaikkoja, valaistusta, äänentoistoa, vessoja, buffettia, ajanottoa jne.. Silloin todellakin puhutaan isommasta tapahtumasta ja kriteereiden asettaminen on hyvinkin tarpeen, koska näiden kisojen luonne on aina ainutkertainen kyseisenä vuonna. Arvokisapaikan ja järjestäjän kriteerit tulee kuitenkin pitää erillään normikisojen vaatimuksista. Toki arvokisapaikan kriteereistä on mahdollista löytää ideoita oman kisapaikan kehittämiseksi, jos seurasta kehittämisen haluja löytyy ja miksei löytyisi. Liian pitkiä askeleita sääntöjen suuntaan ei kannata kuitenkaan tehdä ja vesivessa ei mielestäni ainakaan voi olla vaatimusten kärkipäässä vielä pitkään, pitkään aikaan.
Tärkein asia, johon puitteiden osalta kilpailujärjestäjän tulisi kiinnittää huomiota on pitää huolta siitä, että tasapuolinen kilpaileminen on mahdollista. Kun jokaista kilpailupaikan asiaa tarkastelee tästä näkökulmasta, niin silloin ollaan mielestäni oikealla tiellä. Siksi vaikkapa joissakin iltakisoissa kentän valaistus saattaa olla kriittisin tekijä kilpailun onnistumiselle. Joskus liian suuri osa parkkipaikoista voi olla niin kaukana, että kilpailijoiden tasapuoliset kilpailumahdollisuudet eivät toteudu. (kaukana on kuitenkin suhteellinen käsite).
Yhdestä kehitykseen vaikuttavasta asiasta olen kuitenkin varma. Mikään parannus tai hanke ei toteudu ilmaiseksi tai ilman työtä. - Kovaa työtä. Sitä työtä on tehtävä koko seuran voimin ja sitä työtä on tehtävä yhdessä niin, että kaikki seuran jäsenet sitoutuva tavoitteeseen. Se, että ATT-Areenalla nyt on käytössä asialliset tilat sekä kisaamiselle, buffettiin sekä ne vesivessat ei ole mikään itsestään selvyys. Koko ATT perustettiin alunperin juuri tuota hallihanketta varten. Rahan säästäminen ja rahastointi aloitettiin heti vuonna 1997 kun yhdistys perustettiin. Välittömästi ATT liittyi liikuntajärjestöjen (SLU nykyinen VALO) paikalliseen yhteenliittymään LIIKUun. Hallihanke sai myös opetus-ja kulttuuriministeriön liikuntapaikka-avustusta. Sitä ovat saaneet myös monet muut agilityhalliprojektit. Oman arvioini mukaan tähän mennessä yhteensä jo yli miljoona euroa. On siis täysin väärin väittää, etteikö laji olisi tukea saanut. Se on totta, että kunnat eivät rakenna agilityhalleja. Jos niitä seurassa jäädään odottamaan, niin pelkään pahoin, että sitä aikaa ei tule. On myös totta, että kunnallisesta seuratuesta päätetään kunnissa ja edes lajina agilityn sisällä kaikkia seuroja ei kohdella samalla tavalla. Kuntien rahoista kuitenkin päättävät kunnat. Mielenkiintoista on nähdä, miten uusi liikuntalaki tulee jatkossa vaikuttamaan tähän seuratukeen. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että sikäli mikäli seuroissa vain ollaan passiivisia eikä uskalleta keskustella päättäjien kanssa, ennuste tuelle on pienempi kuin jos itse aktivoidutaan ja puhutaan niiden poliitikkojen kanssa, jotka ovat omalla toimialueella. Yhdelläkään valtion tai kunnan tuella ei kuitenkaan pyöritetä ainuttakaan seuraa ja agilitytoimintaa. Mahdollinen tuki voi olla vain pieni lisä niille panostuksille, joita seurassa itse ollaan valmiita tekemään. Tärkein voimavara seuroissa on kuitenkin jäsenten pyyteetön talkootyö. Sillä on mahdollista saada suuria asioita aikaiseksi. Siitä on lukuisia esimerkkejä. Siksi jokainen halli ja parantunut olosuhde tulisikin nähdä kiitoksena seuran jäsenien yhteistyöstä. Jokainen heistä on sen työllään ansainnut.
Oman seurani aktiivisille ihmisille kiitollisena:
Ismo Teivainen