Jutun lähetti Myös vapaana , Toukokuun 1, 2013 kello: 13:14:23
Re: Johan pomppas!Vastineena juttuun: Re: Johan pomppas!, jonka kirjoitti: hihnassa , Toukokuun 1, 2013 kello: 10:08:39:
Kahta koiraa, kuten myöskään ihmistä, ei voi suoraan verrata keskenään. Jokainen koira on oma tapauksensa ja siksi kahta kahdella eritavalla liikutettua koiraa ei voi verrata onnistumisen tai epäonnistumisen osalta toisiinsa. Tulokset kertovat vain pienen osan totuudesta. On hienoa, jos olet menestynyt muihin verrattuna remmilenkeilemällä, mutta se ei kerro miten olisit menestynyt muihin verrattuna jollain toisella metodilla. Ylipäätään agilityssa on monia tekijöitä joiden tulee olla kohdallaan ja tasapainossa. Tulos vain ilmentää hetken tilannetta siitä, miten nuo palaset ovat kolahtaneet paikalleen. Lihaskunto taas on paljon yksiselitteisempi asia kuin kilpailun tulos, vaikka se sisältää itsessään monia ulottuvuuksia.
Juoksijalehdestä lainattuna lyhyt yhteenveto:
"Lihaskunto koostuu monesta osasta. Kestovoima pitää sisällään aerobisen lihaskestävyyden ja anaerobisen voimakestävyyden. Maksimivoimaa rakennetaan hypertrofisella (lihasmassaa kasvattavalla) perusvoimaharjoittelulla ja hermoston toiminnan kautta voimaa kehittävällä maksimivoimaharjoittelulla. Nopeusvoima on taas syklisen pikavoimaharjoittelun ja yksittäisistä voimanpurkauksista koostuvan räjähtävän voiman yhteinen nimittäjä."
Vaikka puhutaan koirista, nuo samat elementit kuin ihmiselläkin ovat olemassa ja kokonaisuus ratkaisee. Harjoittelu on ihmisellä kuitenkin yleensä paljon specifisempää, koska ihminen pystyy paremmin päättelemään mitä tiettyä asiaa haluaa juuri nyt kehittää. Aivan samoin kuin ihmislapsella pennulla kehittyy ensin koordinaatio. Tämä taas on kiinni aivojen kehityskaaresta eli mitä enemmän ja monipuolisempia hermosäikeitä syntyy lihaksiston ja aivojen liikkeitä hallitsevien osien välille ja mitä paremmin aivot osaavat impulsseja yhdistää sekä muistiin tallentaa, sitä paremmin koordinaatio kehittyy. Aivot tulee kuitenkin altistaa monipuolisille ärsykkeille, koska ilman ärsykkeitä koordinaatio kehittyy selvästi heikommin kuin jos sitä toistuvasti ärsytetään riittävän monipuolisesti. Perimällä on kuitenkin merkityksensä ja siksi paremmalla perimällä on mahdollisuudet saada parempia tuloksia. Metsässä liikkuminen varsinkin pentuiässä aiheuttaa näitä ärsykkeitä, koska pentu joutuu koko ajan arvioimaan liikkumisensa vaikutuksia. Ei pentu sitä tietystikään pohtimalla pohdi vaan luonto on rakentanut sen hermoradat ottamaan palautteen vastaan automaattisesti. Tieteellisesti on runsain mitoin näyttöä siitä, että mitä monipuolisemmin ihmislapsi tai eläimen pentu liikkuu, sitä parempi koordinaatio niille kehittyy. Pennun metsässä liikuttamisessa onkin vain kysymys siitä, että metsä on niin haastava ympäristö, että sellaista on vaikeampi asvalttikentälle rakentaa. Toki monipuolisia ärsykeympäristöjä voi rakentaa minne tahansa, mutta paljon haastavampaa se on. Haasteisiin sisältyy aina myös riski. Kohtuuttomia riskejä ei kannata ottaa, mutta metsässä vapaana ulkoiluttamisen riskiä pidän kohtuullisena. Aina voi joku kallionreuna olla terävä tai tassuun tulla lasinpala tai käärme pistää. Oma koirani on jopa törmännyt puuhun ja loukannut siinä itsensä. Siitä huolimatta en itse ole keksinyt metsää parempaa virikeympäristöä, joka kehittäisi pennun koordinaatiota samalla tavalla. Itse en myöskään pysty liikkumaan niin paljoa, että saisin aikuisen koirani kävelylenkillä hengästymään, joten sekä aerobinen että anaerobinen kestävyys ei minun tahdillani varmasti siltä parane. Vähitellen se vähentäisi myös lihasten hapensaantia ja heikentäisi koiran suorituskykyä.
Metsässä vapaana pidettävä koira on väistämättä aina jonkinlainen riski myös ympäristölle. Kaikki koirat eivät ole kuitenkaan aivan samanlaisia riskejä. Lainsäätäjä ei tietystikään voi säätää lakeja erilaiseksi erilaisille koirille ja säännöt ovat aina samat. Koiraansa vapaana pitävä siis syyllistyy selvään lain rikkomiseen. Sitä on turha kaunistella tai vähätellä. Silloin vastuu on aina omistajalla. Väitän kuitenkin, että eri rotuiset koirat ja eri tavalla koulutetut koirat käyttäytyvät metsässä eri tavalla. Metsästyskoirat jo luontaisesti lähtevät riistan ajoon, vaikka ei riistan ajaminen muillekaan välttämättä ole outoa. Yleensä kuitenkin muut kuin metsästysrotuiset koirat ovat kyllä aika huonoja onnistumaan ja niiden metsästysvietti ei juurikaan riitä kovin pitkälle. Yksilöerot ovat suuria ja tiedän lukuisia koiria, joita riista ei kiinnosta lainkaan. Tiedän myös koiria, joita ei hetkeksikään voi päästää vapaaksi ilman, että kuono alkaa haistella potentiaalista jahdattavaa. Lain rajoituksista huolimatta siis aion jatkossakin ulkoiluttaa koiraani metsässä vapaana, mutta kehoitan kaikkia jo pentuna hankkimaan näkemystä oman koiran käyttäytymisestä metsässä, jottei koiran käytös pääse yllättämään. Aina kannattaa myös pohtia paikkaa, jossa koiran vapauttaa. Kannattaa harkita tarkoin, onko mitään riskiä olemassa ja alue kannattaa vaikkapa ensin kiertää ja sitten palata keskelle vapauttamaan koira. Koiran ei kannata myöskään antaa kuljeksia ilman silmälläpitoa tai vain jossain hortoilemassa. Jos tavoitteena on lihaskunnon ylläpito kannattaa metsässä aidosti tehdä jotain sellaista, josta lihaskunto myös kohenee.
Minulla on omat ajatukset siitä, kuinka hyvä koiran kunnon tulisi parhaimmillaan olla, mutta ei tässä nyt siitä. Mielestäni yhdellekään agility-koiralle ei kuitenkaan voi yhtäjaksoinen 15 minuutin ravi olla liikaa. On aivan sama kykeneekö koira siihen ohjaajan rinnalla juosten tai isomman koiran kyseessä ollessa pyörän rinnalla edeten. Mielestäni olemme sen verran koirakumppanillemme velkaa, että pidämme sen harrastustasosta riippumatta vähintään minimikunnossa. En takoita, että nyt tarvitsisi säännönmukaisesti alkaa koiria juoksuttamaan pyörän vierellä vaan sitä, että koiran tulisi kyetä 15 minuutin kestoiseen raviin riippumatta siitä, miten se liikkumistaan päivittäin harjoittaa.
Koiran lihashuollon osalta varsinkin jos kilpaillaan tosissaan 3-luokassa, pitäisi päivittäisten lihashuoltorutiinien lisäksi käydä ainakin kerran kolmessa kuukaudessa ammattilaisen hierottavana. Tämä siis täysin riippumatta siitä, oletko itse tai kouluttajasi huomannut koirassa jotain ongelmia. Pidän tätä siis viikoittain harjoittelevalle kisaavalle koiralle minimivaatimuksena.
Kaikki teemme asioita omalla tavallamme ja tavat vaihtelevat. Itse en halua syyttää ketään, mutta haluan perustella, miksi minusta näitä asioita voi pohtia myös esittämilläni näkökulmilla. Joku toinen valitsee toisen tien ja se on hänen valintansa. Perustelut omalle tekemiselle tai ajatuksille on mielestäni ylipäätään parempia kuin syyttelyt.