Jutun lähetti Rytmiryhmä , Toukokuun 22, 2013 kello: 08:56:06
Re: tuomariharjoittelijoistaVastineena juttuun: Re: tuomariharjoittelijoista, jonka kirjoitti: Minttuliini , Toukokuun 21, 2013 kello: 10:18:22:
» » Todella hyvä kirjoitus. Myös minulle on opetettu vekkaaminen. Vekkaaminen olisi ollut tarpeen muutama viikko sitten eräissä kisoissa puomille noustessa. Ohjaajat veivät koiransa ihan järjettömistä kulmista puomille. Kakkosluokassa tämä meni vielä kokemattomuuden piikkiin mutta hämmästyttävän moni kokenut kolmosluokkalainen sortui samaan (puomin nousukulma oli samanlainen myös kolmosille). Vekkaamaan ehti nopeallakin koiralla niin halutessaan mutta moni jätti tilaisuuden käyttämättä, josta seurauksena sutiminen ja tipahtaminen vauhdissa puomilta, kun nousukulma oli vauhtiin nähden aivan liian jyrkkä. Radan oli suunnitellut ja tuomaroi erittäin kokenut tuomari.»
» Vekkaaminen mullekin opetettu, mutta nopealla maksilla 15m suoraan kilpajuoksua ja sen jälkeen pitäisi ehtiä vekkaan. Juuh, ei onnistu ei. Toki pitäisi parantaa omaa juoksuvauhtia, mutta tällä hetkellä mennään tällä mikä on.Kyllä vastuu koiran turvallisuudesta on aina viimekädessä ohjaajalla, tuomari tekee radan mutta ohjaaja tekee päätökset koiran ohjauslinjoista radalla. Jos jokin paikka tuntuu liian vaikealta kovasta vauhdista suoritettuna, niin sitten ohjataan niin että vauhti ei pääse siinä kohdassa kasvamaan. Ja jos rataan tutustumisen jälkeen tuntuu että rataa ei pysty turvallisesti suorittamaan niin radan voi jättää myös tekemättä. Yksinkertaista, mutta kilpailuviettiselle ohjaajalle liian vaikeaa toteuttaa ?
Pitkällä hyppysuoralla on muitakin vaihtoehtoja vauhdin hillitsemiseksi kuin vekkaaminen joka edellyyttää koiran edelle pääsemistä ja sinällänsä vain kiihdyttää vauhtia. Oman liikkeen rytmitys (tässä tapauksessa esim oman liikkeen hidastaminen ennen viimeistä hyppyä ja käännöstä), erilaisten huomiosanojen käyttö jolloin koira kokoaa itsensä viimeiselle hypylle eikä pyri suoraan jne. Kuka vaan osaa juosta koiransa kanssa kovaa suoraan, mutta harjoitteluun panostamalla ja koiran linjoja miettimällä selvitään vähän tiukemmistakin kurveista myös nopean koiran kanssa. Sellaista kutsutaan meilläpäin agilityksi.