Jutun lähetti Arto , Syyskuun 8, 2013 kello: 18:43:45
Re: rimakorkeudet kisoissaVastineena juttuun: Re: rimakorkeudet kisoissa, jonka kirjoitti: rima-viitonen , Syyskuun 7, 2013 kello: 22:49:51:
Minusta ihan ymmärrettävä ja kohtuullinen toive saada kisata 65cm rimoilla maksilla nykyisillä säännöillä, jos tavoittelee menestystä kv-kisoissa. Mutta ihan yhtä kohtuullinen toive on ketjun aloittajalla, jos ihan niin suuria tavoitteita ei ole ja haluaa säästää koiraansa liioilta rasituksilta. Jälkimmäisen tueksi ja vähän jatkoa aikaisemmalle keskustelulle, jossa peräänkuulutettiin puolueetonta tutkimusta vauhtien ja hyppykorkeuksien vaikutuksesta nopeuksiin, rasituksiin ja loukkaantumisriskeihin seuraavaa.
Agi.fi-lehdessä oli hiljattain juttu (Vappu Alatalo etc.) vesijuoksuharjoittelusta ja siinä oli lähdetietona viite artikkeliin, joka on julkaistu lehdessä The Vetenary Journal 190 (2011). Artikkelissa tehtiin yhteenveto brittiläisestä tutkimuksesta ja otsakkeena oli Kinetics of jump landing in agility dogs. Artikkelia ei taida löytyä netistä, mutta sen voi tilata (38) tai ymmärtääkseni sen saa, jos on jonkun tiedeyhteisön jäsen. Lyhyesti tässä mistä oli kysymys, jos ei artikkeli ole tuttu ja kiinnostaa.
Tutkittavana oli 11 kisakuntoista maksikoiraa (bc) ja testit oli neljässä eri ratatilanteessa. Kaikissa ensin 10m vauhti ja 60cm hyppyeste.
1) suora jouksu,
2) brittien pituus (38cm korkea) 5m etäisyydellä ensimmäisestä hypystä,
3) 60cm hyppyeste 5m etäisyydellä ja
4) 60cm hyppy 3,6m etäisyydellä ensimmäisestä hypystä.Mitattiin voimalevyillä (force plate) reaktiovoimat (pystysuuntainen), jarrutus- ja kiihdytysvoimat (vaakasuuntainen) sekä vastaavat impulssit toisen hypyn jälkeen alastulossa. Nopeudet mitattiin liikeanalyysikameralla.
Nopeudet pieneni em. järjestyksessä, joka lienee selvää ilman tutkimustakin. Ainoa rasitusta kuvaava tulos, joka pieneni vauhdin putoamisen mukana, oli jarrutusvoima (kitkasta), mutta sekin oli sama pituudessa ja 60cm/5m hypyssä(!). Kaikki muut arvot tuloksissa kasvoivat em. järjestyksessä ja tuloksista päädyttiin siihen, että alastulokulma korreloi eniten rasitusta aiheuttaviin voimiin ja se (kulma) riippui hyppykorkeudesta ja myös vauhdista samalla hyppykorkeudella (3,6m etäisyydellä vauhti pieneni ja alastulokulma jyrkkeni).
Lainaus tekstistä: "We found Fz peak, Iz and Iy+ve increased with more acute landing angles, thus generally indicating higher forces when clearing higher obstacles, but not necessarily at higher speeds (ie. shallower landing angle). Finally, the high forces found for jump configurations used in agility competitions (and training sessions) suggested that the internal structures of the locomotive system have to deal with these repeatedly, and that this might contribute to the higher risk of injury in agility dogs (Levy et al., 2009)."
Tuo mainittu viitehän (Levy...) on Clean Runissa julkaistu toinen tutkimus, jossa todettiin, että suurin osa vammoista tulee koiran etupäähän ja selkään. Jostain syystä bordercolliella esiintyi suhteessa enemmän vammoja kuin muilla roduilla ja sitä ei selitetty sen kummemmin kai. Mutta näistä molemmista ei ole vaikeaa vetää johtopäätöstä, että riskiryhmä nykysäännöillä on pienet maksit, erityisesti bortsut.
Harmi, ettei tuossa brittien tutkimuksessa mitattu tuloksia samalla etäisyydellä ja eri hyppykorkeuksilla. Mutta ei liene kovin vaikeaa tulkita interpoloimalla tuloksista, että hyppykorkeuden pudottaminen 10cm (65cm-55cm) vähentää rasitusta ja vauhdin nouseminen ei ole merkittävää varsinkin kun samalla hypyn alastulokulma joka tapauksessa loivenee.
Tiedossa on, että löytyy agilityasiantuntijoita ja myös koirien fysioterapeutteja, jotka tukevat hyppykorkeuksien kohtuullistamista. Niin kauan kuin tämä nykyinen asetelma säilyy (kv-menestystä tavoittelevat/muut) ja sääntöjä ei muuteta, sama vääntö jatkuu. Tarvittaisiin päättäjiltä ja vaikuttajilta rohkeutta kuunnella asiantuntijoita ja luovuutta etsiä yhdessä sellaisia ratkaisuja, jotka palvelisi kaikkia harrastajia mahdollisimman tasapuolisesti.
Jotenkin on sellainen fiilis, että paikka voisi olla kehittää epiksistä sellainen uusi yhtenäinen muoto, joka voisi tarjota joustavamman tavan osallistua kisaamiseen ja harrastamiseen niille, jotka ei välttämättä halua huipulle.