Jutun lähetti Jari Lukkarinen , Lokakuun 31, 2013 kello: 13:13:02
Esteiden tuulikuormista ja painopisteistäVastineena juttuun: Re: kuva, jonka kirjoitti: agimet , Lokakuun 30, 2013 kello: 23:53:28:
Tuulikuormasta: Mitä suurempi otsapinta-ala siivekkeellä on, sen helpommin se kaatuu -noin periaatteessa. Umpinaisella esteellä voi kuitenkin olla samansuuruinen otsapinta-ala kuin ns. avonaisella esteellä. Otsapinta-alan pystyy laskemaan matemaattisesti.
Otsapinta-ala ei kuitenkaan kerro kaikkea esteen kaatumisherkkyydestä, vaan muita ratkaisevia tekijöitä ovat mm. painopiste ja rakenne.
Sisemmän pystypuun korkeus pitää olla vähintään metri. Tuuli ottaa herkästi kiinni tähän osaan, koska sen painopiste on korkealla ja otsapinta-ala esim. 45x45 puutavaralla on melkoinen. Tuossa aiheessa käsitellyssä alumiinisiivekkeessä pystytolppa lienee ohuemmasta tavarasta. Korjatkaa, jos olen väärässä: kappaleen tuulikuorma kasvaa nelinkertaiseksi, kun pinta-ala kaksinkertaistuu.
Jokseenkin kaikkia esteitä koskee nyrkkisääntö, että painopisteen pitää olla alhaalla. Hyppysiivekekin on sitä stabiilimpi, mitä alempana sen painopiste on.
Olen vakaasti sitä mieltä, että mitä painavampi este on, sen hankalampi sitä on käsitellä ja sen vaikeampi siitä on tehdä turvallista. Käsiteltävyyttä esim. hyppysiivekkeissä lisää se, että siivekeparista saa otteen niin, että molemmissa käsissä voi kantaa yhden hypyn. Olisi myös iso etu, jos hyppyä voisi rataa rakennettaessa siirtää kokonaisena rimoineen päivineen -kysykää vaikka kokeneilta tuomareilta, mitä etua tästä on.
Hyppysiivekkeillä ei ole suoranaista painorajaa, mutta törmätessä periksi antava siiveke on toki koiralle turvallisempi kuin iskukipua aiheuttava, raskas este. Itse ainakin pyrin valmistamaan esteeni mahdollisimman kevyiksi ja rakenneratkaisuilla pyrin sijoittamaan esteen painopisteen niin alas kuin mahdollista.
Iskukipua (kuten myös siivekkeen tuulikuormaa) vähentää esteen kulmien pyöristykset, jotka esim. joittenkin valmistajien kontaktiesteissä on paikoin unohtunut.