Jutun lähetti Ismo Teivainen , Lokakuun 31, 2013 kello: 15:09:59
Re: Uusia tuotteita: Alumiinihyppyjä magneettikannattimellaVastineena juttuun: Uusia tuotteita: Alumiinihyppyjä magneettikannattimella, jonka kirjoitti: Auneli , Lokakuun 28, 2013 kello: 20:40:53:
Esteturvallisuus on mennyt viimevuosina monia askeleita eteenpäin. Sitä työtä on tehty sekä SAGIssa, kansainvälisesti FCIssä sekä useiden kaupallisten estevalmistajien toimesta. Myös seurojen omat henkilöt ja yksittäiset rakentajat ovat kehitelleet omien ajatustensa pohjalta ja saamiinsa käytännön kokemuksiin perustuen yhä toimivampia ja toimivampia ratkaisuja. Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi jo keksitty ja ratkaistu. Kehitys kehittyy ja tärkeätä on, että henki on turvallisuushakuinen. Henkilökohtaisesti en ole havainnut, että asioita olisi jätetty valmistajien toimesta tekemättä, jos selvä uhka turvallisuudelle on osoitettu. Toimivan ratkaisun löytäminen sen sijaan ei aina ole aivan helppoa. Asioilla tuppaa olemaan puolensa. Kaupalliset valmistajat ovat jo pitkään halunneet myös sertifiointia. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tässä on turha purkaa noita ongelmia, joita siihen liittyy, mutta jos se joskus onnistuu, siitä voisi olla jopa hyötyä.
Kun seuroissa tehdään työtä esteturvallisuuden eteen, niin työ kannattaa aloittaa omavalvonnasta ja huollosta. Mikään ei estä seuroja toteuttamasta esteille huoltosuunnitelmaa sekä menettelyitä, joille rikkinäiset esteet varmasti korjataan heti vikojen ilmaannuttua. Hyvän esteturvallisuuden tärkein perusta on kunnossa olevat esteet. Edes parhaalla mahdollisella tavalla rakennettu este ei ole turvallinen, jos se rikkoutuu vaarallisella tavalla. Myös esteiden oikea käyttö on oleellinen osa esteturvallisuutta. Esteitä tulee osata käyttää niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin. Osaamattomuus voi aina olla vaarallista ja harrastajien sekä kisatyöntekijöiden opastamiseen on syytä paneutua. Koska omassa seurassasi viimeksi käytiin läpi esteiden oikeita käyttötapoja?
Kilpailutilanteessa ratamestarilla on keskeinen rooli. Ratamestarin tulee jo ennen kilpailua arvioida esteiden soveltuvuutta, käyttökelpoisuutta ja kuntoa niin, että hän on vakuuttunut niiden käyttämisen kilpailussa olevan turvallisuutta. Ratamestarin on jo etukäteen arvioitava kentän pohjaa, lämpötilaa, valaistusta sekä muita tekijöitä, jotka voivat esteturvallisuuteen vaikuttaa. Tarpeelliset estehuoltotyöt on tehtävä jo ennen kilpailujen alkua ja tuomarin käytettäväksi on tarjottava vain ja ainoastaan olosuhteisiin soveltuvia ja ehjiä esteitä. Käytännön aikataulusyistä on mahdoton odottaa, että tuomari pystyisi tutkimaan kaikki mahdolliset esteet läpikotaisin ennen kilpailua. Väkisinkin tarkastelu jää pintapuoliseksi. Käytäntö on osoittanut, että vaikkapa ennen arvokisoja tapahtuva esteiden "katsastus" vie helposti 4 - 6 tuntia ja jossain tapauksissa jopa enemmän. Normikisoissa tämä on lähes mahdoton huomioida.
Tuomareiden tekninen ryhmä (TTR) on se asiantuntijataho, joka antaa lausuntoja esteiden tai muun tekniikan turvallisesta käytöstä. Säännöt ovat puitteet, mutta säännöt tarvitsevat tulkitsijansa ja tuo tehtävä kuuluu tuomareille. TTR-ryhmän tehtävänä on ennakolta arvioida toimivuutta ja mielestäni sen jäsenillä on siihen paremmat edellytykset kuin useimmilla meistä. Edes yksittäiseltä tuomarilta ei voida edellyttää kovin syvällistä paneutumista kaikkien mahdollisten teknisten vaikutusten arviointiin. TTR-ryhmällä on siihen kuitenkin kohtalaiset mahdollisuudet. Niin kauan, kun tätä lajia tehdään harrastuspohjalta, on tuollakin arviointityöllä tietysti rajoituksensa. Mahdottomia ei voi eikä saa heiltäkään vaatia tai edellyttää.
Esteturvallisuus on ennenkaikkea yhteistyötä kaikkien osapuolien välillä. Jokaisella ratkaisulla on hyvät ja huonot puolensa, mutta ilman joitain ratkaisuita ei olisi mahdollisuutta myöskään edetä mihinkään. Siksi omalta osaltani jaksan uudelleeen ja uudelleen palata näihin perusasioihin. Vaikka joku ehkä syystäkin näkee aihetta kritisoida tähän mennessä tehtyä, niin ei pidä ummistaa silmiään myöskään siltä mitä on saatu aikaiseksi. Turvallisuudessa todellakin edistytään parhaiten, kun tehdään yhteistyötä ja arvioidaan tehtyjen linjausten kaikki vaikutukset. Tulevaisuudessa toivoisin, että kritiikissä mentäisiin jopa vielä syvemmälle. Tehtäisiin todellisia laskelmia ja mittauksia sekä syvennyttäisiin niihin esterakentamistekniikan vaikutuksiin, jotka ovat todennäköisimpiä riskejä tai keinoihin, joilla noita riskejä voi hallita. Yhtäkaikki tarvitaan faktoja, lukuja, käyriä, testejä jne.. Yhä vähemmän on tilaa vain näppituntumalla syntyneille arvioille siksi tulevaisuudessa ehkä näemme vielä entistäkin enemmän hidastettuja videoanalyysejä ja iskuvoimamittauksia jne.. Halukkaille testaajille varmasti löytyy paikkansa agility-yhteisön eri tehtävissä.
Terveisin
Ismo Teivainen