Lukijoiden kuvagalleria

Tässä ovat tonttuilemassa kaksi kovaa agilitypumia, Scirpasta Veralina ja Pihatuvan Lola. Vera tosin paranteleen tassuhaavaansa, jossa on myös tikkejä!
vieraile myös meidän kotisivullamme! www.kase.fi/~outisi

Terveisin Outi siirilä ja pumit

Oheisissa kuvissa antaa agilitynäytteen parson jackrusselterrieri Bim (Tupla-Täplän Bisquit). Tällä hetkellä kisaamme II -luokassa, ja siellä pysymme ellemme keksi jotain radikaalia puomin alastulokontaktin varmistamiseksi. Vauhti kyllä riittäisi...

Kuvissa poseeraavat vehnäterrierimme Roosa (4-vuotta) ja Saku (1-vuotta) sekä kissamme Nöpö (11-vuotta).

Molemmat Vehnämme harrastavat agilityä, Roosa kisaten maxi-1:ssä ja Saku aloittelevana koirana. Seuramme on ATT Turussa ja käymme siellä pienryhmäharjotuksissa. Molemmat Vehnämme rakastavat agilityä ja vauhti on melkoista menoa, kunhan vaan ohjaajatkin pysyisivät menossa mukana :).

Toivottavasti ensi vuonna pääsemme osallistumaan Vehniemme kanssa Mikkelissä järjestettävään Agi-rotu -98 tapahtumaan:), Siellä kenties tavataan.
Voit käydä katsomassa lisää kuvia kotisivuillamme :) http://www.netti.fi/~vehnis/ ja lähettää terveisiä vehnis@netti.fi

Terveisiä kaikille beagleille lähettää Hilppa Vantaalta, omistaja ja ohjaaja Päivi Eerola.

Tässä on jack russelin terrieri Debi tyylikkäässä lähikuvassa. Kisaa kakkosessa (miniX) ja vielä yksi nollakuma ja ollaan siellä "huipulla". Ainakin askeleen lähempänä. Pentuja tulossa syksymmällä. Käy katsomassa enemmän kotisivultamme www.kolumbus.fi/koivukangas.petra/.

Minä olen rodultani welsh corgi pembroke, nimi on Annline's In Love With Me. Koska noin pitkä nimi on epäkäytännöllinen arkirutiineissa, minua kutsutaan Bobbyksi. Olen 2 vuotta ja risat, harrastan näyttelyitä pikkasen, toko on jo unohtunut. Agilitykin olisi mukavaa, mutta kun on niin saamaton emäntä ! Kotisivukin minulla on osoitteessa http://www.clarinet.fi/~sebu/taija/ ja suoraan voit kysellä sähköisesti taikku@clarinet.fi

Tässä lentää Touho (Tuulihaukan Andrut)

PON-poika Touho on ennättänyt harrastamaan Agilitya jo melkein 5 vuotta. Touho on Suomen kuuluisimman agility-ponin, eli Anjon, täysveli. Töppöjaloillaan Toppo on kivunnut jo kakkosluokkaan, ja yhä ylemmäs yrittää... Kunhan vaan nuo pahuksen rimat olisivat paksumpia ja paremmin kiinni...

Jakke on kohta kolmevuotias partispoika, Touhon "pikku"veli ja ahkera agilitaaja. Jamppu kisaa Maksi-ykkösissä varmaankin koko ikänsä. Kontaktihyppyjen suoritukset herättävät ansaittua ihastusta, harva koira osaa loikata niin komiasti puomilta... Mutta kyllä se nyt kisatauon aikana oppii vielä ne kontaktipinnatkin suorittamaan, nähdään kesäkisoissa!

Kilpailen agilityä isäntäni Jarkon kanssa kakkosluokassa. Isänä olen jo 12:sta pennulle, joista radoilla tullaan näkemmään suuri osa. Agility on hurjan hauskaa vaikka en joskus jaksakkaan kuunnella isäntääni mistä johtuen niitä HYL. merkintöjä tulee. (mitä lie, ei kai mitään kivaa kun isäntä ei tykkää)

Minä olen Bella. Olen monirotuinen ja harrastan agilityä ja TOKO:a. Kuulun siis tähän X-rotuisten joukkoon ja olenpa joskus saanut menestystäkin, kuten kuvasta näkyy. Olen joskus hieman itsepäinen luonteeltani, mutta muuten erittäin mukava ja iloinen otus. Harjoitellaan ahkerasti ja ehkä joskus kisoissa tavataan!

Olen cavalier-uros Jokeri eli FIN MVA Jablen Knight Joker. Harrastan näyttelyita, agilitya ja TOKOa. Saavutuksiani 2-vuotiaana: FIN MVA, 2 x TOKO-ALO-2, agi-sert, kilpailen siis mini-II-luokassa. Luonteeltani olen erittäin vilkas ja energinen. Minusta ja sukulaisistani voit lukea Jablen kennelin kotisivuilta http://www.khklubi.fi/jablen/.
Tavataan kisakentillä!

Tässä olen minä, Neqqe. Olen komea poika ja kuten näette, niin harrastan raunioitakin. Olen agilityssä kakkosluokassa, mutta minulla on selkä joskus kipeä ja sen takia minä en kauheasti kilpaile enää. Minulla on omat sivutkin jotka löytää Tommin linkkilistasta. Tuolla aiemmin on kuva Megistä ja se typer.. siis kiva koira asuu meillä. Harrastelkaa agilityä mutta pukekaa paksusti ettette palele harjoituksissa - meillä on ainakin jo tarpeeksi kylmä!

Moi!

Minä olen Meg. Minun rotuni on kooikerhondje. Minä olen syntynyt 8.5.97 eli olen vielä aika pieni. Agility on hurjan hauskaa minun mielestäni. Minun äiskä ja iskäkin on agilityhirmuja ja minustakin tulee sellainen!

Pööki emänsä Tytin (Pfeffer Liebchen) kanssa "harjoittelmassa" eka kertaa agility- ja näyttelyreissulla Pellossa 2.8. Tytti kisaa agilityssa 2-luokassa ja Pellossa koitui kohtaloksi vesieste. Ennen näkemätön este aiheutti kieltäytymisen, jonka jälkeen meni emännällä pasmat sekaisin ja siitä seurasi, että hän ei muistanut mainita seuraavia esteitä typykälle, josta seurauksena hylky. Tytti aloittelee pitkän tauon jälkeen tottista uudelleen.

Kuin poreileva virvoitusjuoma lensi Jaffa läpi esteradan. Tulos oli erinomainen, voitto ja luokan vaihto.

Katalonianpaimenkoira-narttu Jaffa pääsi siis vihdoinkin II-luokkaan, joka oli upea saavutus kun tietää minkälaisia tarinoita Jaffan agi-historiasta olisi kerrottavana. Jaffa kiittää SatSKyä kannustuksesta ja uskosta, että äiti jaksaa juosta...

Teea Kortetmäki kilpailee jo seitsemättä vuotta. Hän pitää koiran ja ohjaajan yhteistyötä tärkeimpänä menestyksen avaimena.

Nimeni on Ginny, rotuni on jackrussellinterrieri. Ikää on kertynyt jo reilut 6 vuotta, josta ensimmäiset 5 kuukautta tuli eleltyä Lontoon liepeillä Englannissa. Harrastuksiini kuuluu agility, mutta mieluiten tapeksin tennispalloja, jalkapallokin on ihan kivaa. Myöskin tyttäreni Essy, Tytti ja Fizzey harrastavat agilityä -paljon terveisiä kaikille! Minulle voi lähettää mailia osoitteeseen russell@dlc.fi

ps. Russell Riiviöt jyrää!!!

Sitten Hani:
Hani on 15 kk,oikealta nimeltään Agrarium Chanel Chavin. Rotu on japaninpystykorva. Hani on meidänperheen agilitykoira. On se käynyt tokokurssinkin, mutta siinä lajissa ei olla sitten jatkettukaan. Agilityssä olemme myös vasta alkamassa. Möllikisoissa on jo käyty, ja virallisiin pitäisi mennä kevään aikana. Näyttelyissäkin käymme innolla!

Ja vielä Rosa:
Rosa on meidänperheen "tuleva agilityhirmu"! Rosa on myös japaninpystykorva,ja oikealta nimeltään Agrarium D'rosadan Decil. Rosa on nyt n. 12 viikkoinen.

ja minä:
Eli itse olen nimeltäni Mari Simojoki. Oon 15 vuotta & innokas koiraharrastaja! halukkaat voi kirjoitella sähköpostia: Marza.myown@sci.fi

Heihei!

Minä olen Otto, varmaan koirista villein ja vallattomin menijä! Minunkin lempinimeni on Kirppu, se on kuulemma lyhennys Kirppukasasta. Pidän tokosta, agilitystä ja siankorvista. Agilityssä olen sitä mieltä, että vauhti ratkaisee, ja tahdon innostua joskus niin, että menen ihan sekaisin. Menestystäkin on joskus tullut niin, että olemme emännän kanssa II-luokassa, mutta kyllä tuo emäntä on jo punonut juonia minun pääni menoksi tulevien kilpailujen merkeissä. No, ei se minua haittaa, me cavalierit kun jaksamme vipeltää! Tavataan agilityradoilla!

Mä olen Vilma, agilityhirmu! (...siis tuleva sellainen...) Olen kuulemma manchesterinterrieri (emäntäni tosin kutsuu minua pikkupiruksi, en kyllä ollenkaan ymmärrä mistä syystä...!). Isäni Fellow kisaa kolmosluokassa ja äitinikin ymmärtää esteiden päälle, joten perintötekijöissä kyllä löytyy!!! Kilpailemaan pääsen tosin vasta marraskuun lopulla, tuota ikää kun ei vielä ole ihan tarpeeksi. Vauhtia ja intoa riittää siitä huolimatta (...tai juuri sen takia...) vaikka muille jakaa, joten lujaa tullaan! Isosiskoni (paino sanalla ISO!) Daja on näyttänyt minulle esimerkkiä agilityradalla, häneltä vaan tuntuu aina loppuvan puhti kesken kaiken... mutta annettakoon se anteeksi sillä siinä leossa on ainakin suuntäydelta retuutettavaa! Emäntäni (minna.laine@elcoteq.fi) tunnistaa kentällä repaleisesta paidanhelmasta ja rikkirevityistä hihansuista, joten säästääkseen vaatetusmenoissa hän käskikin kysyä hyviä neuvoja hihansuussa roikkuvan, piruetteja ohjaajansa jaloissa tekevän koiran ratakäyttäytymisen parantamiseksi... (Mitä ihmettä hän tarkoittaa tuolla, kysyn vaan!!?) Nähdään ja nuustellaan tulevissa kisakoitoksissa! ...tai sitten yön pimeinä hetkinä LÄGIn harjoituskentällä...

Blackroyal's Dolce Vita 'Nana'
s. 02.12.1994
k. 07.08.1997 eutanasia neurologisten oireiden takia

• Suomen ensimmäinen laekenois 3-luokassa
• elämäni koira

Minun nimeni on Riesa, mutta kotona minua sanotaan Kirpuksi. Synnyin Tyrnävällä 7 vuotta sitten, ja kasvattajieni Hannele ja Jari Tahvolan luona vietinkin elämäni ensimmäiset 1 1/2 vuotta. Pentuaikani rajuin kokemus oli matka eläinlääkäriin, jossa poistettiin vatsastani pätkä puhelimenjohtoa (joka ei kuulemma kuulu pienen koiran ruokavalioon...), sekä leikkauksesta toipuminen. Muuten lapsuuteni sujui kuten kenellä tahansa koiranpennulla, paitsi että sain viettää emoni seurassa huomattavan pitkän ajan. Emon seura oli niin mukavaa, että en jaksanutkaan keskittyä muuhun. Kasvattajani kyllä yritti opettaa tottelevaisuuden alkeita, mutta opiskelu ei minulle maistunut. Kesällä -93 tuli sitten aika muuttaa uuteen kotiin, onneksi uudet ihmiset olivat tuttuja jo pentuajaltani. Ikävä emoa oli kuitenkin kova, ensimmäinen kuukausi taisikin mennä itkiessä ja murehtiessa. Uusi isäntä kuitenkin keksi kaikenlaista mukavaa puuhaa yhdessä, hauskinta oli repiä palasiksi hänen päältään vanha nahkatakki. Agilityesteitäkin kävimme katsomassa, ja siellä vasta hauskaa olikin. Muistan vielä hyvin ne palloleikit ja makkarapussit...

Jonkin verran opiskeltuamme aloimme kilpailla. Menestys on ollut - miten sen sanoisin - erittäin vaihtelevaa. Pokaaleja on kuitenkin kertynyt sen verran, että uuden kirjahyllyn hankinta taitaa olla pian tarpeen... Suorituksiini olen kehittänyt ihan oman tyylin. Matkan varrella kerron kauniilla falsetillani kaikille missä olen menossa, ja maaliin tullessani pienenä extrana kisaan vielä kartanlukijan kanssa, kumpi ehtii ensin napata kiinni... yleensä minä voitan! Tokoa olen harrastanut kotitarpeiksi ja myöskin kilpaillut muutaman pokaalin verran, näyttelyt ovat jääneet aika vähiin. Agility on kuitenkin ehdottomasti hauskinta. Miksikö? No siksi kun siellä saa haukkua!

Tämän vuoden karsintanollat jätin jännityksen vuoksi viimetippaan, tein viidennen nollan vasta viimeisessä mahdollisessa kisassa. Karsinnoissa ilmapiiri oli niin mahtava, että päätin tehdä kaiken nappiin - ja niin myös tein. Voi kuinka työnteko voikaan olla hauskaa! Ja nyt siis pääsen elämäni ensimmäiselle työkomennukselle ulkomaille! Mukaani maailmalle ajattelin ottaa kartanlukijaksi isäntäni Raimon. Vaikka viisas olenkin, en ehkä selviydy vieraskielisistä numerolapuista ihan itsekseni...

Raimo on kolkyt ja risat, ja pitää agilitykuntoa yllä juoksentelemalla kerrostalojen rappukäytäviä ylös ja alas öiseen aikaan (pudottelee samalla sanomalehtiä postiluukkuihin). Silloin kun kuntoilusta ja agilitystä jää aikaa, hänestä näkyy yleensä vain jalat auton alta. Siis kaiken kaikkiaan ihan mukava isäntä!

Lopuksi oikein paljon terveisiä kaikille agilitykoirille ja varsinkin belgianpaimenkoirille. Tai kuten Hölsön Jukka sen sanoisi: pidetään belgareiden mainetta yllä!
Heippa!

terv. Fin AVA Elennah Riesa