Jutun lähetti Ville L , Lokakuun 23, 2009 kello: 14:12:15
Aiheesta ja aiheen vierestä...Vastineena juttuun: Re: Ylipainoinen tai huonokuntoinen koira, jonka kirjoitti: jep , Lokakuun 23, 2009 kello: 11:39:34:
Koska tämä viestiketju on jo rönsyillyt niin paljon, niin laitetaan soppaan omatkin mausteet sekä itse aiheestä ja paljon aiheen vierestä...
Se on totta, että pahasti ylipainoisen koiran tulisi harrastaa agilityä erittäin varovasti. Esim A on erittäin rankka tällaiselle punkerolle koiralle. Hyppyjen tulisi olla matalampia jne. Monen koiran omistajan voi olla vaikea uskoa agilitytunnilla, että oma koira on liian lihava, varsinkin jos koiran kasvattaja samaan aikaan kehuu koiraa. Näitä rotujahan on jo, joissa näyttelyissä pärjää selvästi ylipainoiset koirat ja agilityssä ne taas kärsivät aivan varmasti (esim. cockerspanielit). Koiran ylipainosta tulee sanoa koiran omistajalle ja se pitää siis ottaa huomioon treeneissä.
Kouluttamisesta tässä ketjussa on puhuttu myös paljon ja varmaan moni on kanssani samaa mieltä, että motivoituneita koiran ohjaajia on kaikista mukavin kouluttaa. Minulle ei ole ainakaan mitään väliä sillä, mikä on ohjaajan tavoitae, jos ohjaaja on motivoitunut. Motivoitunut ohjaaja ottaa ohejita vastaan ja on halukas tekemään asioita oman tavoitteensa eteen. Tavoite voi olla vaikkapa kisauran aloittaminen, kakkosiin nouseminen tai SM-kisoihin pääseminen. Jokainenhan tekee vapaa-ajallaan mieluummin sellaisia asioita, joista tykkää - joten motivoituneille harrastajille on huomattavasti helpompi löytää kouluttajia.
Lajissa on myös paljon niitä, joilla ei ole motivaatiota tavoitteelliseen harrastamiseen. Eli halutaan käydä vain viikottaisessa harrastuksessa tekemässä jotain koiran kanssa. Tämäkin on minusta aivan mahtavaa tapa parantaa suhdetta omaan koiraansa ja tällainen mahdollisuus olisi hyvä tarjota mahdollisimman monelle. Mutta mutta...
Varsinkin lajin suurissa kasvukeskuksissa tulijoita on enemmän kuin mitä paikkoja on, niin monessa seurassa nämä ei tavoitteellisesti harjoituksissa kävijät eivät vain mahdu treeniryhmiin eikä näihin ryhmiin välttämättä löydy kouluttajia. Jostain syystä kouluttajat ovat yleensä niitä tavoitteellisia harrastajia, jotka mieluiten kouluttaisivat tavoitteellisia harrastajia. Olisi hyvä, jos kouluttajiakin olisi kaikista harrastustasoista. Koska seuroissa on paljon harrastajia ja niitä hyviä harrastusaikoja ja -paikkoja seuralla on rajallinen määrä, niin niiden jakaminen onkin oma taiteenlaji. Tässähän jokainen seura tekee itse sen päätöksen miten treeniryhmät ja treeniajat jaetaan. Yleensä parhaat treeniajat menevät aktiivisimmille ja tavoitteellisesti harrastaville seuralaisille. Kun kaikki ajat on jaettu, niin helposti käy niin, että talviharjoitteluaikaa ei juurikaan jää niille, jotka haluasi käydä kerran viikossa tekemässä jotain hauskaa koiransa kanssa.
Ja kun tässä ketjussa puhuttiin myös kouluttajien ja seurojen toiminnasta niin tässä vähän vielä seurojen toiminnastakin:
Parhaiten toimivassa seurassa pitää minusta olla kaiken tasoisia harrastajia, mutta jokaisen harrastajan tulisi kuitenkin olla jollain tapaa aktiivinen, sillä muuten ei seura toimi. Seurathan pyörivät talkoovoimin ja sen takia onkin hyvä, jos tulijoita on enemmän kuin mitä voidaan seuraan ottaa. Seura voi yrittää valita siitä porukasta ne kaikkein aktiivisimmat mukaan harrastukseen. Varmasti jollain heistä on suuriakin tavoitteita ja jollain saattaa olla ylipainoinen koira tai jopa olla itse ylipainoinen mutta seuran kannalta sillä ei ole suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta sillä aktiiviset seuran jäsenet takaavat toiminnan kehittymisen.Tulipas tekstiä paljon. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun asti ;-)
Ville Liukka
PS: Itse aloitin siis agilityn ylipainoisen cockerspanielin kanssa - enkä edes tajunnut että se on ylipainoinen...