Jutun lähetti jep , Lokakuun 23, 2009 kello: 11:39:34
Re: Ylipainoinen tai huonokuntoinen koiraVastineena juttuun: Re: Ylipainoinen tai huonokuntoinen koira, jonka kirjoitti: Puurot ja vellit , Lokakuun 23, 2009 kello: 10:26:45:
Puurot ja vellit kirjoitti:
» Puurot ja vellit alkavat mennä pahasti sekaisin, kun sotketaan toisiinsa keskustelua menestymismahdollisuuksista ja terveydestä.
» Ylipainoisille tai liikuntarajoitteisillekaan ohjaajille, jotka ovat muuten terveitä, ei ole liikunnasta mitään haittaa. Rehkiminen flunssaisena on vaarallisempaa.
» Menestymismahdollisuuksia ylipaino tai liikuntarajoitteet toki haittaavat. Mikä seura uskaltaisi kuitenkaan asettaa rajoituksia, joiden mukaan treeniryhmiin ei oteta jonkin painoindeksin ylittäviä tai jollain tavalla liikuntarajoitteisia ihmisiä mukaan? Kielteinen julkisuus olisi taattu, eikä tällaisia rajoitteita voi pitää harrastustoiminnan hengen mukaisina ellei kyseessä ole sääntöjensäkin mukaisesti yksinomaan huippu-urheiluun keskittyvä seura. Silloinkin ensimmäinen rajoitus koskisi luonnollisesti "vääränrotuisia" koiria, joille ei huipulle ylletä. Ohjaaja voi laihduttaa, koiran rotua ei voi muuttaa.
» Parin kouluttaminen on täysin mahdollista aivan riippumatta ohjaajan mahdollisista liikuntarajoituksista. Koulutusohjaajan pitää vain pystyä näkemään muitakin kuin yksi ainoa tapa toimia. Mikä olisikaan hienompaa koulutusohjaajalle kuin se, että koirakko etenee ja menestyykin omalla tasollaan, vaikka ohjaajalla olisi ikää, ylipainoa ja ongelmia liikkumisessa. Ja jopa vääränrotuinen koira!
Niinpä. Kyllä minustakin on hälyttävää jos lajin sisällä ajatellaan, että koirakkojen ja pian kai ohjaajienkin on oltava tiptop-kunnossa tai kouluttaminen on ajan hukkaa. Tuntuu että huippujen koulutusmetodit ja vaatimukset aletaan mieltää yleisesti kaikkia lajin pariin tulevia koskeviksi. Kyllä, on totta että arvokisoissa menestymiseen tähtäävä harjoittelu todennäköisesti vahingoittaa ylipainoisen koiran terveyttä. Totta on sekin, että koiran ylipaino jo sinällään saattaa estää huipulle pääsyn, joten on ajan tuhlausta kouluttaa sellaista koiraa huipulle tähtäävillä metodeilla ennen kuin ylipaino-ongelma on hoidettu. Mutta ei kai kaikkien koulutusohjaajien ainoa tavoite voi olla kouluttaa ohjattaviaan Suomen tai jopa maailman huipulle?
Ei kai kukaan kuvittele, että uusia harrastuspaikkoja voi rakentaa vain niitä varten, jotka ns. tähtäävät huipulle? Laskekaa nyt itse, koko maasta osallistui viime vuonna SM-kisoihin ja MM-karsintoihin vajaat neljäsataa koirakkoa. Agilitylisenssejä on nyt lunastettu kolmisentuhatta, ja lisäksi on lukuisa joukko ilman lisenssejä lajia harrastavia ei-kilpailevia. Melko rajallinen määrä nykyharrastajistakin siis yltää edes tuonne kansallisen huipun tuntumaan. Kansallisiin arvokisoihin osallistuvien määrää ollaan paremminkin rajaamassa pienemmäksi kuin nostamassa, joten jos laji havittelee kasvua, kuten puheista ja rakennusprojekteista voisi päätellä, se kasvu tapahtuu pääasiassa muualla kuin ns. huipulle tähtäävien määrässä.
Suurempi ongelma kuin koirien ylipaino tai huono kunto taitaa nykyään olla koulutusohjaajat, jotka suhtautuvat asiaan automaattisesti niin, että ei-kriteerit täyttävät karsitaan pois lajin parista. Ei puhettakaan että keskusteltaisiin siitä, miten koiran kuntoa voi kohottaa tai ns. fysiikkaa säästävästä treenistä. Tiukat fyysiset ennakkokriteerit ymmärtää koulutusohjaajilla jotka kouluttavat maajoukkuetason koirakoita, heidän on järkevääkin vaatia, että koirakoiden fysiikka on paras mahdollinen jo treeniryhmään tullessa. Muiden toivoisi ajattelevan asiaa enemmän siltä kannalta, että treenit rakennetaan treenajien taidon ja kunnon mukaan. Agilityllä voi olla suuri merkitys sekä huonokuntoisten koirien että ohjaajien terveyden kannalta, jos asiaan suhtaudutaan oikein. Ehkä laji sinänsä ei ketään laihduta, mutta voi hyvinkin kannustaa fyysisen kunnon yläpitoon.