Jutun lähetti Hyvää oloa , Huhtikuun 13, 2011 kello: 15:37:18
Re: TSAU:lle vähän noottiaVastineena juttuun: Re: TSAU:lle vähän noottia, jonka kirjoitti: Lukutaitoa? , Huhtikuun 13, 2011 kello: 13:12:40:
Nyt en kirjoita TSAUsta vaan hyvästä olosta yleensä. Hyvä Terveys-verkkolehden kirjoituksessa puhutaa hyvästä olosta seuraavasti:
"Jokainen saavuttaa hyvän olon omalla tavallaan ja kokemus on aina henkilökohtainen. Silti kuvailemme noita kaivattuja tiloja usein samoilla sanoilla: onnellinen, rauhallinen, huoleton, vahva, tasapainoinen, luottavainen, energinen, vapautunut, rentoutunut.
Huikaisevan tunteen voi kokea yksin tai muiden kanssa. Yksin ollessakin hyvää oloa sävyttää yhteenkuuluvuuden ja sulautumisen kokemus. Tunnet olevasi yhtä luonnon kanssa tai sen kanssa mitä teet. Kun uppoudumme kokemaan tai tekemään jotain itsellemme mieluista, antaudumme hetken valtaan. Voimme saavuttaa niin sanotun flow-tilan. Sille on ominaista syvä keskittyminen ja sitä seuraa tasapainon, turvallisuuden ja voiman tunne, valmennuskonsultti Jukka Kataja sanoo."
Tässä on määritelty paljon hyvän olon asioita ja niistä voi varmasti jotakin oppia. Hyvä olo on kuitenkin hyvin subjektiivinen kokemus. Jokainen meistä peilaa sitä lähinnä itsessään eli onko minulla hyvä olo. Toivomuksetkin ovat lähinnä sen suuntaisia, että toivotaan jonkun tekevän jotakin minun hyvän oloni edistämiseksi. Harvoin tullaan kyselleeksi, että onko kaverilla hyvä olo. Onko kaverilla huolia ja murheita ei tunnu ketään kiinnostavan, sillä sehän on hänen murheensa. Myönnän, että itsestänikin on tullut kyyninen. Jos joku seurani jäsenistä tulee valittamaan, että hänellä ei ole sitä tai tätä oikeutta tai asiaa, niin koen, että pitäisikö minun ottaa vastuu hänen huonosta olostaan, mutta hän ei ole valmis ottamaan yhtään vastuuta minun tai kenenkään muun huonosta olosta. Jos jokainen keskittyy vain omaan huonoon oloonsa voi yhdistyksen kuitenkin lopettaa. Yhdistystoiminnan tulisi olla enemmän antamista kuin ottamista. Enemmän toisten huonon olon parantamista kuin oman huonon olon korostamista ja pahimmillaan levittämistä. Jos oma huono olo on kaikkein päällimmäisin asia, niin ehkä kannattaa mennä kotiin ja pysyä siellä tai olla edes hiljaa. Ainakaan ei kannata aina valittaa omaa huonoa oloaan muille, sillä ensisijainen vastuu sen parantamisesta on itsellä ei kenelläkään muulla.
Joskus ja itseasiassa aika usein tuntuu siltä, että paljon useammat ovat valmiita jakamaan kaikki seuratoiminnan ilot kuin seuratoiminnan surut. Ehkä se sitten on niin, että jäsen- ja harjoitusmaksuja sekä kilpailumaksuja tulee nostaa selvästi, jotta seuroihin on mahdollisuus palkata kouluttajia ja kilpailutyöntekijöitä. Silloin jokainen jakaisi surut maksamalla niistä oman osuutensa selvinä seteleinä. Ehkä se tuottaisi joillekin huonoa oloa, mutta silloin se olisi jälleen henkilökohtaista. Ainakaan minun ei tarvitsisi toisten huonoa oloa ratkaista. Riittää, että ratkaisisin vain omat tuskani. Ehkä seuraavalla kerralla, kun kohtaan kilpailussa jonkun asiattoman vinkujan ja marmattajan, lähdenkin kotiin. Silloin olisi varmasti kaikilla paljon parempi olla. En tarkoita, että asiasta ei saisi sanoa, mutta asiasta voi sanoa asiallisesti.