Jutun lähetti Hoo Moilanen , Heinäkuun 22, 2011 kello: 13:43:32
Ihmettelyn aiheitaIhmetystä aiheuttaa mm. seuraavat asiat:
Aina, kun on SM-kisat tai karsinnat takana päin, nämä kisat saavat kriitikot nousemaan takajaloilleen ja ilmaisemaan tyytymättömyytensä mm. osallistumisoikeuskriteereistä ja kisojen toteuttamissäännöistä, joiden taustalla tuntuu itseasiassa olevan kitkerä maku siitä, että ns. väärät koiratkot pääsivät voittamaan.
Toinen asia, mitä ihmettelen on se kaikki-tai-ei-mitään -ohjaustyylin suosiminen. Mitä hyvää siinä oikein on? Ei mitään. MM-kisoissa - jos se nyt sitten on se tavoite - kahdella kohtuullisella nollalla tai jopa yhdellä virheellä saavuttaa paremman lopullisen sijoituksen, kuin yhdellä huippunopealla nollalla toisen radan tullessa hylätyksi. Anteeksi nyt vaan, mutta tässä ohjaustyylissä jotenkin taustalla kuultaa enemmänkin miesten suosima tyyli revitellä. Ja sehän näkyy, tavallisissakin kisoissa. Enkä tätä tarkoita kehuksi.
Nytkin karsinnoissa keskimääräistä parempiin lopputuloksiin pääsivät ne, jotka tekivät ei ihan niin nopeaa, mutta tarkkaa ja virheettömyyteen pyrkivää suoritusta. Monet revittelijät jäivät ulos.
Kolmanneksi... Miksi nollien suurta määrää pidetään jonakin mittarina? Kai se jotenkin kyvyistä ja tasosta kertoo, mutta ehkä enemmänkin varallisuudesta. Mielestäni suhdeluku kertoo taidoista totuudenmukaisemmin. Siis luku, joka saadaan nollien määrä suhteutettuna yrityksiin. Parilla joukkueeseen päässeellä miniohjaajalla nollien saavutus suhteutettuna yrityksiin oli 3-3,5 (ts. yhtä nollaa kohden ovat joutuneet suorittamaan keskim. 3-3,5 rataa, ja 2 nollaa/6-7 rataa). Parhaimmasta päästä maajoukkuueen parilla mediohjaajalla ja yhdellä maksiohjaajalla suhdeluku on 1,5-2. Vertailun vuoksi rankingin taulukkoon viitaten, 3 lk:sta löytyy kisaajia joiden suhdeluku voi olla jopa yli 25, ts. jokaista nollaa ovat ottaneet väh. 25 rataa. Suhdeluvussa ei ole väliä, onko vuoden aikana kisannut 10 rataa vaiko 100.