Jutun lähetti kolmas , Syyskuun 26, 2011 kello: 10:33:04
Re: Rekisteröintimääristä vieläVastineena juttuun: Re: Rekisteröintimääristä vielä, jonka kirjoitti: Eulalia , Syyskuun 26, 2011 kello: 08:11:23:
On olemassa myös kolmas näkökulma.
Mahdollisimman sopiva rotu itselle, jolla voisi harrastaa agilityäkin. Itse olen edennyt aina tätä kautta.
Silloin kun hankit itsellesi sopivan rodun ja yksilön, voit myös menestyä sen koulutuksessa ja saavuttaa harrastuksessa sellaisia tasoja, jota ko. rodulla ei ehkä ole koskaan ennen saavutettu. Meillä on läjäpäin sellaisia rotuja agilityn huipulla, joista muu maailma ei osannut uneksiakaan ennen kuin me nostimme ne rodut menestyjiksi. Bortsut, belkkarit ja sheltit on keksitty ajat sitten maailmalla, mutta mm. tälläiset rodut ovat nousseet vahvasti meidän osaamisen myötä agilityn huipulle: Borter, koikkeri, tolleri, kromfo, mudi, kelpie, kroatti, kääpin.Eulalia kirjoitti:
» epäkoira kirjoitti:
» » » No, jos luit keskustelun, niin tuo KISAKOIRA-heitto oli varmaan vastine siihen, miksi kukaan ottaisi chihun KISAKOIRAKSI. Samalla tavalla voi kysyä, miksi jonkun pikkumaksin kisaaminen olisi sen tärkeämpää kuin esim. chihuahuan. Molemmilla tapauksilla voi varmsti harrastella agilitya omaksi iloksi, jos/kun kisamittaiset esteet ovat huonon kokoisia. Rakentelee vaan sopivan kokoisia esteitä ja treenailee niillä.» » Oikeasti pointti oli se, että kenenkään IHMISEN harrastaminen ja kisaaminen ei saisi olla siitä kiinni, että säännöt ovat tyhmät ja normaalirakenteisen koiran kanssa ei voi kisata. Sääntöjen tyhmyyttä on se, ettei mineillä ole mitään alarajaa tai ylipäänsä koiran säkäkorkeutta/painoa ei huomioida mitenkään alle 35 cm tapauksissa ja toisaalta taas se, että maksit joutuvat hyppäämään 65 cm korkeita esteitä. Chihut ovat tässä olleet esimerkkinä siksi, että rotu on erittäin yleinen ja kyse on siis ihan isosta joukosta ihmisiä, jotka eivät voi harrastaa.
» » Jos pikkumini joutuu hyppäämään 2x säkäkorkeutensa ---> Ei mikään ongelma
» » Jos pikkumaksi joutuu hyppäämään 1,5x säkäkorkeutensa ---> Ongelma on merkittävä» » Miten ihmeessä tuo ylläoleva voi olla mahdollista, jollei toiset rodut ole toisia tärkempiä?
» Itse näkisin, et kyseessä on kaksi eri näkökulmaa, joista ihmiset lähtevät liikkeelle:
» - toinen on ihastunut tiettyyn rodun ja koiran hankkimisen jälkeen kokeilee agilityä niillä ehdoilla, joka koira asettaa.
» - toisen henkilön silmissä siintää agility ja kisaaminen on tässä olennaista -> hän hankkii lajiin mahd. sopivan rodun; luonne, koulutettavuus, fyysiset ominaisuudet jne.» Näissä kummassakaan ei ole mitään väärää. Kuitenkin näkisin, että ne, jotka hankkivat ensin sen koiran, mutta eivät koiran rotua miettiessään ole pohtineet sen pontentiaalisuutta agilityn vaatimuksiin sopiviksi, ovat aika huonossa asemassa alkamaan vaatia lajiin muutoksia omalle rodulle sopiviksi vain sen vuoksi, että ovat ensin panostaneet rotuun ja vasta sen jälkeen lajiin. Tästä lajista on kovin vaikeaa saada sellaista, että siinä huomioitaisiin kaikki rodut, koska skaala on suuri niin monella osa-alueella.
» Mun mielessäni on aina tullut ensin laji ja siihen hankkinut mahd. sopivan rodun + yksilön, enkä ole katunut. Meillä ei ole mitään lajiin liittyviä keinu, pikku-maksi tms. ongelmia. Se, et esim. sheltti kasvaakin 1-2 cm liian korkeaksi, se on vaan paska tuuri, mut elämä on.