Jutun lähetti muun rotuinen , Syyskuun 26, 2011 kello: 21:13:46
rodun valinnasta.Vastineena juttuun: Re: Rekisteröintimääristä vielä, jonka kirjoitti: kolmas , Syyskuun 26, 2011 kello: 10:33:04:
kolmas kirjoitti:
» On olemassa myös kolmas näkökulma.
» Mahdollisimman sopiva rotu itselle, jolla voisi harrastaa agilityäkin. Itse olen edennyt aina tätä kautta.
» Silloin kun hankit itsellesi sopivan rodun ja yksilön, voit myös menestyä sen koulutuksessa ja saavuttaa harrastuksessa sellaisia tasoja, jota ko. rodulla ei ehkä ole koskaan ennen saavutettu. Meillä on läjäpäin sellaisia rotuja agilityn huipulla, joista muu maailma ei osannut uneksiakaan ennen kuin me nostimme ne rodut menestyjiksi. Bortsut, belkkarit ja sheltit on keksitty ajat sitten maailmalla, mutta mm. tälläiset rodut ovat nousseet vahvasti meidän osaamisen myötä agilityn huipulle: Borter, koikkeri, tolleri, kromfo, mudi, kelpie, kroatti, kääpin.Tässä olikin tiivistettynä pointti hyvin. Eli rotu, jolla voisi harrastaa agilityakin. Kun se agility on kuitenkin koiralla vain pieni osa elämää. Olisi harmi, jos joku ottaisi sen sheltin tai beeceen vain siksi, että ne ovat ainoita oikeita agilityrotuja sääntöjen, estemittojen, liiton, kouluttajien, seurojen jne. näkökulmasta. Tämähän olisi helppo ratkaisu sikälikin, että ei tarvitse ajatella asioita monimuotoisesti, vaan voitaisiin keskittyä siihen paimenkoira-agilityyn.
Pienen koiran ottaminen on perusteltua monesta syystä. Kaupunkiasumiseen, julkisilla liikkumiseen, luonnonvarojen haaskaamiseen ja moneen muuhun pohjaten pieni koira on järkevä valinta kaupungeissa, ja tämähän on trendi ollut rekisteröinnessäkin. Useassa seurassa vaan harvinaisemmat rodut nauretaan pois.