Jutun lähetti ITe , Lokakuun 5, 2011 kello: 21:38:55
Re: SAGIn valmentajakurssin sisältö ja koiran ymmärtäminenVastineena juttuun: SAGIn valmentajakurssin sisältö ja koiran ymmärtäminen, jonka kirjoitti: Kummastelija , Lokakuun 5, 2011 kello: 07:39:11:
Valmennusajattelu agilityssa on vielä kehittymisvaiheessa. Mielestäni olisi eduksi jos olisi valmiuksia miettiä kokonaisuutta mielumin laajasta kuin suppeasta näkökulmasta. Olisi ehkä hyvä miettiä miten ylipäätään joku kansainvälinen huippu-urheilija kasvaa ja pysyy huipulla. Yksi oleellinen tekijä on teamiajattelu. Huippu-urheilijan takana on suuri joukko eri alojen asiantuntijoita. Valmentaja on monesti se tärkein asiantuntija, joka koordinoi muiden työtä ja ohjaa valmennettavaa oikeaan aikaan oikean asiantuntijan pakeille. Lihaskunnolla voi olla oma speciaalivalmentaja ja toisaalta juuri oikeaan aikaan urheilija joutuu hierottavaksi. Joku vetää nopeustreenejä ja joku tekniikkaa toinen on taas erikoistunut mittaustekniikkaan tai vaikkapa videoanalyysiin. Kaikki tämä tietysti on hyvin lajisidonnaista. Varmaa kuitenkin on, että hyvin harvassa lajissa yhden valmentajan uskotaan olevan urheilijan kehityksen kannalta ainoa vaihtoehto. Tärkeätä kuitenkin on, että jollakin on valmennusvastuu ja käsitys kokonaisuudesta. Itse en pidä agilitya muita lajeja kummempana tuon periaatteen suhteen. Hyvä agilityvalmentaja osaa paljon, mutta hyvä agilityvalmentaja osaa käyttää myös experttejä. Mielestäni valmennnusteamit olisi se oleellinen asia, jolla lajia voidaan viedä eteenpäin. Oleellista on, että vastuuvalmentajalla on riittävästi tietoa ja ymmärrystä lajin kaikista osa-alueista. Hänen tulee kyetä viemään urheilijaa eteenpäin, mutta ennen kaikkea hänen tulee ymmärtää mitä erityisosaamista kulloinkin tarvitaan ja sitten hankkia tuo tarvittava apu tukemaan kehitystä.
Valmentajamalli pitää sisällään melkomoisen kulttuurimuutoksen. Nykyisin ohjaaja tekee ja suunnittelee lähes poikkeuksetta kaiken tekemisensä itse. Onko agilityssa tilaa ajattelutavan muutokselle? Minusta ainakin huipulla näin pitäisi jossain määrin tapahtua. Ei hätiköiden ja ryntäillen, sillä aitoa valmennuskulttuuria ei vielä ole syntynyt. Mielestäni on kuitenkin syytä tehdä valmentajaksi pyrkiville kysymys, että olisivatko he valmiit ottamaan urheilijan tekemisestä kokonaisvastuun ja olisivatko he valmiit tekemään valintoja urheilijan puolesta niin, että ainoa ratkaiseva tekijä olisi urheilijan etu? - Ei mikään muu. - Se on vaikea haaste.
Koiran käsittely ei ole helppoa hommaa, vaikka monet niin haluavat itselleen uskotellakin. Joskus harvoin olen ollut onnekas näkemään jotain sellaista, jossa on tullut tunne, että tuossa koira ja ohjaaja puhuvat täysin samaa kieltä. Sellaisessa tekemisessä on jotain todella hienoa ja se pitää sisällään monisävyistä osaamista jonka kuvaileminenkaan ei minulta edes onnistu. On valmentajalle todellinen haaste edes pyrkiä saamaan aikaan tuollainen toinen toistaan tukeva synteesi. Sitä valmentaminen mielestäni kuitenkin parhaimmillaan on. Pidän tärkeänä, että valmentamisen visioista ja tavoitteista puhutaan, sillä jos ei edes aavisteta, mitä ideaali voisi olla, niin miten voidaan edes pyrkiä oikealle polulle.