Jutun lähetti ITe , Lokakuun 24, 2011 kello: 11:04:04
Re: Lisenssiseuroista + vapaa-ajan hintaVastineena juttuun: Re: Lisenssiseuroista + vapaa-ajan hinta, jonka kirjoitti: kilpa-aksaaja , Lokakuun 24, 2011 kello: 00:42:26:
kilpa-aksaaja kirjoitti:
» Se, että seuran kaikille jäsenille on tarjolla oman tasoistaan koulutusta tuntuisi tasavertaisemmalta kuin nykyinen tilanne, jossa kaikille muille koulutusta tarjotaan kohtuu edelliseen seurahintaan, paitsi osaaville kilpailijoille.Onko siis mielestäsi tasavertaista jäsenten kohtelua, että huippukisaajiin panostetaan seurassa 4 - 6 kertaa enemmän euroja yhtä koulutustuntia kohden kuin tavallisiin kisaajiin? Etkö edes ole valmis ajattelemaan mallia, jossa seura tukee ryhmää vaikkapa 10 tunti ja ryhmä vastaa itse lopuista kuluistaan? En väitä, että tämä välttämättä olisi paras malli, mutta taloudellisesti paljon lähempänä totuutta kuin se, että seura vastaisi huippujen ryhmäkoulutuksen kaikista kuluista.
» Mutta kun seura on täynnä ohjaajia/seuratoimijoita, jotka ajattelevat juuri noin, että ei makseta ammattilaisille, jos siitä eivät kaikki (eli minä itse) hyödy, niin käytännössä karkoitetaan ne osaavimmat pois seurasta, jotka sitten hakevat oppinsa muualta. Ja jotka eivät jatkossa ole ehkä seuran käytössä talkooolaisina eivätkä koulutusohjaajina.Omalta kohdaltani olen tuskin hyötynyt seurasta taloudellisesti kovinkaan paljoa, joten ihan ei perustelu kolahda kohdalle. En minä kiellä maksamasta ammattilaisille, vaan kysyn, että kenen tulisi maksaa? Kysymys on myös monelta osin siitä, että välttämättä seuralta saatava tuki ja osallistuminen vaikkapa kouluttamiseen tai talkoisiin eivät kulje käsi kädessä. Toiset ovat kyllä valmiita ottamaan vastaan parasta koulutusta, mutta eivät valmiita antamaan sitä koulutusta mitä osaavat antaa. Toki on paljon sellaisia, jotka ahertavat kouluttajina ja talkoolaisina tosi ahkerasti, mutta on itsepetosta vetää yhtäläisyysmerkit huippukisaamisen ja kouluttamisen välillä.
Yleensä meistä lähes jokainen sortuu hyvin helposti arvottamaan omaa tekemistään ylöspäin ja muiden tekemistä alaspäin oli perusteena sitten eurot tai talkootunnit. Jos puhutaan käytetyistä palveluista, niin yleensä asia kääntyy päin vastoin eli itse mieltää käyttävänsä tosi vähän palveluita ja omasta mielestä muut käyttävät niitä aivan liikaa. Rehellisyyden nimessä ehkä kannattaisi todella laskea kuinka monta talkootuntia tekee. Jos pitää omaa tekeemistään ja osaamistaan kaikkien muiden tekemistä huomattavasti arvokkaampana vaikkapa kouluttajana, niin varmaan kannattaisi pitää vuodessa vaikkapa kolme maksullista kurssia, niin näkisi onko se oma markkina-arvo todella muita niin paljon suurempi. Ammattilaisille nostan tässä selkeästi hattua, sillä he testaavat hinnoittelunsa osuvuutta ihan joka päivä. Jos hinnoittelu on pielessä ei oppilaita käy. Jos seuraharrastajan oman hinnoitteluarvioinnin jälkeen on edelleen sitä mieltä, että oma osaaminen ja siitä tuleva hyöty on seuralle ylivertaista ja oikeuttaa siksi euromääräisesti huomattavasti muita suurempaan etuun, niin kannattaa esittää seuran päättäjille laskelma, millä todistaa henkilökohtaisen hyötynsä seuralle. Normaalin talkootunnin EU:n hyväksymän 10 euron tuplaamisenkin todistamisella on varmasti jotain merkitystä. Jos katsot oman hyötysi seuralle olevan jopa 35 /h ja haluat saada sen arvosta vastinetta, niin tietysti voidaan jo kysyä, miksei sitten sinunkin koulutustasi niille vähemmän osaaville siirrettäisi suoraan sille ammattilaiselle, koska joka tapauksessa sehän osaa tuon homman paremmin kuin sinä. Miksi maksaa silloin amatöörille. Oman talkooarvonsa arvioinnissa kannattaa siis olla tarkkana jopa omissa laskelmissa.
Ja silloin voi sitten olla tilanne, ettei seuran sisältä kohta löydy omia kouluttajia niille 2- tai 1-luokkalaisillekaan saati vähemmän kokeneille 3-luokkalaisille. Kokemuksen mukaan ykkösluokkalaiset eivät ole niinkään rohkeita/innokkaita kouluttamaan oman tasoisiaan koirakoita kuin kolmosluokkalaiset.
Seuran sisältä ei löydy kouluttajia, jos kouluttajien koulutusta ei tueta. Jos huippukisaaja ei itse seurassa kouluta hänen tukemisensa ei millään tavalla edistä seuran kouluttamisen tasoa. Jos olet toista mieltä, esitä perusteluketju, miten hänen osaamisensa edes teoriassa voisi siirtyä muiden harrastajien hyödyksi.
» Virhepäätelmä tuossa ITe:n laskelmassa on siinä, että seuran koulutuksen taso ei ulkopuolisia kouluttajia käyttämällä nousisi muualla kuin tuossa yhdessä ryhmässä. Jos seura hoitaa asiansa niin, että myös osaavimmilla agilitaajilla on sopivan tasoista koulutusta, he todennäköisesti ovat motivoitavissa myös kouluttamaan osaamistaan eteenpäin, jolloin usean muunkin ryhmän taso nousee ja koko seuran taso nousee. Ja tämä kaikki kohtuullisen pienellä taloudellisella panostuksella, eli yhden ryhmän ulkopuolisen kouluttajan palkkaamisella. Olisihan se seuralaisten kannalta taloudellisempi vaihtoehto kuin se, että kaikki menisivät kaupallisille kouluttajille.
Perustelusi pitää sisällään aivan liian paljon väittämiä tyyliin, että ovat todennäköisesti motivoitavissa. Kylmä fakta on, että nämä asiat eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa. Toiset ovat hyvinkin kiinnostuneita kouluttamaan ja toisia huippuja se ei kiinnosta pätkääkään. Seuran kannalta he ovat aivan erilaisessa asemassa seuran saaman hyödyn kannalta.
» Yksi mahdollisuushan on perustaa vain tavoitteellisille kilpailijoille suunnattuja mikroseuroja, joissa pieni tiivis joukko maksaa itselleen harjoituspaikan ja kouluttajan. Ja harrastamisensa rahoittamiseksi he voivat halutessaan järjestää jotain tapahtumia, jopa kisoja, joilla he maksavat hallivuoronsa ja kouluttajansa tai edes osan noista kuluista. Kilpailujen järjestämiseen ei tarvita 200 hengen mammuttiseuraa. Käsittääkseni LAW lounais-Suomen suunnalla toimii jokseenkin noin.Ymmärrän hyvin tällaisen toiminnan. Ymmärrän hyvin, että jotkut haluavat keskittyä toimimaan vain huippujen kanssa. On aivan oikein perustaa silloin sellainen seura, joka noudattaa tätä politiikkaa ja kustannukset jaetaan sitten sillä periaatteella kun se siinä seurassa on mahdollista. Se mitä vastustan liittyykin näihin monen tasoisia harrastajia sisällään pitäviin seuroihin. He maksavat usein yhteisillä talkootöillä hallia. Pitäisikö silloin niiden tavallisten harrastajien vielä erityisesti toimia huippujen rahoittajina. Mielestäni ei pitäisi. On sitten oma kysymyksensä arvioida kohtuutta. Säännöllinen viikkokoulutus ulkopuolisen ammattilaisen toteuttamana ja muiden maksamana mielestäni selkeästi ylittää kohtuuden rajan.
» Hienoa että joissain pääkaupunkiseudun seuroissa ajatellaan myös osaavimipia kilpailijoita ja järjesteään ulkopuolista koulutusta joka rahoitetaan epiksillä. Sama ei valitettavasti ole todellisuutta joka paikkakunnalla, joissa tavoitteellista kilpailemista pidetään lähes kirosanana.Ei tavoitteellinen kilpaileminen ole kirosana. Muitten kukkarolla käyminen on. Jotkut tuntuvat aina löytävän harrastuksensa rahoittajaksi jonkun muun. Sitä minun on vaikea käsittää.
» >>>Kaikkia hyötyjä ei kaikissa seuroissa ole, enkä sitä väitäkään, mutta jokainen voi laskea itse mitä seuraltaan saa. Kannattaa kuitenkin olla rehellinen itselleen, sillä tässä voi pettää vain itseään ei muita.» >Toisessa vaakakupissa on sitten tämän mahdollisen ulkopuolisen kouluttajan käyttäminen yhdistyksen ryhmäkoulutuksessa.
» 1,5 tunnin ryhmäkoulutuksen arvo olisi siis 52,50. Tämä tekisi vuodessa 2310 euroa ryhmää kohti. 200 jäsenen seurassa tämä tarkottaisi 11,55 euron lisämaksua kaikille ryhmäpaikan omaaville vuodessa, vaikka muiden kuin tämän yhden ryhmän koulutustaso ei nousisi lainkaan.
» >Kysymys on siis siitä, ovatko nämä muut valmiit maksamaan tuon 11,55 euron lisäyksen.