Jutun lähetti taviskoutsi , Joulukuun 2, 2011 kello: 09:44:35
Re: ValmentajakurssilaisetVastineena juttuun: Re: Valmentajakurssilaiset, jonka kirjoitti: Päivi K. , Joulukuun 1, 2011 kello: 18:40:45:
Päivi K. kirjoitti:
» Eikö sitä kannattaisi alkaa nyt sitten samassa hötäkässä eriyttämään?
» Meillä ainakin tyttö on joka vuosi ihan seuratason treenillä SM;ssä ja karsinnoissa ja rakentelee kyllä koiristansa Valiot ja se on mun mittakaavan mukaan taviksen hommaa. Ei se koskaan pääse ihan kärkeen tai saa lippuja MM koneeseen, mutta nauttii koko rahalla kisaamisesta ja pystyy kokemaan vielä sosiaalisen kanssakäymisen ihanuutta kivan harrastuksen parissa.
» Ja kuinka sitten voi olla mahdollista kaikkien näiden vuosien jälkeen kun bisnes jo on kukoistanut ja hyvin moni on tarttunut huippukoutseihin, sinänsä ihan ok, mutta sitten kun oon mennyt ihan taviksena kouluttamaan, on tilanne todellisuudessa kuitenkin se, että kädet käy ja jalkaterät on sojossa johonkin määriteltyyn suuntaan, mutta koira tekee jotain ihan muuta, mitä ohjaaja haluaa. Tilanne lähteekin koiran ja ihmisen yhteistyön aakkosista....
» Muutaman vuoden tauon jälkeen palasin v 2010 tosissaan ihailemaan nykyagiliitoa muutaman raksavuoden jälkeen suurin odotuksin ja ajtuksin, ettei minua enää onneksi tarvita...mitä näin? En mitään uutta, samoja virheitä, samoja vanhoja selityksiä.
» Ja vielä edelliselle; radat voidaan rakentaa vaativammiksikin; ei se estä tavista onnistumasta, jos on hyvin koulutettu koira ja osaava ohjaaja, niin että siitä vaan määrittelemään systeemiä.Samaa mietin minäkin. Ihan vastaavat huomiot on tullut tehtyä siitä, että on kyllä saatu huippukoulutusta mutta jostain syystä jotain on tapahtunut matkalla teoriasta käytäntöön, ja lopputulos ei ole kummoinen. Oman kisaamisen ja kisatöiden ohessa on tullut huomioitua myös se ettei varsinkaan ykkös- ja kakkosluokkien tasokaan ole henkeäsalpaavasti noussut, edelleen ongelmia on ihan estesuorituksissa ja perusohjauksessakin. Eli yleisesti harrastajien taitotason nostoon ei välttämättä ehkä vieläkään tarvita esim. tietoa urheilijan psyykkisestä valmennuksesta. Huippuvalmennus on asia erikseen, sen tasoa valmentajakoulutuksen sisältö varmasti kehittääkin. Mutta huippukoulutusta ei tule varsinaisesti tarvitsemaan kuin ehkä kymmenesosa kisaajista.
Realistisesti ajatellen jopa lajin kärjen kannalta olisi edelleenkin eduksi jos pohjan rakentamiseen seuratasolla panostettaisiin. Seurojen taviskouluttajien taitotason yleinen kehittyminen vahvistasi myös huippukoulutukseen tulijoiden taitopohjaa taustasta ja lähtöseurasta huolimatta. Lajin yleisestä kehityksestä riippuu missä vaiheessa uraa huipuiksi suuntautuvien koulutus kannattaa eriyttää massasta. Jos yleistä osaamistasoa yritetään nykyisestä kehittää ajatuksella että mahdollisimman moni kisaaja koulutetaan maailmanmestariksi tähtäämisen vaatimalla paneutumisella, tulee homma nopeasti niin raskaaksi että todellisten huippujen kehitys saattaa jopa vaarantua turhan laajalle jaettujen resurssien vuoksi.
Kyllä minustakin huippuvalmentajien /taviskouluttajien koulutuksen eriyttäminen tässä vaiheessa olisi kannattanut. Sen sijaan että nyt koulutetaan parikymmentä valmentajaa huippukisaajia varten olisi koko harrastajajoukon kannalta mielekkäämpää ehkä ollut kouluttaa korkeintaan kymmenisen "huippucoachia" ja vaikka parikymmentä kouluttajaa taviskisaajien ja asuinalueensa kouluttajien taitotason nostamiseen. Koulutusohjelmakin olisi voinut osittain sama, mutta "taviskouluttajien" koulutus olisi keskittynyt koiran ja ihmisen oppimisprosesseihin ja yhteistyöhön jne aiheisiin. Jos taas ajatus olikin se, että liiton (eli yhteisiä) resursseja käytetään vain hyvin kapean kärkijoukon koulutuksen tason kehittämiseen minusta kenttäväen negatiivinen palaute on ihan oikeutettua.