Jutun lähetti vakavuus....sääli , Joulukuun 16, 2012 kello: 22:05:53
Re: (Re: Poissa palkintojenjaosta) + lajin muuttumisesta vakavaksiVastineena juttuun: (Re: Poissa palkintojenjaosta) + lajin muuttumisesta vakavaksi, jonka kirjoitti: Lotta , Joulukuun 9, 2012 kello: 22:31:57:
Lotta kirjoitti:
» Totta kyllä, kuten "Palkittu" kirjoitti ja moni muukin sen huomannut ja useassa eri ketjussa siitä on aiemminkin keskustelu, että agility menee yhä vain urheilullisempaan suuntaan, en tiedä täytyisikö urheilun välttämättä sitä olla, mutta siihen se menee; eli vakavampaan suuntaan. Siis kisaaminen, treenaaminen, koiran huoltaminen sen edellyttämällä tavalla ja ehkä joillakin jopa ihan arkikin koiran kanssa on vakavaa, seurataan vointia, kuntoa ja jokaista pikku risahdusta juostaan lääkärissä ja hierojalla ja fyssarilla ja kisaaminen on sitten vain ja ainoastaan nollan kuvat silmissä, stressaantuneena jo pelkästä ajatuksesta. Tai joku stressaa toinen ei. Kisapäivät ovat yleensä hektisiä, vaikkakin olen itse tähän mennessä pystynytkin pitämään ne kuitenkin aina positiivisena kokemuksena, nollan kuvatkin vain kutkuttaa vatsan pohjaa, eivät kurista kurkkua. Pidän kilpailemisesta! Olen myös melko hyvä häviämään, uskoakseni :) - ainakin toistaiseksi. Mutta en tarpeeksi usein läheskään osa iloita muiden menestyksestä! Kateus on kamala asia...!» Itseäni harmittaa myös, että tämän lajin myötä osa omasta "ilosta omistaa koira" vain väistämättä hukkuu sinne kaiken vakavuuden alle. Tiedostan että koirasta tulee huolehtia ja niinpä se vain menee, että omatunto soimaa sitten, jos ei lämmittelyt jä jäähdyttelyt ole kohdillaan, jos treenaa liian paljon tai liian vähän, jos ei ole muistanut /ehtinyt / tai ei ole ollut varaa käyttää (sehän tästä nyt vielä puuttuu, että hankkii koiran eikä ole varaa fysioterapiaan), tai uimassa tai akupunktiossa tai kuvauttamassa päästä häntään ennen uran aloittamista (huom. uran.). Osalle kaikki tuokin on vain yksi tapa tuoda hyvää oloa koiranomistamisesta - olla hyvä omistaja ja varma siitä että tekee nyt kaiken taatusti oikein ja voi helposti osoittaa sormella niitä jotka eivät. Sormella osoittelua en hyväksy, mutta näinpä se on, että agilityn on, onneksi, hoksattu olevan erittäin fyysinen laji, jota varten koiran tulee olla hyvässä kunnossa ennalta ehkäisevästi ja ylläpitää sitten tuota kuntoa sekä liikunnalla että kattavalla lihashuollolla.
» Ja suun voi pitää kiinni, jos meinaa sanoa, että eihän sitä ennenkään. Laji oli aika erilainen ennen, kuten edeltävä jo sanoikin. Ja jos koiralla treenaa ja kisaa ja antaa lämmittelyjen ja jähdyttelyjen ja muun lihashuollon olla omassa arvossaan, niin ennen pitkää se kyllä huomauttaa itsestään, surullista kyllä, mutta näitä sitten sattuu. :(
» Niin ja siihen alkuperäiseen aiheeseen, en palkintojen jaosta välttämättä niin perusta itsekään :) Vaikka harvoin sinne pääsen ja aina se on kivaa :D Mutta tykkäisin vaikka esim. starttirahan palautuksestakin ja palkintojen jaot esim. 3. luokista pois kokonaan. Ja ruusukkeet sertejä jne lukematta pois myös! Ja tämä lähinnä kisoja järjestäneenä - olisi niin paljon helpompaa!
» En tosiaan pidä itsekään palkintojen odottamisesta tai kyttäämisestä että milloin aloitetaan, tahdon radan jälkeen lähteä koiran kanssa pitkälle lenkille kelloa liiemmin katsomatta. Ja eihän se onnistu, jos ensin pitää odottaa, että jaetaan palkinnot. Kyllä lenkittäminen on aivan pätevä syy jäädä palkinnoilta pois. Ylimielisyydestä en osaa sanoa. Se on kyllä ikävää.. :( Omat kokemukseni palkinnoilta poisjäämisestä ovat liittyneet lähinnä juurikin koirien jäähdyttelyyn samaan aikaan, siis silloin kun olen palkintoja ollut jakamassa. Ja syynsä kullakin, tuskin niitä kannattaa kenenkään alkaa täällä perustelemaan? Vai oliko tämä viestiketju jostain aivan muusta alunperinkin?
» Agilitya pitää vain oikeasti vähitellen alkaa vertaamaan urheilulajiin, eikä vaikkapa tokoon tai koiranäyttelyihin tai muuhunkaan koiraharrastukseen. Se vaan on ihan eri asia, koirakeskeistä edelleen, mutta aivan eri tavalla.
» Ja silti siitä tykkään tai ehkä juuri siksi ja kovasti koetan myös nauttia enkä niin paljon stressata :) Stressi vähenee tosin huomattavasti kun tietää tekevänsä oikein ja koira voi hyvin.
Tosi on että laji on muuttunut vakavaksi. Koira ostetaan vain sen perusteella mikä rotu pärjää, eli bortsuja ja sheltejä on kisoissa pilvin pimein. Muisen rotujen omistajia katsotaan monissa seuroissa halveksuen, kun heillä ei ole mitään tavoitteita (tietenkään kun ovat ostaneet väärän rotuisen koiran). pennuilla aletaan treenata agilityä niin nuorena että niille tulee lonkka, kyynärä, selkä ja OCD vikoja. Kun pitäähän sen koiran nousta heti kolmosiin kun kisaikä on täys. vaan 6 starttia ja kolmosiin, muu ei käy. Ohjaaja ei ooe mitään ellei se osaa kaikenlaisia hienoja ohjauskuvuíoita vaikka vähemmälläkin pärjäis. mutta se ei näytä hienolta jos vaan valssailee radalla. pitää tehdä saksalaisia ym. jaakotuksia jotta näytät olevasia oikea ohjaaja. ja sit palkinnot. monesti palkinnot ovat aika huonoja joten en ihmettele miksi joku ei niitä halua. lahjakortti on hyvä, sillä silloin saa kisata ainakin yhden kisan halvemmalla. mutta jos sattuu olemaan pois palkintojen jaosta sen takia että on pitämässä huolta koirastaan niin ainakin näin talviaikaan sen pitäisi olla plussaa ohjaajalle. kesäkelilläkin puutteelinen jäähdytys voi aikaansaada lihasjumin saati sit pakkaskeleillä. ja kun yleensä palkintojen jaosta ei ole ollut mitään tarkkaa ajankohtaa ja kuulutukset ei kuulu ulos niin jos olet lenkillä niin silloin myöhästyt. piste.
» kisaaja kirjoitti:
» » Palkittu kirjoitti:
» » » Olen itse kokenut kisajärjestäjänä, kisaajana ja katsojana, jopa myötähäpeää kun kanssakilpailijat eivät saavu palkintojen jakoon.» » » Tuollaisella käytöksellä osoitetaan ylimielisyyttä monia tahoja kohtaan, jotka ovat nähdeet vaivaa tapahtuman onnistumiseksi. Onko tämä malli, jonka haluatte välittää teitä ihaileville kisaajille ja katsojille? Onko tämä tapa kiittää kisaajia, yleisöä, tuomaria ja kisajärjestäjää?
» » » Minä olisin valmis jättämään ko. kisaajat ilman palkintoa ja olisin valmis hyväksymään sääntöön pykälän, jolla tulos mitätöidään epäurheilijamaisen käyttäytymisen vuoksi.
» » Pitää muistaa että joukossa on aina ensikertalaisia, heitä joille rusetti tai lahjakortti merkkaa paljon. Ja se että jos joskus vaikka sinne palkintosijoille yltää kovassa porukassa on hieno asia sekin! Kilpailuja ei, eikä pitäisikään järjestää ilan palkintojen jakoa, se on osa tapahtumaa, aivan kuten itse kisa.
» » Aloitin harrastamisen vuosia sitten kun pääsääntöisesti kisattiin säkäluokka kerrallaan joka kisa (mini-medi-maxi, mini-medi-maxi), tällöin kilpailu oli tapahtuma jossa sai rauhassa tutustua rataan, ehti moikata tuttuja, lämitellä koiran rauhassa ja olla palkintojenjaossa paikalla. Nykyään tullaan kiireellä, juostaan radat, koiran voi loppuverrytelä ja alkulämmitellä samalla kertaa kun seuraava rata alkaa heti perään ja vauhdilla taas radalle.
» » Joo, joo. Sanokaa mitä sanotte mutta on surullista jos laji on menossa siihen suuntaan että palkintojenjakoon ei osallistuta (ainakaan jos tietyt muut ihmiset pärjäävät), elämän ainut sisältö on nollavoitto kolmosissa ja sen saavuttamiseksi keinoja ei kaihdeta. Lajin saa ja pitääkin ottaa tosissaan ja itseään vastaan kuuluu kisata mutta miksei ko lajiin saada sitä samaa iloa toisten onnistumisesta kuin monessa muussa lajissa?
» » Jos ei itse arvosta saavuttamaansa sijoitusta, voisi edes yrittää arvostaa niitä muita tahoja, toisia sijoittuneita, tuomaria ja järjestäjiä saapumalla palkintojenjakoon. Keneltä se pieni hetki on pois? (varsinkin kun suurin osa järjestäjistä kertoo aina etukäteen milloin palkintojenjako suoritetaan ja jos sinne ei itse pääse, sinne voi aina pyytää jonkun muun).