Jutun lähetti kety , Toukokuun 27, 2013 kello: 14:29:04
Re: tuomariharjoittelijoistaVastineena juttuun: Re: tuomariharjoittelijoista, jonka kirjoitti: Jaana , Toukokuun 27, 2013 kello: 12:58:07:
Eräs tarina:
Ohjaajalla oli perusvauhtinen vanhempi agilitykoira, jonka kanssa hän kisasi jonkin verran kolmosissakin ja ihastui lajiin, vaikka tulokset mahtuivat yleensä vain niukasti ihanneaikojen sisälle.
Ohjaaja otti uuden pennun, joka olikin selkeästi nopeampi ja aloitti kilpailuista haaveilemisen. Perustasoisella koulutuksella, jonka hän seurastaan sai, hän aloitti kisaamisen ja huomasi lopulta olevansa kolmosissa taas. Nyt koirakin oli jo syttynyt lajiin ja vauhtia riitti yli oman tarpeen. Koira oli varsin hyvin hallinnassa ja osasi esteet, mutta sitten kävi elämä hankalaksi.
Kisoissa alkoi tulla vastaan ratoja, joiden vaikeustaso näkyi muun lisäksi vaarallisina ansoina: tiukkoja kulmia kontakteille vauhdikkaiden suorien jälkeen, takaakiertoja muurille, viistoja lähestymisiä okserille ja muurille jne. Enää ei riittänyt se, että menestyäkseen piti osata valita lyhyimmät reitit ja parhaat lähestymiskulmat. Osaamattomuudesta oli lisärangaistuksena se, että koiralle saattaa sattua vahinko ohjaajan osaamattomuuden vuoksi.
Ohjaaja sai kuulla kommentteja siitä, että noin nopean koiran ja noin osaamattoman ohjaajan ei tulisi olla kolmosissa lainkaan. Ohjaaja oli samaa mieltä osaittain, mutta ihmetteli, että miten he ylipäänsä olivat "joutuneet" kolmosiin. Syy saattoi olla siinäkin, että eri tuomarien näkemykset osaamisvaatimuksista eri kilpailuluokissa ovat hyvin erilaisia. Toinen tuomari saa hyvinkin haasteellisia mahtumaan ykköstenkin radalla, toisella kolmostenkin radoilla huristellaan kivaan kuvioon aseteltuja suoria putkia. Verkkaisemmalle koiralle ei vaikeakaan kuvio ole kovin vaarallinen, vaikka ohjaaja ei olisikaan tehtäviensä tasalla kaikilta osin.
Tässä tarinassa on onnellinen loppu: ohjaaja päätyi kantamaan rahansa taitavalle kaupalliselle kouluttajalle, jolla löytyi osaamista heille. Ehkäpä he jonain päivänä voivat kisata kolmostenkin radalla turvallisin mielin.
Jaana kirjoitti:
» Siis hetkinen... jos nopea koira epäonnistuu radalla ja loukkaa itsensä, niin onko se silloin tuomarin vika? Mikä vastuu ohjaajalla on? Miksi ohjaaja on radalla, jos ei kertomassa koiralle mistä ja miten rataa suoritetaan.» Olen nähnyt vuosien saatossa useammankin tapauksen, jossa koira onnistuu telomaan itsensä täysin suoralla mm. renkaaseen, koska hyppää huonosti ihan pelkkää huolimatomuuttaan. Onko sekin tuomarin vika?
» Mitä nopeammaksi vauhti kasvaa, sen vaarallisempaa se koiralle on. Tietääkseni tuomarin tehtävä on rakentaa ratoja siten, että se tuo haastetta myös nopeille koirille ja näiden ohjaajille. Hyvä tuomari osaa laittaa hyvät miinat ja kyllä maailmalla on nähty noita 90 asteen kulmia, ei se mikään tuomariharjoittelijoiden keksimä juttu ole tai edes suomalaisten tuomarien.
» Viime aikoina näitä vaikeita kulmia on nähty eri esteissä (ei pelkästään kontaktit)ja tietyllä tapaa se tuo ihan uuden ongelman nopeiden koirakoiden ohjaukseen. Ohjaajat ovat huomanneet, että ensin annetaan koiralle mahdollisuus kiihdyttää niin pirusti ja sitten onkin jokin sumppu tai kulma, jossa ohjaajan pitäisi keretä ohjaamaankin koiraa lähempää kuin 5-6 metrin päästä. Ihan oikein, sillä se antaa myös mahdollisuuden niille koirakoille, jotka ovat hyviä ohjattavuudeltaan, mutta eivät koskaan pärjää näille kaikkein nopeimmille, olematta silti mikään hidas koirakko.» Ratajuoksu on muuten ihan eri laji kuin agility ;)