Jutun lähetti rotum , Toukokuun 17, 2010 kello: 15:57:26
Re: ihanneajoista ja tuomareistaVastineena juttuun: Re: ihanneajoista ja tuomareista, jonka kirjoitti: Periaatteen vuoksi en käy näyttelyissä lainkaan , Toukokuun 17, 2010 kello: 08:49:46:
Periaatteen vuoksi en käy näyttelyissä lainkaan kirjoitti:
» » Rotumääritelmä takaa sen että koira on rodunomainen yksilö. Moni kisaava bc on sellainen että niille sen kakkosen saaminen näyttelyssä on aika hankalaa...joten jos kasvatusta ajatellaan niin ennemmin se MVA kuin AVA...MVA kun näyttää siltä miltä ko. rodun koiran pitää.
» Rotumääritelmän omapäinen soveltaminen ääripiirteitä korostavassa näyttelytoiminnassa on saanut aikaan rotuja, jotka ovat pahimmillaan sekä sairaita että luonnevikaisia. Toisin sanoen koirat ovat hankalia sekä itselleen että ympäristölleen.
» Rotumääritelmän olemassaolo ei takaa sitä, että koira on rodunomainen yksilö, sillä koirarodut on jalostettu KÄYTTÖtarkoitukseen. Se, että koiria tuotetaan jatkuvasti NÄYTTÖtarkoitukseen on kieroutunutta, tosin vallitsevaa ajattelua. Valitettavasti.
» Ja tähän joku vastaa, että kyllähän näyttelyissä katsotaan käyttäytymistäkin. No niinpä niin, mutta kun se arkipäivänä 15 vuotta elämää haittaava luonne ja näyttelyihin harjoiteltu käyttäytyminen eivät ole sama asia.
Näyttelyssä jos käyttäytyy agressiivisesti niin saa merkinnän ja kolmannesta kilpailukielto. Ja näyttelyissä katsotaan koiran ulkonäköä jonka pohjalla on rotumääritelmä. Ilman rotumääritelmää ei ole rotuja, vaan voisi käyttää mitä tahansa koiraa mille tahansa koiralle. Eli sallitaanko sekaroituisille samat valion arvot kuin puhdasrotuisille agilityssä tulevaisuudessa? Silloinhan bortsujakin voisi parantaa esim. vinttariin risteyttämällä. Koiran kasvatuksessa ja jalostuksessa pitää pitäytyä rotumääritelmään. Onhan noissa käyttökoirissakin yksilöitä jotka ovat niin viettivoimaisia että normaalielämä niiden kanssa on hankalaa kun ne käy kierroksilla 24/7. Näyttelypuolella koirat ovat lähinnä liian fleguja mutta sellaisen kanssa pystyy elämään. Ei paimenkoiran jonka pitäisi saada paimentaa muutama tunti per päivä pysyäkseen rauhallisena illan...tai sit ylisuojeleva mali joka puree kuin hullu kun on suojelukoiravanhemmista...kumpikohan vie LUONNETTA ääripäähän, näyttelyjä varten kasvatus (jolloin koiran on oltava helppo käsitellä kun sitä kopeloidaan paljon) vai esim. agilityä varten jalostus jolloin muulla ei ole väliä kuin että koira menee sata lasissa rataa ympäri ja omaa himotreenarin mentaliteetin...? Kumman kanssa sitä loppujen lopuksi mieluummin eläisi ? Itse valitsisin se näyttelypuolen koiran...
Edelline kirjoittaja ei ilmeisesti tunne rotumääritelmiä ja sen merkitystä. Rotumääritelmän mukainen koira omaa amyös ko. rodun luonteen sillä rotumääritelmässä luetellaan myös luonnepiirteitä. Ilman niitä ei tuomari voi tuomita koiraa...kun kaikki osa-alueet on otettavan huomioon. Joten rotumääritelmän mukainen koira on myös luonteeltaan sellainen kuin ko. rodun edustajan tulisi olla.