Jutun lähetti älä anna tapahtua! , Marraskuun 10, 2010 kello: 16:23:48
Re: Lapset agilitykisoissaVastineena juttuun: Re: Lapset agilitykisoissa, jonka kirjoitti: joopajoo , Marraskuun 10, 2010 kello: 10:27:58:
Aika erikoiselta kuulostaa, ettei kisapaikalle voisi tulla kuin hyvinkoulutetun, kytketyn lapsen kanssa. Kyllä juu, omat lapsensa voi kouluttaa yhteiskuntakelpoisiksi hyvin motivoimalla ja oikea-aikaisella palkitsemisella.
Mutta mutta, entäs, kun agilitykilpailuissa saattaa käydä ihan normaalejakin ihmisiä? Ohikulkijoita, jonkun tuttavia, koirista pitäviä aikuisia ja lapsia, joista laji näyttää hauskalta. Ja jos omaa koiraa ei syystä tai toisesta ole kotona, niin ihan luonnollista on silloin pyrkiä kontaktiin innokkaiden koirien kanssa. Toki hyvään käytökseen kuuluu kysyä silittelylupa vieressä olevalta omistajalta. Mutta ihmiset joilla ei kokemusta muista kuin mukavista perhekoirista, eivät ymmärrä välttämättä varoa kisaraivoisia sporttikoiria.
Kyllä se koira on koko ajan kisapaikalla omistajansa vastuulla ja valvonnassa. Jos ei koiran käytöksestä ole takeita, niin silloin pois ihmisten läheltä ja oman häkin /auton rauhaan, tai sitten valppaan omistajan on oltava riittävän lähellä, jotta hän pystyy tilanteesta vastaamaan.
Jos kasvavan lajimme parissa ei näitä yksinkertaisia asioita ymmärretä, niin järjestäjien lienee syytä alkaa rajoittaa koirien oleskelualuetta kisoissa. Kisa-alueet luokitellaan julkisiksi paikoiksi, ja siellä pätevät samat säännöt kuin muuallakin yhteiskunnassa. Ikävää kun koiran omistaja on välinpitämätön ja jättää koiransa selviytymään yksin sille liian stressaavista tilanteista aiheuttaen vaaratilanteita ihmisille. Kumma kyllä, sama omistaja tuskin jättäsi koiraansa kytkettynä vaikkapa kaupan eteen ja syyttäisi ohikulkijaa kun koira puree.
Olen ollut agilitykisoissa näkemässä tilanteen, jossa auton takaosassa istunut, hihnalla kiinni ollut koira hyppäsi puolustamaan autoa ja puri ohi kävellyttä n.8 vuotiasta lasta. Auto oli pysäköitynä rivissä ja ihmiset kulkivat autojen ja seinänvierustan välistä. Koira oli keskikokoinen eikä lapselle käynyt mitään kun oli kumisaapas suojana. Tästä kuultuaan koiran omistaja oli täysin välinpitämätön "joo, se vartioi autoa". Lapsi oli koiraperheestä eikäpahemmin säikähtänyt ja vanhemmat jättivät asian silleen kun puremasta ei tullut haavaa.
Ajattelin vain, itsekin saatan vaikkapa juosta autolleni, kun samalla lämmittelen tai kiirehdin hakemaan koiraa lämittelemään, rataantutustumisen jälkeen tai palkintojenjakoon. Enkä silti ole valmis hyväksymään, että joku piski hyökkää kimppuuni. Sopii koettaa ja saattaa onnistuakin, niin lujaa en juokse etteikö puremaan ehtisi, mutta se asia ei kyllä jää siihen.
Olen omistanut kuumia, eri lajeissa menestyneitä eri rotuisia koiria, ja kouluttanut vuosikymmenia aikana useita muita. Koiran voi kyllä siedättää erilaisiin asioihin, lenkkeilijöihin, lentäviin palloihin, pihaan pyrkiviin naapureihin, vahingossa varpaille tallaaviin ihmisiin. Silti ei ole lupa purra ihmisiä, ei omia eikä vieraita lapsia. Jos siedätys ei ole mahdollista esim. rodullisista syistä tai sen työn tekeminen ei omistajaa kiinnosta, niin sitten on elettävä tilanteen mukaan toimien ja vältettävä riskitilanteet.
Esim. vanhan, joskus kivulloisen ja aisteiltaan vaillinaisen tai heikentyneen koiran paikka ei välttämättä ole riehakkassa lapsiperheessä. Että vaaratilanteita ei pääsisi syntymään, päädyimme etsimään koiravanhukselle rauhallisemman eläkekodin. Päätös oli vaikea, mutta osoittautui parhaaksi kaikkien kannalta, ja saimme viettää aikaa mummo-koiramme kanssa kuitenkin säännöllisesti.
Koiran omistaja tajuaa tilanteisiin piilevän riskin, lapsi tai vieras aikuinen ehkä ei. Eikö ole ilmi selvää kenen silloin on otettava vastuu?