Jutun lähetti ITe , Joulukuun 11, 2010 kello: 13:45:34
Re: Edustus/jäsenyysVastineena juttuun: Re: Edustus/jäsenyys, jonka kirjoitti: Udeli , Joulukuun 10, 2010 kello: 23:13:59:
Joukkuekilpailut ovat tyyppillisiä tilanteita. Seura päättää asettaako se joukkueen johonkin joukkuekilpailuun vai ei. Sitä ei päätä yksittäinen kilpailija tai edes seuran sisäinen kilpailijaryhmä. Seura myös nimeää joukkueeseen osallistujat sekä vastaa omalta osaltaan toiminnan sääntöjenmukaisuudesta. Jos seura vaikka päättää, että se ei aseta piirinmestaruuskilpailuihin kuin yhden joukkueen eikä vaikkapa jonkun piirin sääntöjen sallimaa kahta joukkuetta, on päätös puhtaasti seuran hallituksen vallassa. On sitten seuran sisäinen asia valvoa, että jäsenten välinen tasapuolisuus toteutuu. Jotkut kilpailunjärjestäjät voivat myös järjestää omia joukkuekilpailujaan. Helposti tällöin kootaan seuran sisältä porukka ja ilmoittaudutaan kilpailuun. Seuralla on kuitenkin viimekädessä oikeus päättää voivatko he kilpailla seuran nimissä joukkueena. Käytännössä tämä tuskin on mikään ongelma ja seurat tuskin asettavat kapuloita rattaisiin omien jäsentensä osallistumiselle. Tärkeämpää onkin periaate, että seuran nimen käyttöoikeus kuuluu seuralle, koska seuralla on osittain myös vastuu (ainakin moraalinen) sen nimissä toimivasta joukkueesta. Samasta syystä joukkueen johtajan tulee olla seuran jäsen eikä vaikkapa jonkun kilpailijan puoliso.
Käytännössä en muista tulleen vastaan tilannetta, jossa joukkue olisi syyllistynyt vakaviin rikkeisiin. Teoriassa tämä kuitenkin on mahdollista. Mielenkiintoinen voisi olla vaikkapa tilanne, jossa joukkueen kilpailijajäsenet olisivat epäselvässä tilanteessa rauhallisia, mutta joukkueen johtaja riehuisi raivopäänä kisapaikalla. Joukkueen johtajahan kuuluu joukkueeseen. Mielenkiintoista olisi saada tuollaisesta tilanteesta ensinnäkin paikan päällä tuomarin ratkaisu ja myöhemmin myös Kennelliiton kurinpitäjien ratkaisu. Minulla on omat ajatukset siitä, mikä olisi kohtuullista, mutta sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä muun kuin arvailun kanssa, joten jääköön se kirjaamatta.
Yksittäisen kilpailijan kilpailuoikeutta yksilökilpailussa seura ei kovin helposti voi käytännössä kieltää. Oma tulkintani on, että seura voi kieltää omissa nimissään kilpailun, kun sen hallitus on erottanut henkilön seuran jäsenyydestä. Tällöin kilpailijalla on lyhyt siirtymäaika hankkia itselleen jäsenyys toisesta SAGIn jäsenseurasta ja siirtyä kilpailemaan sen nimissä. Siirtymäajan jälkeen lisenssin kilpailukelpoisuusehdot eivät ole voimassa, jos kilpailija ei ole siirtynyt toiseen SAGIn seuraan määräajassa. Toinen tilanne, joka aiheuttaa joskus keskustelua on, jos kilpailija haluaa edustaa yksilökilpailussa jotain toista seuraa. Se on yksilökilpailuissa säännöillä kielletty. Kolmas tilanne joka on tullut vastaan, on kun kilpailija ei ole saanut hakemansa seuran jäsenyyttä. On hyvä muistaa, että seuran jäseneksi pääsee vasta, kun seuran hallitus on jäsenyyden seuran sääntöjen mukaisesti hyväksynyt. Pelkkä jäsenmaksun maksaminen ei yleensä riitä. Joskus joku seura ei yksinkertaisesti halua tiettyä henkilöä jäsenekseen ja useimmiten yhdistyksen säännöt myös sallivat jäsenyyden eväämisen ilman perusteluita. Tällaisessa tapauksessa myöskään lisenssin hakemisedellytyksiä seuran nimissä ei koskaan ole edes syntynyt.
Erikseen voisin todeta, että seura voi halutessaan myöntää kilpailuoikeuden jäsenelleen toisen SAGIn seuran joukkueessa. Tällöin seuralla on esimerkiksi oikeus edellyttää, että kilpailija on ensisijaisesti oman seuran käytössä, mutta jos häntä ei valita seuran joukkueeseen voidaan hänelle myöntää edustuslupa. On seurojen sisäinen asia sinällään päättää antaako seura lupia osallistua muiden seurojen joukkueisiin ja millä ehdoilla. Voi olla, että joku seura ei noita lupia myönnä lainkaan. Se ei taas kuulu SAGIlle vaan se kuuluu seurojen oman toimivallan piiriin.
Teoriassa, mutta ilman täsmällistä varmuutta siitä, menisikö tällainen rajoitus läpi näkisin tilanteen, jossa ohjaaja harjoitusolosuhteissa syyllistyisi koiran liian kovaan kohteluun tai sellaiseen toimintaan, joka olisi eläinsuojelullisesti arveluttavaa. Tällöin Kennelliitolla on kohtalaisen vähän toimintamahdollisuuksia. Voi olla, että eläinsuojeluviranomaisillakin keinot olisivat rajatut. Seura voisi asettaa koirakon sisäisesti harjoituskieltoon seuran tiloissa vaikkapa puoleksi vuodeksi. Tähän seuran oma autonominen päätöksenteko riittää. Itse olisin jopa sillä kannalla, että tällöin seuralla olisi mahdollisuus ilmoittaa, että kilpailijalla ei ole oikeutta kilpailla samana ajanjaksona seuran nimissä, vaikka häntä ei seurasta vielä haluttaisikaan erottaa. Perustelen tätä sillä, että kilpaillessaan seuran nimissä, hän edustaa myös seuraa, joka on vielä virallisempaa kuin harjoittelu. Muissa urheilulajeissa seura voi asettaa kilpailijan ns. "penkille" sisäisin kurinpitotoimin. Itse pitäisin tätä myös agilityssa mahdollisena. Yhtään käytännön esimerkkitapausta ei ole tullut, enkä ole aivan varma miten SAGIn kurinpitoelimet ja hallitus tähän suhtautuisi. Tulkinta tässä asiassa ei mielestäni kuitenkaan kuuluisi Kennelliitolle. Jos kilpailija tällöin hankkisi toisen seuran jäsenyyden, olisi tilanne taas hieman kimurantimpi. Mikään helppo tilanne tämä ei olisi, mutta toivottavasti niitä ei agilityssa myöskään synnyt, jotta käytäntöjä ei tarvitsisi testata.
Vielä haluaisin todeta, että SAGIn jäsenseuraksi voi liittyä vain sellainen rekisteröity yhdistys, joka on myös Kennelliiton jäsen. Lisäksi seuran tulee harjoittaa agilitya ja todentaa tämä SAGIn vaatimilla selvityksillä. Mikä tahansa yhdistys ei siis ole kelvollinen SAGIin liittymään. SAGIin saa liittyä myös rotuyhdistys, jos sillä on todennettua agilitytoimintaa. SAGIin ei sen sijaan saa liittyä esimerkiksi kennelpiirit, vaan ne ovat yksinomaan yhteistyötahoja.
Tässä taas tällaista epävirallista pohdiskelua - ilman valtuuksia
t: Ismo