Jutun lähetti Ismo Teivainen , Kesäkuun 14, 2011 kello: 21:49:24
Re: Mitä mieltä? / SAGI :Karsintaformaatti muuttuu vuonna 2011Vastineena juttuun: Mitä mieltä? / SAGI :Karsintaformaatti muuttuu vuonna 2011, jonka kirjoitti: Laura M , Kesäkuun 14, 2011 kello: 14:32:29:
Kopion tähän karsintakilpailun sääntöjä SAGIn sivuilta ja laitan väliin omat kommenttini
SAGI: "Muutokset lyhyesti
Maajoukkueen karsintakilpailu muuttuu kaksivaiheiseksi. Lauantain semifinaalista pääsee sunnuntain finaaleihin enintään 45 koirakkoa/kokoluokka."
ITe: Mielestäni on hyvä, että toisen eli sunnuntai päivän osallistujamäärälle on selvä raja, koska toinen päivä ei voi venyä mahdottomiin. Tällä määrällä on mahdollista tehdä kunnollinen kilpailuaikataulu, jossa voidaan huomioida monenlaisia tarpeita. Osallistujia on riittävästi, että syntyy kunnon kilpailu. Yhden radan onnistumisella pääsee jatkoon, mutta kuitenkin kohtalaisella osallistujamäärällä varmistetaan, että pelkällä onnen kantamoisella ei joukkueeseen ole asiaa. Riittävä kilpailijamäärä toiselle päivälle takaa myös sen, että joukkoon mahtuu kohtuudella haastajia, joilla saattaa vielä ensimmäisenä vuotena olla vaikea päästä joukkueeseen, mutta kuitenkin kokemusta arvokisojen lähtöviivalta kertyy kohtuullisesti. Näiden haastajien kannalta finaaliin pääseminen vasta agilityradalta voisi olla jopa etu.
Karsintakisojen talouden kannalta on myös tärkeätä, että riittävän monella on mahdollisuus päästä finaalipäivän kisoihin, sillä jos jatkoon pääsevien määrää kauheasti vähennetään, se saattaa aiheuttaa myös osallistujakadon. Ihmiset eivät hevillä lähde tavoittelemaan kuuta taivaalta, mutta riittävästi haasteita sisältävä mahdollisuus päästä toiselle päivälle on mielestäni parasta karsintojen markkinointia kilpailijoille. Karsintojen taloudesta huolehtiminen on myös tärkeä osa suomalaista huippuagilitya. Tämä mielestäni toteutuu tällä mallilla, vaikka lopullisesti se nähdään vasta kun ilmoittautujamäärät ovat selvillä ja taloudelliset faktat laskettavissa. Talouden kannalta pitäisin tärkeänä, että toisen päivän osallistujamäärää ei jatkossakaan pyrittäisi liikaa laskemaan.
Toisen päivän osallistujamäärän tarkentumisen seurauksena tuleva kilpailuaikataulujen täsmentyminen helpottaa myös monen matkalaisen henkilökohtaisia matka-aikatauluja. Samoin se mahdollistaa vaikkapa paremman mediayhteistyön.
SAGI: "Lauantaina on aiempaan tapaan kaksi (2) rataa: ensin hyppyrata ja sitten agilityrata. Hyppyradalta finaaliin pääsee 25 ja agilityradalta 20 parasta nollatuloksen (0,00) tehnyttä koirakkoa. Mikäli jommaltakummalta radalta ei tule riittävästi nollatuloksia, siirtyvät käyttämättä jääneet paikat lauantain toiselle radalle käytettäväksi siten, että sunnuntain finaaleissa starttaa enintään 45 nollatuloksen tehnyttä koirakkoa. Lauantain hyppyradalla finaalipaikan lunastaneet koirakot eivät saa startata enää lauantain agilityradalla."
ITe: Kun jatkoon pääseminen ensimmäisen päivän radoilta eivät ole kytkettyinä toisiinsa, niistä tulee myös enemmän itsenäisiä kilpailuja ja niistä ei tarvitse tehdä vertailukelpoisia toisiinsa nähden. Nopeat hyppärikoirat tulevat esiin nimenomaan ensimmäisinä ja joutuvat mittelemään paikoistaan heti myös molempien ratojen specialistien kanssa. Jos radat olisivat toisin päin, hyppyspecialistit voisivat saada ansiotonta etua, kun eivät välttämättä lainkaan kohtaisi heille paremmassa lajissa monia huippuja. Tietä olisi silloin mielestäni liikaa tasoitettu hyppyspecialisteille, jotka eivät kuitenkaan voi menestyä enää MM-kisoissa pelkillä hyppyradoilla. Mielestäni on kuitenkin selvää, että agilityrata on esteiden teknisen suorituksen osalta aina vaativampi, vaikka tuomari ratasuunnittelulla voikin tehdä hyppyradasta ohjausteknisesti hyvinkin vaativan. Pidän siis juuri tätä järjestystä parempana.
Hyppyradalla finaalipaikan lunastaneiden siirtyminen syrjään vaikuttaa selkeästi päivän pituuteen. 3 x 25 = 75 koiraa on jo aikataulullisesti melkoinen joukko. Sillä saadaan ensimmäistä päivää selkeästi keveämmäksi.
SAGI: "Sunnuntaina kilpailu alkaa alusta; kenelläkään ei ole pisteitä eikä hylättyjä suorituksia lauantain suoritusten perusteella. Sunnuntain finaaleissa kilpailu käydään kolmella (3) radalla: agilityrata, hyppyrata, agilityrata. Sunnuntain finaalien ensimmäiselle radalle koirakot lähtevät numerojärjestyksessä, ja kahdelle viimeiselle radalle lähdetään tulosten mukaan käänteisessä lähtöjärjestyksessä. Mikäli koirakon suoritus hylätään sunnuntaina kahdella (2) finaaliradalla, hylätään koirakon suoritus kokonaisuudessaan."
ITe: Kun lauantaina pääsemisen kriteereitä ei enää vertailla keskenään, ei käsittääkseni kovin helposti olisi rakennettavissa mitään järjestelmää, jossa lauantain tuloksia jotenkin vielä huomioitaisiin. Minusta tähän ei ole enää mitään järjellistä syytäkään. Tärkeintä on, että jatkoon päässeiltä testataan oikeita asioita ja heidän vertailukelpoisuutensa jotenkin toteutetaan. Mielestäni on tärkeää, että pääpaino on kahdella agilityradalla.
Käänteinen lähtöjärjestys on yleisön palvelemista jos mikä. Se on vuosien varrella osoittautunut tunnelman kannalta osoittautunut hyväksi ja aiheuttaa terveellä tavalla stressiä myös kilpailijoille. Siinä punnitaan onko koirakolla kilpailuhermoja vei ei. Ei mitään mutinoita vaan raakaa suorituspainetta. Sitä pitää olla, jos aikoo pärjätä maailmalla. Käänteisellä järjestyksellä pystyy myös näkemään pahimmat kilpakumppanit ja psyykkaamaan itseään sekä ehkä jopa vastustajaa.
Kahden hyllyn tekeminen finaalipäivänä on myös sellainen moka, että vaikea on hyväksyä joukkueeseen koirakkoa, joka epäonnistuu 2 kertaa 3:sta. Miten olisi perusteltavissa sellaisen koirakon lähettäminen maailmalle, joka todennäköisemmin epäonnistuu kuin onnistuu?
SAGI: "Ihanneaika vaihtelee kullakin radalla aikaisempien vuosien tapaan. Ihanneaika määritellään ns. 15 %:n säännön mukaan, jossa nopeimman nollan suoritusaika kerrotaan kertoimella 1,15 = ihanneaika kyseiseen kokoluokkaan."
ITe: Mielestäni hyvä, että tämä kerroin säilytetään, koska 10 % osoittautui aiemmin liian tiukaksi. Nyt ratoja arvioidaan myös hieman eri näkökulmasta, joten sillä montako 0 tulee ei ole niin väliä. Vain parhaat jatkavat toiselle päivälle. (ainakin itse mielsin, että tämä sääntö pätee myös ensimmäisenä päivänä)
SAGI: "Koirakon lopullinen sijoitus maajoukkueen karsintakilpailussa määräytyy sunnuntain kolmelta (3) finaaliradalta saatujen pisteiden perusteella. Eniten pisteitä kerännyt on voittaja. Finaaleissa pisteitä voi saada vain nollatuloksella (0,00). Jokaiselta radalta nopeimman nollatuloksen tehnyt saa 50 pistettä. Muiden nollatuloksen tehneiden pistemäärä suhteutetaan voittajan aikaan. Jokainen hävitty sekunti on -10 pistettä. Aikaero voittajaan määritellään 1/100 sekuntin tarkkuudella eli 0,1 pisteen tarkkuudella. Esimerkki: voittajan aika 40,00 (=50p) ja toiseksi tulleen aika 40,50 (=45p) ja neljännentoista aika 44,01 (=9,9p)."
ITe: Jonkinlainen pistejärjestelmä mielestäni täytyy olla, sillä muuten ei ratoja saada vertailukelpoiseksi. Mielestäni pisteiden suhteutus voittajan aikaan myös parantaa vertailukelpoisuutta. Aiemmin vertailukelpoisuus tuli lähinnä sijoituksille, nyt ajalle. Tältä osin periaate on mielestäni lähtökohdiltaan parempi. Vaikeampaa on kuitenkin arvioida onko sijoituksen totaaliselle unohtamiselle riittävät perusteet. Tässä vaiheessa se on ainakin itselleni vielä melko mahdotonta.
SAGI: "Samaan pistemäärään päätyneet koirakot saavat saman sijoituksen kuitenkin siten, että lopulliset sijoitukset sijoista 1-7 selvitetään uusintaradalla (finaalin viimeinen rata). Mikäli viimeisen radan jälkeen seitsemää koirakkoa ei voida hylkäysten vuoksi sijoittaa, uusintaradalle (finaalin viimeinen rata) pääsevät kaikki viimeisellä radalla hylkääntyneet koirakot puuttuvien sijoitusten 1-7 selvittämiseksi."ITe: Tämä on lähes välttämättömyys, sillä yhtenä vuotena oli jopa lähellä, että sääntöaukon takia joukkuetta ei olisi voitu nimetä ja ratkaisumalli olisi jouduttu pikasäätämään SAGIn hallituksen toimesta paikan päällä. Onneksi siihen tilanteeseen ei silloin ajauduttu ja tämän pykälän takia niin ei pääse jatkossakaan tapahtumaan.
Itse pidän ehdottomasti tärkeimpänä, että kaikilla kriteerit täyttävillä koirakoilla on samat mahdollisuudet kisata maajoukkuepaikasta. Mielestäni tämä toteutuu esitetyssä mallissa. Valituksi voivat tulla vain parhaat, mutta kilpailun tulee olla rehtiä ja tasapuolista.
Toisena tärkeänä tekijänä pidän, että itse kilpailu tulee olla mahdollista toteuttaa taloudellisesti järkevällä tavalla. Lähtökohtana tulee olla, että kilpailun tulisi pyöriä nollatuloksella. Vaikka tähän ei aina aivan päästäisikään, kustannuksia ei tulisi missään nimessä liikaa siirtää muiden kuin osallistujien maksettavaksi. Talous ei kuitekaan saa myöskään kävellä urheilullisuuden yli. Tämä on mielestäni jatkuvaa tasapainoilua ja yhtä ainoaa ratkaisumallia ei ole. Jos jotakin muutetaan, niin talous tulee aina olla mukana arvioinnissa.
Kolmas asia, jota pidän tärkeänä on tulevaisuuden karsintakriteerit. Niiden tulee olla urheilullisesti kestävällä pohjalla. Kaikilla asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta tulee olla mahdollisuudet kisata saavuttaakseen karsintakriteerit. Opiskelijat ja Nokian insinöörit tulee olla periaatteessa samalla viivalla. Karsintajärjestelmän kriteeritulosten keräämisellä on vääjäämättä aina vaikutus myös seurojen kilpailijamääriin ja siten myös seurojen tuloksiin. Mikään kriteerijärjestelmän kehitys ei saa johtaa siihen tulokseen, että satojatuhansia euroja halleihin sijoittaneiden seurojen talous vaarantuu. Se ei varmasti olisi suomalaisen agilityn etu.
Mielestäni asiat ovat ihan hyvällä tolalla. Haluan kuitenkin osallistua tähän keskusteluun monelta kantilta, jotta ei unohtuisi, että kaikilla päätöksillä on vaikutuksensa monesti useampiin asioihin kuin ensivaikutelmaksi jää. Toivottavasti moni muukin pohtii näitä asioita. Haasteen heittäisin ainakin TRa:lle, jolta monina vuosina on tullut hyviä pointteja. Mielestäni asiallinen keskustelu vie aina asioita eteenpäin vaikka sitten oltaisiin eri mieltä.